Raamatun naiset – Liiton kertomuksia, osa 3
Teema: rakkauden kaipaus, torjutuksi tuleminen, lapsettomuus, sisarten kilpailu, äitiys ja Israelin sukukuntien syntyminen
Keskeiset raamatunkohdat: 1. Mooseksen kirja 29:1–35:29; 46:8–27; 49:29–33; Ruthin kirja 4:11; Jeremia 31:14–17; Matteus 2:16–18
Rachelin ja Leahin kertomus on yksi Tooran inhimillisimmistä perhekertomuksista. Se sisältää syvää rakkautta, petosta, torjutuksi tulemista, lapsettomuuden kipua, mustasukkaisuutta ja sisarten välistä kilpailua. Samalla se kertoo siitä, kuinka Adonai rakensi rikkinäisen perheen keskellä Israelin kansan.
Leah eli tietäen, että hänen miehensä rakasti enemmän hänen sisartaan. Rachel puolestaan oli rakastettu mutta pitkään lapseton. Toinen kaipasi miehensä rakkautta, toinen lasta. Kummallakin oli jotakin, mitä toinen epätoivoisesti halusi.
Adonai näki Leahin, jota ei rakastettu. Hän muisti Rachelin, joka oli odottanut lasta. Näiden kahden sisaren sekä heidän palvelijattariensa Zilpan ja Bilhan kautta syntyivät Ya’akovin lapset, joista muodostuivat Israelin sukukunnat.
Kertomuksen keskipisteessä ei ole täydellinen perhe. Sen keskipisteessä on Adonai, joka toteuttaa liittosuunnitelmaansa keskellä ihmisten rikkinäisyyttä.
Ya’akov saapuu Haraniin
Ya’akov oli paennut kotoaan veljensä Esavin vihaa. Matkalla Adonai ilmestyi hänelle Bet-Elissä ja vahvisti Abrahamille ja Iisakille annetun lupauksen. Ya’akoville luvattiin maa, lukuisat jälkeläiset ja Adonain varjeleva läsnäolo.
Hän jatkoi matkaansa kohti idän kansojen maata ja saapui kaivolle. Siellä hän kohtasi paimenia, jotka odottivat laumojensa kanssa. Kaivon suulla oli suuri kivi, joka siirrettiin vasta, kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet.
Kun Ya’akov kysyi paimenilta äitinsä veljestä Lavanista, nämä osoittivat lähestyvää nuorta naista. Hän oli Lavanin tytär Rachel, joka paimensi isänsä lampaita.
Ya’akov näki Rachelin ja siirsi kiven kaivon suulta. Hän juotti Lavanin lampaat, suuteli Rachelia ja puhkesi itkuun.
Kohtaaminen kaivolla muistuttaa Rivkan löytymisestä Iisakin vaimoksi. Molemmissa kertomuksissa kaivo toimii paikkana, jossa Adonain johdatus ja liittoperheen tulevaisuus kohtaavat.
Ya’akovin tilanne oli kuitenkin toinen. Hänellä ei ollut mukanaan Abrahamin palvelijan rikkauksia, lahjoja eikä kameleita. Hän saapui yksin, pakolaisena ja lähes tyhjin käsin.
Seitsemän vuotta kuin muutama päivä
Lavan otti sisarenpoikansa vastaan. Kuukauden kuluttua hän kysyi, millaisen palkan Ya’akov haluaisi työstään.
Lavanilla oli kaksi tytärtä. Vanhempi oli Leah ja nuorempi Rachel. Toora kertoo Leahin silmien olleen hennot tai herkät, kun taas Rachel oli vartaloltaan ja ulkonäöltään kaunis.
Ya’akov rakasti Rachelia ja lupasi palvella Lavania seitsemän vuotta saadakseen hänet vaimokseen.
