Edellisessä osassa tarkastelimme Yeshuan palvelutyötä. Huomasimme, että vaikka Hän kohtasi demonista toimintaa useita kertoja, Hänen opetuksensa keskipiste ei ollut pimeyden valtakunta vaan Jumalan valtakunta. Hänen kutsunsa oli ennen kaikkea: ”Pysykää minussa.” Seuraava luonnollinen kysymys kuuluu: Mitä tapahtui Yeshuan taivaaseenastumisen jälkeen? Jos hengellinen sodankäynti olisi ollut seurakunnan tärkein tehtävä, sen pitäisi näkyä erityisen selvästi Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä. Kun tutkimme näitä kirjoituksia, löydämme jälleen saman painotuksen kuin koko muustakin Raamatusta. Apostolit eivät rakentaneet uskovien elämää pimeyden ympärille. He rakensivat sen Messiaan ympärille.
Ensimmäinen seurakunta keskittyi neljään asiaan
Helluntain jälkeen syntynyt messiaaninen yhteisö kuvataan Apostolien tekojen toisessa luvussa. Luukas kertoo, mihin uskovat käyttivät aikansa. ”He pysyivät uskollisesti apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Ap. t. 2:42) Tässä on ensimmäisen seurakunnan ohjelma. Apostolien opetus. Yhteys. Leivän murtaminen. Rukous. On huomionarvoista, mitä tästä luettelosta puuttuu. Luukas ei sano, että seurakunta kokoontui ensisijaisesti tutkimaan demonien toimintaa. Hän ei kuvaa kokouksia, joissa etsittiin näkymättömän maailman rakenteita. Sen sijaan yhteisö kasvoi tutkimalla Kirjoituksia, rukoilemalla ja elämällä yhdessä. Tämä kertoo paljon siitä, mitä apostolit pitivät tärkeimpänä.
Vapauttaminen oli palvelutyön osa, ei sen keskus
Apostolien teoissa kohtaamme useita tilanteita, joissa demoninen vaikutus tulee esiin. Filippissä Paavali vapauttaa tietäjähengen vallassa olevan orjattaren. Efesoksessa monet hylkäävät taikakirjansa. Samariassa Filippos vapauttaa riivattuja. Kaikki nämä tapahtumat ovat todellisia. Mutta niillä on yhteinen piirre. Apostolit eivät etsi näitä tilanteita. Ne tulevat heidän eteensä samalla, kun he julistavat Messiasta. Toisin sanoen vapauttaminen seuraa evankeliumin julistamista. Se ei korvaa sitä.
Apostolien saarnojen sisältö
Apostolien teoissa on useita pitkiä saarnoja. Pietari puhuu helluntaina. Stefanos pitää pitkän puheen. Paavali puhuu Antiokiassa, Ateenassa ja muualla. Mitä he julistavat? He kertovat Israelin historiasta. He osoittavat, kuinka Jumalan lupaukset täyttyvät Messiaassa. He kutsuvat ihmisiä parannukseen. He julistavat syntien anteeksiantamista. He puhuvat kuolleiden ylösnousemuksesta. Yksikään näistä saarnoista ei keskity demonologiaan. Tämä ei voi olla sattumaa. Jos Pyhä Henki piti nämä saarnat tärkeinä tallentaa Raamattuun, niiden painotus kertoo myös meille, mikä on apostolisen julistuksen ydin.
Paavalin kirjeet
Ajatellaan hetki Paavalia. Hän kirjoitti seurakunnille ympäri Rooman valtakuntaa. Korinttiin. Efesoon. Filippiin. Kolossaan. Roomaan. Galatiaan. Mistä hän kirjoittaa? Hän opettaa vanhurskautta. Pyhitystä. Yhteyttä. Rakkautta. Armolahjoja. Seurakunnan järjestystä. Messiaan paluuta. Ykseyttä. Hän käsittelee käytännössä kaikkia uskovan elämän osa-alueita. Mutta hän kirjoittaa hyvin vähän demoneista. Tämä on merkittävä havainto. Jos hengellinen sodankäynti olisi ollut apostolisen opetuksen keskus, sen pitäisi näkyä kirjeissä huomattavasti laajemmin.
