Jos haluamme ymmärtää hengellistä taistelua oikein, meidän on palattava sinne, mistä kaikki alkoi. Liian usein hengellisestä taistelusta keskustellaan aloittamalla Efesolaiskirjeestä tai evankeliumeista. Raamattu itse aloittaa kuitenkin paljon aikaisemmin. Se aloittaa puutarhasta. Ensimmäinen Mooseksen kirja ei ole vain kertomus maailman luomisesta. Se on myös kertomus siitä, millaiseksi Jumala tarkoitti ihmisen suhteen itseensä. Vasta tämän alkuperäisen tarkoituksen ymmärtämisen jälkeen voimme ymmärtää, mitä hengellinen taistelu todella on. Haluamme korostaa jatkuvasti, että koko Raamattu muodostaa yhden yhtenäisen kertomuksen. Siksi myös hengellisen taistelun ymmärtämisen täytyy alkaa ensimmäisiltä sivuilta.
Jumala loi ihmisen yhteyteensä
Ensimmäinen asia, jonka Raamattu kertoo ihmisestä, ei liity viholliseen. Se liittyy Jumalaan. ”Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1. Moos. 2:15) Tämä jae näyttää yksinkertaiselta, mutta siihen sisältyy syvä hengellinen periaate. Heprean sana ’avad tarkoittaa palvelemista, työskentelemistä ja jopa palvomista. Sana shamar tarkoittaa varjelemista, vartioimista, säilyttämistä ja uskollista noudattamista. Samoja sanoja käytetään myöhemmin kuvaamaan pappien palvelusta pyhäkössä sekä Israelin kutsua pitää Jumalan käskyt. Toisin sanoen Eeden ei ollut vain puutarha. Se oli paikka, jossa ihminen eli Jumalan läsnäolossa. Ihmisen ensimmäinen kutsumus oli yhteys Jumalaan.
Ensimmäinen käsky oli yksinkertainen
Jumala ei antanut Aadamille pitkää lakikokoelmaa. Hän antoi yhden käskyn. ”Hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö.” Tämä käsky ei ollut mielivaltainen. Se opetti luottamusta. Jumala kutsui ihmistä uskomaan, että Hän tietää, mikä on hyväksi. Ensimmäinen kuuliaisuuden koe ei liittynyt voimaan. Se liittyi suhteeseen. Luottaako ihminen Jumalaan? Vai haluaako hän määritellä hyvän ja pahan itse? Juuri tässä kohdassa koko Raamatun suuri kertomus alkaa.
Käärmeen ensimmäinen hyökkäys
Kun käärme ilmestyy näyttämölle, on huomionarvoista, mitä se ei tee. Se ei hyökkää fyysisesti. Se ei käytä yliluonnollista voimaa. Se ei pakota. Sen ensimmäinen ase on kysymys. ”Onko Jumala todella sanonut?” Tämä on ensimmäinen hengellinen hyökkäys Raamatussa. Se kohdistuu Jumalan sanaan. Käärme ei aloita hyökkäämällä ihmistä vastaan. Se alkaa horjuttamalla ihmisen luottamusta Jumalaan. Tämä periaate ei ole muuttunut. Läpi Raamatun vihollisen ensimmäinen tavoite on saada ihminen epäilemään Jumalan hyvyyttä, Hänen Sanaansa tai Hänen uskollisuuttaan.
Taistelu käytiin sydämessä
Usein puhutaan siitä, että Eedenissä käytiin sota Jumalan ja Saatanan välillä. Raamattu kuvaa tilanteen toisin. Taistelu käytiin ihmisen sydämessä. Kenet ihminen uskoo? Kenen ääntä hän seuraa? Kenen määritelmä hyvästä ja pahasta hyväksytään? Tämä tekee Eedenin kertomuksesta ajattoman. Jokainen hengellinen taistelu alkaa tästä samasta kysymyksestä. Kuuntelemmeko Jumalaa vai jotakin muuta ääntä?
Synti ei alkanut voimasta vaan epäluottamuksesta
Kun Eeva katsoi puuta, Raamattu kuvaa hänen ajatteluaan. Puu näytti hyvältä. Se näytti viisauden lähteeltä. Se vaikutti houkuttelevalta. Synti alkoi jo ennen kuin hedelmä kosketti hänen huuliaan. Se alkoi sydämessä. Ihminen alkoi uskoa, että jotakin hyvää löytyy Jumalan tahdon ulkopuolelta. Tästä syystä Raamattu puhuu niin paljon sydämestä. Jumala ei etsi ensisijaisesti ulkoista kuuliaisuutta. Hän etsii sydäntä, joka rakastaa Häntä.