Seitsemän vuotta tuntuivat Ya’akovista vain muutamilta päiviltä hänen Rachelia kohtaan tuntemansa rakkauden tähden. Tämä on yksi Raamatun kauneimmista rakkauden kuvauksista. Ya’akov ei pitänyt vuosien työtä liian suurena hintana saadakseen Rachelin vaimokseen.
Rachelin näkökulmasta vuodet olivat myös odottamista. Hän tiesi olevansa rakastettu ja Ya’akovin työskentelevän juuri hänen tähtensä.
Kertomuksen varjossa oli kuitenkin Leah, vanhempi sisar, jonka tulevaisuudesta päätti heidän isänsä.
Kun aamulla olikin Leah
Seitsemän vuoden kuluttua Lavan järjesti hääjuhlan. Illalla hän vei tyttärensä Ya’akovin luo, mutta morsian ei ollut Rachel vaan Leah.
Vasta aamulla Ya’akov havaitsi tulleensa petetyksi.
Toora ei kerro, mitä Leah itse ajatteli tai kuinka paljon hän tiesi isänsä suunnitelmasta. Hän eli yhteiskunnassa, jossa isällä oli suuri valta tyttärensä avioliittoon. Teksti ei kerro, oliko hän mukana petoksessa vapaaehtoisesti vai joutuiko hän alistumaan Lavanin tahtoon.
Leahin asema oli joka tapauksessa traaginen. Hän tuli vaimoksi miehelle, joka oli tehnyt seitsemän vuotta työtä saadakseen hänen sisarensa.
Kun Ya’akov vaati Lavanilta selitystä, tämä vetosi paikalliseen tapaan, jonka mukaan nuorempaa tytärtä ei annettu avioliittoon ennen vanhempaa. Lavan lupasi antaa Ya’akoville myös Rachelin, jos tämä palvelisi vielä toiset seitsemän vuotta.
Ya’akov suostui ja sai myös Rachelin vaimokseen.
Näin kaksi sisarta joutui avioliittoon saman miehen kanssa. Myöhemmin Toorassa kielletään ottamasta vaimon sisarta tämän kilpailijaksi vaimon eläessä. Rachelin ja Leahin kertomus osoittaa käytännössä, kuinka tuhoisaa tällainen perherakenne saattoi olla.
Lavanin petos toi sisarten välille kilpailun ja asetti Leahin alusta lähtien torjutun vaimon asemaan.
Adonai näki Leahin
Ya’akov rakasti Rachelia enemmän kuin Leahia. Toora ilmaisee Leahin aseman voimakkaasti: hän ei ollut rakastettu.
Adonai näki Leahin.
Tämä on kertomuksen ratkaiseva hengellinen totuus. Leah saattoi olla miehelleen toinen vaihtoehto ja isälleen väline omien suunnitelmien toteuttamiseen, mutta hän ei ollut Adonaille näkymätön.
Adonai avasi Leahin kohdun, mutta Rachel pysyi lapsettomana.
Leah synnytti ensimmäisen poikansa ja antoi hänelle nimeksi Re’uven eli Ruuben. Nimi liittyy näkemiseen. Leah sanoi Adonain nähneen hänen kurjuutensa ja toivoi miehensä nyt rakastavan häntä.
Toinen poika sai nimekseen Shim’on eli Simeon, koska Adonai oli kuullut, ettei Leahia rakastettu.
Kolmas poika nimettiin Leviksi. Leah toivoi miehensä nyt liittyvän häneen, koska hän oli synnyttänyt tälle kolme poikaa.
Lasten nimet paljastavat Leahin sydämen. Hän ei ainoastaan iloinnut pojistaan, vaan toivoi jokaisen syntymän vihdoin tuovan hänelle Ya’akovin rakkauden.
Hän etsi avioliitostaan sitä, mitä häneltä jatkuvasti puuttui: nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi tulemista.