Efesolaiskirjeen sota-asu
Kun hengellisestä taistelusta keskustellaan, lähes aina viitataan Efesolaiskirjeen kuudenteen lukuun. Siinä Paavali kirjoittaa: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu.” Tätä kohtaa kannattaa lukea hyvin tarkasti. Mitä sota-asu sisältää? Totuuden vyö. Vanhurskauden haarniska. Rauhan evankeliumin kengät. Uskon kilpi. Pelastuksen kypärä. Hengen miekka. Huomaatko jotakin? Lähes kaikki varusteet ovat puolustusvarusteita. Vyö ei hyökkää. Haarniska suojaa. Kilpi torjuu. Kypärä varjelee. Kengät auttavat pysymään vakaana. Ainoa hyökkäysase on Jumalan Sana. Tämä on tärkeä yksityiskohta.
”Pysykää lujina”
Paavali käyttää tässä kohdassa kreikan verbiä histēmi, joka tarkoittaa seistä, pysyä paikallaan tai kestää lujana. Hän kirjoittaa: ”Pysykää siis lujina.” Tämä ajatus toistuu useita kertoja. Paavali ei kirjoita: ”Lähtekää hyökkäämään.” Hän kirjoittaa: ”Pysykää lujina.” Kuva on sotilaasta, joka ei pakene asemastaan. Hän pysyy vakaana. Hänen voimansa ei ole hyökkäyksessä vaan siinä, että hän seisoo Jumalan antamassa asemassa. Messiaanisesta näkökulmasta tämä sopii hyvin yhteen koko Raamatun kanssa. Jumalan kansa kutsutaan pysymään uskollisena.
Hengen miekka
Ainoa hyökkäysase on Hengen miekka. Paavali selittää heti, mitä se tarkoittaa. Se on Jumalan Sana. Huomionarvoista on, ettei Paavali kehota käyttämään omia sanojamme. Ei omia kokemuksiamme. Ei omia tunteitamme. Hän ohjaa uskovan takaisin samaan paikkaan kuin koko Raamattu. Jumalan sanaan. Juuri näin Yeshua itsekin toimi erämaassa. Kun Saatana kiusasi Häntä, Hän ei aloittanut pitkää keskustelua. Hän vastasi: ”Kirjoitettu on…” Tämä on Hengen miekan käyttöä.
Paavalin viimeinen ohje
Efesolaiskirjeen sota-asun jälkeen Paavali lisää vielä yhden asian. Rukouksen. ”Rukoillen aina.” Tämäkin on merkittävää. Sota-asu ei ole täydellinen ilman jatkuvaa yhteyttä Jumalaan. Voima ei synny varusteista yksin. Se syntyy suhteesta siihen, joka varusteet antaa.
Mitä apostolit todella rakensivat?
Kun koko Uutta testamenttia tarkastellaan kokonaisuutena, käy ilmi, että apostolien suurin työ ei ollut demonien kohtaaminen. He rakensivat seurakuntia. He opettivat Kirjoituksia. He kasvattivat opetuslapsia. He rohkaisivat pyhään elämään. He kutsuivat ihmisiä rakastamaan toisiaan. He julistivat Messiasta. Kaikki muu palveli tätä päämäärää.
Mitä tämä merkitsee meille?
Apostolien esimerkki haastaa meitä kysymään: Mikä täyttää meidän ajatuksemme? Mikä täyttää opetuksemme? Mikä täyttää rukouksemme? Jos haluamme rakentaa elämämme apostolisen mallin mukaan, meidän huomion keskipisteen tulisi olla sama kuin heidän. Messias. Jumalan Sana. Rukous. Yhteys. Pyhyys. Evankeliumi. Pimeyden todellisuutta ei tarvitse kieltää. Mutta sille ei myöskään tarvitse antaa suurempaa sijaa kuin Raamattu itse antaa. Juuri tässä kokonaisvaltainen lähestymistapa auttaa meitä. Kun koko Raamattua luetaan yhtenä kertomuksena, hengellinen taistelu asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Se on todellinen osa uskovan elämää, mutta se ei ole uskovan elämän keskus. Keskus on aina sama. Jumala. Hänen liittonsa. Hänen Messiaansa. Ja elämä Hänen yhteydessään.
Seuraavassa osassa
Seuraavassa osassa pysähdymme ehkä koko sarjan haastavimman kysymyksen äärelle: Miksi Raamattu puhuu yllättävän vähän demoneista? Tarkastelemme Vanhan ja Uuden testamentin kokonaisuutta ja vertaamme sitä siihen, kuinka paljon Raamattu puhuu Jumalan tuntemisesta, pyhyydestä, rakkaudesta, uskosta ja Messiaasta. Tämä vertailu auttaa ymmärtämään, missä Raamattu itse pitää hengellisen elämän painopisteen.