Mitä ihminen menetti?
Usein sanomme, että syntiinlankeemuksessa ihminen menetti paratiisin. Raamattu kertoo vielä suuremmasta menetyksestä. Ihminen menetti läheisen yhteyden Jumalaan. Synti rikkoi suhteen. Pelastuskin alkaa tästä samasta kohdasta. Jumala ei pelkästään anna anteeksi. Hän palauttaa yhteyden. Tästä syystä koko Raamatun punainen lanka ei ole sota vihollista vastaan. Se on yhteyden palauttaminen Jumalaan.
Koko Vanhan testamentin sanoma toistaa Eedenin
Kun luemme Israelin historiaa, huomaamme saman mallin toistuvan. Kansa alkaa luottaa johonkin muuhun kuin Jumalaan. Joskus epäjumaliin. Joskus omaan voimaansa. Joskus vieraisiin valtakuntiin. Joskus omaan uskonnollisuuteensa. Joka kerta seuraukset ovat samat. Yhteys Jumalaan heikkenee. Siksi profeettojen sanoma on aina samanlainen. Palatkaa. Ei uusiin menetelmiin. Ei uusiin tekniikoihin. Vaan Herran luo.
Yeshua tuli palauttamaan sen, mikä menetettiin
Kun Yeshua aloittaa julkisen palvelutyönsä, Hän ei julista ensimmäiseksi hengellistä sodankäyntiä. Hän julistaa: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Parannus merkitsee suunnan muuttamista. Paluuta. Sitä samaa, mihin profeetat olivat kutsuneet vuosisatojen ajan. Yeshua tuli avaamaan uudelleen sen tien, joka sulkeutui Eedenissä. Hänen kauttaan ihminen voi jälleen elää Jumalan yhteydessä. Tästä syystä Johanneksen evankeliumissa Yeshua sanoo: ”Pysykää minussa.” Hän ei kutsu seuraajiaan ensisijaisesti opiskelemaan vihollista. Hän kutsuu heidät pysymään yhteydessä Häneen.
Messiaaninen näkökulma
Haluamme auttaa näkemään, että Eeden ei ole irrallinen kertomus. Se on koko Raamatun johdanto. Samat teemat palaavat yhä uudelleen. Luottamus. Kuuliaisuus. Liitto. Jumalan läsnäolo. Sydämen uskollisuus. Kun nämä ovat kunnossa, ihminen seisoo vahvalla perustalla myös hengellisessä taistelussa.
Mitä tämä merkitsee meille?
Nykyihminen kysyy usein: ”Kuinka voin voittaa hengellisessä taistelussa?” Raamattu näyttää kysyvän ensin toisen kysymyksen: ”Kenen ääntä sinä kuuntelet?” Ehkä juuri tässä on koko aiheen ydin. Ensimmäinen hengellinen taistelu ei ratkennut suuremmalla voimalla eikä paremmilla taistelumenetelmillä. Se ratkesi sillä, kenelle ihminen antoi sydämensä. Sama periaate kulkee läpi koko Raamatun. Jumalan suurin tavoite ei ole kasvattaa ihmisistä hengellisen sodankäynnin asiantuntijoita. Hänen tavoitteensa on kasvattaa kansa, joka tuntee Hänet, rakastaa Häntä ja vaeltaa uskollisesti Hänen kanssaan. Juuri tällainen sydän on myös vahvin mahdollinen suoja hengellisessä taistelussa.
Seuraavassa osassa
Kolmannessa osassa siirrymme Eedenistä Israelin historiaan. Tarkastelemme, miksi Vanhan testamentin suurimmat hengelliset kriisit eivät johtuneet pimeyden voimien kasvusta, vaan siitä, että Jumalan kansa vähitellen unohti liiton. Samalla näemme, että profeettojen ratkaisu oli aina sama: paluu Herran luo. Tämä havainto auttaa ymmärtämään koko Raamatun opetusta hengellisestä taistelusta huomattavasti syvemmin.