Yehudah – tällä kertaa ylistän Adonaita
Neljännen pojan syntyessä Leahin sanoissa tapahtui muutos. Hän antoi pojalle nimeksi Yehudah eli Juuda ja sanoi: ”Tällä kertaa ylistän Adonaita.”
Aikaisempien poikien nimet liittyivät toiveeseen Ya’akovin rakkaudesta. Yehudahin syntyessä Leah suuntasi katseensa suoraan Adonaihin.
Hänen olosuhteensa eivät välttämättä olleet muuttuneet. Ya’akov rakasti edelleen Rachelia. Leah oli kuitenkin alkanut löytää arvonsa Hänestä, joka oli nähnyt ja kuullut hänet.
Juuri Yehudasta tuli kuninkaallisen sukulinjan kantaisä. Hänen jälkeläisiinsä kuuluivat kuningas Daavid ja lopulta Yeshua Messias.
Ihmisten silmissä torjutun vaimon kohdusta syntyi poika, jonka sukuun Israelin kuninkuus ja Messiaan tuleminen liittyivät.
Tämä on yksi Raamatun toistuvista tavoista osoittaa Adonain armoa. Hän näkee sen, jonka ihmiset jättävät toiseksi. Hän antaa arvon sille, jota muut eivät arvosta.
Yeshua tunnetaan Yehudan sukukunnan leijonana. Hänen sukulinjansa kulkee Leahin, ei Ya’akovin rakastetumman vaimon Rachelin kautta.
Anna minulle lapsia
Rachel näki sisarensa saavan lapsia samalla kun hän itse pysyi lapsettomana. Hän tuli kateelliseksi Leahille ja sanoi Ya’akoville: ”Anna minulle lapsia, tai muuten minä kuolen.”
Ya’akov vihastui ja kysyi, oliko hän muka Adonain sijasta estänyt Rachelia saamasta lapsia.
Rachelin sanat paljastavat lapsettomuuden syvän kivun. Hän oli miehensä rakastama mutta koki elämänsä silti tyhjäksi. Rakkaus ei poistanut lapsen kaipuuta.
Samalla Ya’akovin vastaus paljasti hänen voimattomuutensa. Hän saattoi rakastaa Rachelia, mutta ei pystynyt antamaan tälle sitä, mitä tämä eniten halusi.
Rachel antoi palvelijattarensa Bilhan Ya’akoville, jotta saisi lapsia tämän kautta. Toimintatapa muistuttaa Saaraa ja Hagaria. Jälleen liiton perhe yritti ratkaista lapsettomuuden aikakauden hyväksymän järjestelyn avulla.
Bilha synnytti Danin ja Naftalin. Rachel tulkitsi poikien syntymät vastaukseksi kamppailuunsa sisarensa kanssa.
Lasten saamisesta tuli sisarten välisen kilpailun väline.
Zilpa ja kilpailun jatkuminen
Kun Leah huomasi lakkaavansa saamasta lapsia, hän antoi palvelijattarensa Zilpan Ya’akoville. Zilpa synnytti Gadin ja Asherin.
Raamatun kertomuksessa Bilha ja Zilpa jäävät Rachelin ja Leahin varjoon, mutta heidän poikansa kuuluivat yhtä lailla Israelin sukukuntien kantaisiin. Heidän ruumiinsa ja äitiytensä liittyivät perheen kilpailuun, jota he eivät itse olleet aloittaneet.
Heitä ei tule nähdä vain välineinä kantaäitien suunnitelmissa. He olivat todellisia naisia ja Israelin poikien äitejä.
Perheen teltat täyttyivät lapsista, mutta samalla täyttyivät myös vertailusta, mustasukkaisuudesta ja asemakamppailusta. Ulkoinen hedelmällisyys ei merkinnyt sisäistä rauhaa.
Adonai rakensi Israelin kansaa perheessä, joka tarvitsi itsekin parantumista.
