Profeetallinen linja ja Messiaan odotus
Yeshua Nasaretilaisen elämää ja opetuksia ei voida ymmärtää irrallaan Tanakin eli Vanhan testamentin profeetallisesta ilmoituksesta. Israelin profeetat loivat vuosisatojen aikana perustan messiaaniselle toivolle, joka muovasi koko kansan hengellistä odotusta. He puhuivat Daavidin suvusta nousevasta hallitsijasta, kärsivästä palvelijasta ja Uudesta liitosta, jossa Jumala uudistaisi kansansa sydämet. Näiden profetioiden varaan rakentui kuva Messiaasta, jota Israel odotti.
Yeshua itse asetti elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa juuri näiden profeetallisten linjojen täyttymykseksi. Hänen tapansa täyttää profetiat ei kuitenkaan vastannut aina niitä odotuksia, joita hänen aikansa rabbiinisessa perinteessä vallitsi. Tämä synnytti sekä syvää ristiriitaa että uudenlaista ymmärrystä Messiaan tehtävästä.
Jesajan kirjan 53. luku on yksi keskeisimmistä teksteistä tässä keskustelussa. Siinä kuvataan kärsivä palvelija, joka ottaa kansan synnit kannettavakseen, kärsii heidän puolestaan ja tuo sovituksen ja oikeudenmukaisuuden. Rabbiinisessa perinteessä tämä luku on usein tulkittu Israelin kansaa kuvaavaksi: kansa kärsii maailman syntien tähden. Samalla on kuitenkin huomionarvoista, että useat varhaiset juutalaiset lähteet, kuten Targum Jonathan, liittävät tämän tekstin nimenomaan Messiaaseen, joka kärsii kansansa puolesta.
Yeshua sovelsi kärsivän palvelijan kuvaa itseensä. Hänen kuolemansa ristillä esitettiin sovitusuhrina, joka täytti Jesajan sanat siitä, kuinka hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden ja runneltiin pahojen tekojemme vuoksi. Evankeliumeissa Jesaja 53 nousee toistuvasti esiin. Matteus viittaa siihen kuvatessaan Yeshuan parantamistekoja, ja Apostolien teoissa Etiopian hoviherran kohtaaminen Filippuksen kanssa rakentuu juuri tämän profetian ympärille. Teksti ei jää teoreettiseksi, vaan se yhdistyy suoraan Yeshuan persoonaan ja tehtävään.
Toinen keskeinen profeetallinen lupaus löytyy Jeremian kirjasta, jossa Jumala ilmoittaa solmivansa Uuden liiton Israelin ja Juudan heimojen kanssa. Tämä liitto poikkeaisi aiemmasta siinä, että Toora kirjoitettaisiin ihmisten sydämiin eikä jäisi vain ulkoiseksi ohjeistukseksi. Kyse olisi sisäisestä muutoksesta, jossa Jumalan tahto juurtuu ihmisen olemukseen.
Yeshua puhui usein juuri tästä sydämen muutoksesta, sisäisestä puhtaudesta ja Jumalan Hengen työstä. Viimeisellä aterialla hän liitti tämän Jeremian lupauksen omaan tehtäväänsä sanoessaan, että malja on uusi liitto hänen veressään. Yeshua ei perustanut uutta uskontoa, vaan vei eteenpäin sitä, minkä profeetat olivat jo ennustaneet. Liitto uudistui sydämessä, ei ainoastaan kivitauluissa. Vaikka Uusi liitto oli tarkoitettu ensisijaisesti Israelille, sen siunaukset laajenivat myös kansakunnille.
Messiaan odotukseen kuului olennaisena osana Daavidin suvusta nouseva kuningas. Profeetat puhuivat verson nousemisesta Iisain kannosta ja pysyvästä kuninkuudesta Daavidin huoneessa. Evankeliumien sukuluettelot korostavat Yeshuan yhteyttä tähän sukuun, ja ihmiset kutsuivat häntä toistuvasti Daavidin Pojaksi. Nimitys sisälsi voimakkaan odotuksen poliittisesta vapauttajasta ja Israelin kunnian palauttajasta.
Yeshua kuitenkin torjui tämänkaltaisen kuninkuuden. Hän puhui valtakunnasta, joka ei ollut tästä maailmasta, ja osoitti, että Jumalan hallintavalta ilmenee ensin sydämissä eikä valtaistuimilla. Daavidin Poika -kuva sai näin kaksinkertaisen ulottuvuuden. Nykyhetkessä Yeshua toimii hengellisenä hallitsijana, joka avaa tien Jumalan valtakuntaan, ja tulevaisuudessa hän palaa kuninkaallisena Messiaana täyttämään profeetalliset lupaukset lopullisesti.
Yeshua viittasi itse toistuvasti profeettoihin ja teki selväksi, että hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa olivat osa Jumalan ennalta ilmoitettua suunnitelmaa. Evankeliumit rakentuvat jatkuville viittauksille Tanakiin. Hänen syntymänsä Beetlehemissä, tulonsa Jerusalemiin aasilla, hylkäämisensä ja kuolemansa sekä lopullinen voittonsa kuolemasta asetetaan profeetalliseen kehykseen. Nämä yhteydet eivät ole satunnaisia yksityiskohtia, vaan muodostavat johdonmukaisen ketjun lupauksista täyttymykseen.
Rabbiinisessa perinteessä Messiaan odotus on edelleen keskustelun kohteena. Monet rabbit tunnistavat, että Jesaja 53, Jeremia 31 ja Daniel 7 kuvaavat Jumalan ratkaisevaa väliintuloa historian kulkuun. Silti he eivät hyväksy sitä, että Yeshua olisi näiden profetioiden täyttymys. Keskiaikainen rabbi Rashi esimerkiksi selitti Jesaja 53:n kuvaavan Israelin kansan kärsimystä, ei Messiasta. Toisaalta Talmudissa esiintyy ajatus kärsivästä Messiaasta, joka kantaa kansansa tuskan.
Juuri näiden näkemysten välinen jännite paljastaa ristiriidan odotusten ja täyttymysten välillä. Profeetat puhuivat sekä kärsivästä palvelijasta että kuninkaallisesta hallitsijasta, mutta kaikki nämä roolit eivät toteutuneet samanaikaisesti. Messiaan tehtävä jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä tulemuksessaan Yeshua täytti kärsivän palvelijan roolin, ja aikojen lopussa hän palaa kuninkaallisena Messiaana.
Yeshua ei rikkonut profeetallista linjaa, vaan vei sen päätökseen. Hän asettui Tanakin jatkumoon tavalla, joka haastoi aikalaisten odotukset mutta pysyi uskollisena profeetalliselle ilmoitukselle. Juuri tässä piilee sekä täyttymyksen voima että sen herättämä ristiriita. Kun Yeshuaa tarkastellaan profeettojen valossa, avautuu kuva Messiaasta, joka on samanaikaisesti palvelija, kärsijä, lunastaja ja tuleva Kuningas. Hänen sanomansa juurtuu syvälle juutalaiseen profeetalliseen perintöön ja koskettaa edelleen sekä Israelia että kansakuntia.