Lemmenmarjat ja yhden yön kauppa
Ruuben löysi vehnänleikkuun aikaan kedolta lemmenmarjoja ja toi niitä äidilleen Leahille. Muinaisessa maailmassa lemmenmarjoihin liitettiin hedelmällisyyttä edistäviä uskomuksia.
Rachel pyysi saada niitä. Leah vastasi katkerasti: eikö ollut tarpeeksi, että Rachel oli vienyt hänen miehensä, kun tämä halusi nyt myös hänen poikansa lemmenmarjat?
Sisarten välinen haava tuli näkyviin. Rachelin näkökulmasta Ya’akov oli alusta lähtien luvattu hänelle. Leahin näkökulmasta Rachel oli saanut heidän yhteisen miehensä rakkauden.
Rachel sopi, että Ya’akov viettäisi yön Leahin kanssa vastineeksi lemmenmarjoista. Aviollinen läheisyys muuttui sisarten välisen kaupankäynnin kohteeksi.
Leah tuli raskaaksi ja synnytti Yissakharin eli Isaskarin. Myöhemmin hän synnytti Zevulunin eli Sebulonin ja tyttären, Dinan.
Kertomuksessa on hienovarainen mutta tärkeä sanoma: hedelmällisyys ei lopulta tullut lemmenmarjoista. Toora kertoo Adonain kuulleen Leahia. Elämä ei ollut kasviin liitetyn uskomuksen vaan Adonain lahja.
Adonai muisti Rachelin
Pitkän odotuksen jälkeen Adonai muisti Rachelin, kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.
Jumalallinen muistaminen ei tarkoita, että Adonai olisi aikaisemmin unohtanut Rachelin. Raamatullisessa kielenkäytössä muistaminen merkitsee usein sitä, että Adonai toimii aikaisemman tarkoituksensa ja armonsa mukaisesti.
Rachel synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Yosef eli Joosef. Nimi liittyy sekä pois ottamiseen että lisäämiseen. Rachel iloitsi häpeänsä poistumisesta ja rukoili Adonain lisäävän hänelle vielä toisen pojan.
Rachel oli odottanut pitkään. Hänen sisarensa, Bilha ja Zilpa olivat saaneet lapsia hänen ympärillään. Kun Joosef syntyi, Rachel sai kokea, ettei Adonai ollut unohtanut häntä.
Samalla hänen rukouksensa toisesta pojasta jäi vielä avoimeksi. Se täyttyisi myöhemmin tavalla, johon liittyisi sekä uuden elämän ilo että syvä suru.
Israelin koti täyttyi nimistä
Ya’akovin kotiin syntyneiden lasten nimet muodostavat eräänlaisen perheen hengellisen päiväkirjan. Niissä kuuluvat äitien rukoukset, kaipaukset, kilpailu, kiitollisuus ja tulkinnat Adonain toiminnasta.
Leah synnytti Ruubenin, Simeonin, Levin, Juudan, Isaskarin ja Sebulonin sekä Dinan.
Rachelin palvelijatar Bilha synnytti Danin ja Naftalin.
Leahin palvelijatar Zilpa synnytti Gadin ja Asherin.
Rachel synnytti Joosefin ja myöhemmin Benjaminin.
Näistä pojista muodostuivat Israelin sukukunnat. Sukukuntien syntyhistoria ei ollut siisti kertomus sopusointuisesta kodista. Israel syntyi perheessä, jossa oli suosimista, kilpailua ja syviä haavoja.
Tämä ei tarkoita, että rikkinäisyys olisi ollut Adonain tahto. Se tarkoittaa, ettei ihmisten rikkinäisyys pystynyt estämään Hänen tahtoaan.
Liittokertomuksen jatkuvuus perustui Adonain uskollisuuteen, ei Ya’akovin perheen täydellisyyteen.
Meillä ei ole enää osuutta isämme talossa
Ya’akov palveli Lavania vuosikausia. Hänen laumansa kasvoivat, mutta hänen suhteensa Lavaniin heikkeni. Lopulta Adonai käski Ya’akovia palaamaan isiensä maahan ja lupasi olla hänen kanssaan.
Ya’akov kutsui Rachelin ja Leahin kedolle ja kertoi heille Lavanin muuttaneen hänen palkkaansa toistuvasti. Hän selitti myös Adonain käskeneen hänen palata Kanaanin maahan.
Tässä tilanteessa sisaret puhuivat yhdellä äänellä.
Rachel ja Leah kysyivät, oliko heillä enää osuutta tai perintöä isänsä talossa. He kokivat Lavanin kohdelleen heitä kuin vieraita ja käyttäneen heidän avioliitoistaan saamansa hyödyn itse.
Sisarten kilpailu ei kadonnut kokonaan, mutta yhteinen kokemus isän vallankäytöstä yhdisti heidät. He kehottivat Ya’akovia tekemään kaiken, mitä Adonai oli hänelle sanonut.
Tämä oli myös Rachelin ja Leahin lähtö. Aivan kuten Saara oli lähtenyt Abrahamin ja Rivka Abrahamin palvelijan mukana, nyt Rachel ja Leah jättivät isänsä kodin ja lähtivät kohti luvattua maata.
He eivät olleet enää ainoastaan Lavanin tyttäriä. He olivat Israelin tulevan perheen äitejä.
Kotijumalat satulan alla
Kun perhe lähti salaa, Rachel varasti isänsä kotijumalat eli terafim-esineet. Toora ei selitä yksiselitteisesti hänen motiiviaan.
Kotijumaliin saattoi liittyä uskonnollinen merkitys, suvun suojelu tai oikeus perintöön. Oli Rachelin tarkoitus mikä tahansa, hän otti esineet tietämättä Ya’akoville.
Kun Lavan tavoitti perheen, hän syytti Ya’akovia pakenemisesta ja kotijumaliensa varastamisesta. Ya’akov ei tiennyt Rachelin ottaneen niitä ja julisti, ettei varas saisi elää.
Lavan etsi tavaroita teltoista. Rachel oli kätkenyt kotijumalat kamelin satulan alle, istui niiden päällä ja vetosi kuukautisiinsa, ettei voinut nousta isänsä edessä. Lavan ei löytänyt niitä.
Tapahtuma paljastaa, ettei Rachelin lähtö isänsä kodista merkinnyt välttämättä täydellistä sisäistä irtautumista sen vanhoista turvista. Hän lähti kohti Abrahamin, Iisakin ja Ya’akovin Jumalan lupausta mutta kantoi mukanaan isänsä kodin epäjumalia.
Myöhemmin Ya’akov käski koko talouttaan poistamaan vieraat jumalat ennen Bet-Eliin nousemista. Esineet haudattiin puun alle Sikemin lähellä.
Adonain kutsu ei koske vain ulkoista siirtymistä. Se kutsuu jättämään myös ne väärät turvat, joita ihminen yrittää kuljettaa mukanaan.
Dinan ääni telttojen keskellä
Leahin tytär Dina lähti tapaamaan maan naisia. Sikemin kaupungin hallitsijan poika, myös nimeltään Sikem, otti hänet ja teki hänelle väkivaltaa.
Kertomuksen jälkeen miehet neuvottelevat, suuttuvat, pettävät ja kostavat, mutta Dinan omaa puhetta ei tallenneta. Hänestä puhutaan, mutta hänen ääntään ei kuulla.
Simeon ja Levi surmasivat kaupungin miehet petollisen suunnitelman avulla. He puolustivat tekoaan vetoamalla sisarensa häpäisemiseen, mutta Ya’akov tuomitsi heidän väkivaltaisen kostonsa myöhemmin kuolinvuoteellaan.
Dinan kertomusta ei pidä käsitellä vain hänen veljiensä teon taustana. Hän oli Leahille syntynyt tytär ja väkivallan uhri. Hänen kokemansa vääryys on nähtävä, vaikka Toora ei kerro hänen myöhemmästä elämästään.
Adonai, joka näki Leahin ja muisti Rachelin, näki myös Dinan. Raamatun vaikeneminen hänen omista sanoistaan haastaa lukijan kuuntelemaan niitä, joiden ääni jää voimakkaampien toimijoiden alle.
Ben-Oni, suruni poika
Rachelin aikaisempi rukous toisesta pojasta täyttyi perheen ollessa matkalla Bet-Elistä etelään. Synnytys oli vaikea, ja kätilö kertoi hänelle pojan syntyvän.
Rachelin elämä oli kuitenkin päättymässä. Viimeisillä voimillaan hän antoi pojalle nimeksi Ben-Oni, ”suruni poika”.
Ya’akov muutti nimen Ben-Yaminiksi eli Benjaminiksi. Nimeen voidaan liittää merkitys ”oikean käden poika” tai ”etelän poika”.
Sama lapsi kantoi näin kahta näkökulmaa. Hän oli äidilleen surun poika ja isälleen oikean käden poika.
Rachel kuoli ja hänet haudattiin Efratiin johtavan tien varrelle. Efrat tunnetaan myöhemmin Beit-Lecheminä eli Betleheminä.
Rachel ei saanut nähdä poikansa kasvavan. Hänen pitkään odottamansa äitiys sisälsi sekä suuren ilon että syvän menetyksen.
Rachelin kertomus päättyy tien varteen, kesken matkan. Hänen vaikutuksensa ei kuitenkaan päättynyt siihen.
Rachel itkee lapsiaan
Profeetta Jeremia kuvaa myöhemmin Rachelia itkemässä lapsiaan Ramassa. Hän kieltäytyy lohdutuksesta, koska lapset ovat poissa.
Rachel oli kuollut kauan ennen Babylonian pakkosiirtolaisuutta. Profeetan kuvassa hän edustaa Israelin äitiä, joka suree maasta vietyjä jälkeläisiään.
Adonain vastaus ei kiellä surua. Hän kehottaa Rachelia pidättämään itkunsa, koska hänen työllään on palkka ja lapset palaavat vihollisen maasta. Israelin tulevaisuudessa on toivo.
Matteuksen evankeliumi soveltaa Jeremian sanoja Betlehemin lasten surmaamiseen Yeshuan syntymän yhteydessä. Rachelin itku kuuluu jälleen paikassa, jossa lapset joutuvat väkivallan uhreiksi.
Samassa luvussa Jeremia puhuu Israelin palauttamisesta ja uudesta liitosta. Näin Rachelin itku ei ole viimeinen sana. Surun keskelle annetaan lupaus paluusta, uudistumisesta ja Adonain uskollisuudesta kansalleen.
Leah sai lepopaikan Machpelassa
Rachelin hauta jäi tien varteen. Leah puolestaan haudattiin Machpelan luolaan samaan liiton perhehautaan, jossa lepäsivät Abraham ja Saara sekä Iisak ja Rivka.
Ya’akov mainitsi tämän pojilleen ennen kuolemaansa.
Toora ei kerro Leahin kuolemasta eikä kuvaa hänen viimeisiä vuosiaan. Emme myöskään tiedä, muuttuiko hänen suhteensa Ya’akoviin Rachelin kuoleman jälkeen.
Hänen hautapaikkansa kuitenkin kertoo hänen pysyvästä asemastaan liittoperheessä. Leah, joka oli tullut avioliittoon petoksen kautta ja elänyt miehensä vähemmän rakastettuna vaimona, haudattiin kantaäitien joukkoon.
Ihmisten rakkauden järjestys ei määrännyt hänen paikkaansa Adonain suunnitelmassa.
Leahin kautta syntyivät sekä pappeuteen liittyvä Levin sukukunta että kuninkaallinen Yehudan sukukunta. Hänen vaikutuksensa Israelin hengelliseen ja kuninkaalliseen historiaan oli valtava.
Kaksi sisarta rakensi Israelin huonetta
Kun Boas otti Ruthin vaimokseen, Betlehemin kansa siunasi heitä toivomalla Ruthin olevan kuin Rachel ja Leah, jotka yhdessä rakensivat Israelin huoneen.
Siunaus ei mainitse sisarten kilpailua eikä perheen kipua. Se tunnustaa heidän paikkansa kansan kantaäiteinä.
Rachel ja Leah olivat hyvin erilaisissa asemissa. Rachel oli rakastettu ja pitkään lapseton. Leah oli hedelmällinen mutta jäi vaille kaipaamaansa rakkautta. Kumpikaan ei saanut kaikkea, mitä halusi.
Silti molemmat olivat välttämättömiä Israelin kertomuksessa.
Leahin kautta syntyi Yehuda, josta kuninkaallinen ja messiaaninen sukulinja jatkui. Rachelin kautta syntyi Joosef, jonka Adonai myöhemmin lähetti Egyptiin pelastamaan perheen nälänhädältä, sekä Benjamin, josta tuli yksi Israelin sukukunnista.
Adonai ei rakentanut Israelia vain rakastetun Rachelin kautta eikä vain hedelmällisen Leahin kautta. Hän toimi kummankin elämässä.
Rachel, Leah ja Messiaan sukulinja
Yeshua Messiaan sukulinja kulkee Leahin pojan Yehudan kautta. Tässä näkyy Adonain tapa nostaa se, joka ihmisten silmissä jäi toiseksi.
Leah kaipasi Ya’akovin rakkautta, mutta Adonai antoi hänen kohdulleen paikan koko maailman lunastushistoriassa. Hänen poikansa Yehudan suvusta syntyi Daavidin kuningashuone ja lopulta Yeshua.
Rachel liittyy Messiaan kertomukseen toisella tavalla. Hänen hautansa sijaitsi Efratiin eli Betlehemiin johtavan tien varrella, ja hänen profeetallinen itkunsa yhdistettiin Betlehemissä tapahtuneeseen lasten surmaamiseen Yeshuan syntymän aikana.
Rachel edustaa Israelin äitiä, joka itkee kärsiviä lapsiaan mutta saa Adonailta lupauksen tulevaisuuden toivosta.
Yeshua tuli juuri tällaiseen maailmaan: maailmaan, jossa äidit itkevät, perheet särkyvät ja kansat joutuvat pakkosiirtolaisuuteen. Hän tuli tuomaan lunastuksen, kokoamaan hajotetut ja vahvistamaan uuden liiton Israelin kanssa.
Messiaan tuleminen ei ohita kantaäitien kyyneleitä. Se vastaa niiden keskeltä nousevaan kaipaukseen.
Adonai näki ja muisti
Rachelin ja Leahin kertomuksessa toistuu kaksi tärkeää ilmaisua.
Adonai näki Leahin.
Adonai muisti Rachelin.
Leah kaipasi, että hänen miehensä näkisi hänet ja rakastaisi häntä. Adonai näki hänet jo silloin, kun hän jäi ihmisten rakkaudessa toiseksi.
Rachel pelkäsi jääneensä lapsettomuutensa tähden unohdetuksi. Adonai muisti hänet ja avasi hänen kohtunsa omana aikanaan.
Näkeminen ja muistaminen eivät ole Adonain kohdalla pelkkiä havaintoja. Kun Adonai näkee, Hän tuntee ihmisen tilanteen. Kun Hän muistaa, Hän toimii armonsa ja tarkoituksensa mukaisesti.
Kertomus ei kuitenkaan lupaa, että kaikki ihmisen toiveet toteutuvat hänen haluamallaan tavalla. Leah sai lapsia mutta ei saanut varmuutta Ya’akovin rakkaudesta. Rachel sai lapsia mutta menetti henkensä Benjaminin syntyessä.
Adonain uskollisuus ei tarkoita kivutonta elämää. Se tarkoittaa, ettei yksikään kyynel, rukous tai ihminen ole Hänelle näkymätön.
Mitä Rachel ja Leah opettavat?
Rachelin ja Leahin elämä opettaa ensinnäkin, kuinka tuhoisaa ihmisten vertaileminen on. Sisaret joutuivat asetetuiksi toisiaan vastaan, vaikka heidän todellinen haavansa liittyi Lavanin petokseen ja Ya’akovin jakautuneeseen rakkauteen.
Toiseksi kertomus osoittaa, ettei toisen ihmisen elämästä näkyvä siunaus kerro koko totuutta. Rachel näki Leahin lapset mutta ei ehkä ymmärtänyt tämän torjutuksi tulemisen kipua. Leah näki Rachelin saaman rakkauden mutta ei tämän lapsettomuuden surua.
Kolmanneksi kertomus opettaa, ettei ihminen löydä lopullista arvoaan puolison rakkaudesta, äitiydestä tai yhteiskunnallisesta asemasta. Leah alkoi vapautua jatkuvasta hyväksynnän tavoittelusta, kun hän saattoi sanoa: ”Tällä kertaa ylistän Adonaita.”
Neljänneksi kertomus kutsuu näkemään myös Bilhan, Zilpan ja Dinan kaltaiset naiset, joiden omat äänet jäävät tekstissä vähäisiksi. Adonain liittokertomukseen liittyi myös heidän elämänsä, työnsä, äitiytensä ja kipunsa.
Viidenneksi Rachelin varastamat kotijumalat varoittavat kantamasta vanhoja turvia mukana uuteen kutsumukseen. Fyysinen lähtö ei yksin riitä, jos sydän pitää kiinni siitä, minkä Adonai tahtoo jättää taakse.
Kuudenneksi sisarten elämä osoittaa, että Adonai voi rakentaa rikkonaisesta perheestä jotakin paljon sen omia haavoja suurempaa. Tämä ei tee petoksesta, suosimisesta tai kilpailusta hyväksyttävää. Se osoittaa armon olevan ihmisen syntiä suurempi.
Kaksi sisarta, yksi Israel
Rachel ja Leah eivät olleet toistensa vastakohtia siksi, että toinen olisi ollut hyvä ja toinen huono. He olivat kaksi haavoittunutta naista, jotka kaipasivat eri asioita ja joutuivat elämään samassa kilpailevassa perherakenteessa.
Leah halusi tulla rakastetuksi.
Rachel halusi tulla äidiksi.
Leah katsoi Rachelin rakkautta.
Rachel katsoi Leahin lapsia.
Molemmat näkivät toisessa sen, mikä heiltä itseltään puuttui.
Adonai näki kummankin kokonaan.
Leahista tuli Yehudan ja Levin äiti. Rachelista tuli Joosefin ja Benjaminin äiti. Heidän sekä Bilhan ja Zilpan poikien kautta syntyi Israelin kahdentoista sukukunnan perhe.
Israel ei saanut alkuaan täydellisestä kodista. Se syntyi kyynelten, rukousten, petosten, lasten nimien ja Adonain uskollisuuden keskellä.
Leahin elämä julistaa: Adonai näkee sen, jota ihmiset eivät rakasta.
Rachelin elämä julistaa: Adonai muistaa sen, joka pelkää tulleensa unohdetuksi.
Yhdessä heidän kertomuksensa osoittaa, ettei Adonain liittosuunnitelma perustu ihmisten täydellisyyteen. Hän kykenee ottamaan rikkinäisen perheen historian ja rakentamaan siitä kansan, jonka kautta Hänen sanansa, lupauksensa ja Messiaansa tulevat maailmaan.