Raamatun naiset – Liiton kertomuksia, osa 2
Teema: vapaaehtoinen lähtö, palvelualttius, avioliitto, rukous, äitiys, profetia, perheen jakautuminen ja liiton jatkuminen
Keskeiset raamatunkohdat: 1. Mooseksen kirja 24:1–28:9; 35:8; 49:29–33; Roomalaiskirje 9:6–16
Rivka eli aikana, jolloin Abrahamille ja Saaralle annettu liittolupaus oli siirtymässä seuraavalle sukupolvelle. Iisak oli lupauksen poika, mutta liiton sukuhaaran jatkuminen edellytti puolisoa, joka olisi valmis jättämään kotinsa ja liittymään Adonain aloittamaan kertomukseen.
Rivkan elämä alkoi raamatullisessa kertomuksessa kaivolla, jossa hänen palvelualttiutensa tuli näkyviin. Pian häneltä kysyttiin, lähtisikö hän tuntemattoman miehen palvelijan mukana kaukaiseen maahan. Rivkan vastaus oli lyhyt mutta ratkaiseva: ”Minä lähden.”
Hän lähti vapaaehtoisesti kohti elämää, jota ei vielä tuntenut. Hänestä tuli Iisakin vaimo, Ya’akovin ja Esavin äiti sekä Israelin kansan toinen kantaäiti. Hänen kohdussaan kamppaili kaksi poikaa ja samalla kaksi kansaa. Hänen kotinsa sisäiset ristiriidat vaikuttivat sukupolvien historiaan.
Rivkan elämä kertoo Adonain johdatuksesta, mutta myös siitä, kuinka ihmisen pyrkimys hallita lupauksen toteutumista voi synnyttää syviä haavoja. Hänen kertomuksensa osoittaa, että Adonain suunnitelma etenee ihmisten erehdyksistä huolimatta, koska sen perustana on Hänen kutsunsa ja uskollisuutensa.
Liiton jatkuvuus oli vaarassa
Saara oli kuollut, ja Abraham oli tullut vanhaksi. Adonai oli siunannut häntä kaikessa, mutta liiton tulevaisuus liittyi nyt Iisakiin. Abraham ei halunnut poikansa ottavan vaimoa Kanaanin kansojen tyttäristä. Hän lähetti luotettavimman palvelijansa sukunsa luo Aram-Naharayimiin etsimään Iisakille vaimoa.
Tehtävä ei ollut tavallinen avioliittojärjestely. Kysymys oli liiton seuraavasta sukupolvesta.
Abraham kielsi palvelijaansa viemästä Iisakia takaisin maahan, josta hän itse oli lähtenyt. Iisakin paikka oli siinä maassa, jonka Adonai oli luvannut Abrahamin jälkeläisille. Tulevan vaimon täytyi siksi olla valmis jättämään oma kotinsa ja tulemaan lupauksen maahan.
Abraham luotti siihen, että Adonai lähettäisi enkelinsä palvelijan edellä ja valmistaisi tien. Liiton jatkuminen ei riippunut sattumasta. Adonai, joka oli kutsunut Abrahamin ja Saaran lähtemään, kykeni kutsumaan myös seuraavan sukupolven kantaäidin.
Rukous kaivolla
Abrahamin palvelija saapui Nahorin kaupunkiin ja pysähtyi kaivolle illalla, jolloin naiset tulivat hakemaan vettä. Hän rukoili Abrahamin Jumalaa antamaan selvän merkin.
Palvelija pyytäisi nuorelta naiselta vettä. Se nainen, joka tarjoaisi juotavaa myös hänen kameleilleen, olisi se, jonka Adonai oli tarkoittanut Iisakille.
Ennen kuin palvelija oli ehtinyt rukoilla loppuun, Rivka tuli kaivolle ruukku olallaan.
Rivka oli Betuelin tytär ja Abrahamin veljen Nahorin suvusta. Palvelija ei kuitenkaan vielä tiennyt tätä. Hän näki vain nuoren naisen, joka tuli tavalliseen tapaan noutamaan vettä.
Kun palvelija pyysi juotavaa, Rivka antoi hänelle vettä ja tarjoutui juottamaan myös kamelit. Kymmenen janoisen kamelin juottaminen ei ollut pieni kohteliaisuus. Se vaati useita nostoja kaivosta, kantamista ja aikaa.
Rivkan toiminta paljasti hänen luonteensa. Hän ei tehnyt vain sitä, mitä häneltä pyydettiin, vaan huomasi tarpeen ja palveli runsaasti.
Adonain johdatus tuli näkyväksi arkisessa tilanteessa. Rivka ei tiennyt suorittavansa koetta eikä valmistautuvansa liiton kantaäidiksi. Hän teki uskollisesti sen hyvän, joka oli juuri silloin hänen edessään.
Usein kutsumus alkaa ennen kuin ihminen tietää olevansa kutsuttu.
Adonai oli vastannut ennen rukouksen päättymistä
Palvelija katseli Rivkaa hiljaa ja odotti ymmärtääkseen, oliko Adonai todella antanut hänen matkalleen menestyksen. Kun kamelit olivat juoneet, hän antoi Rivkalle lahjoja ja kysyi tämän suvusta.
Rivkan vastaus vahvisti johdatuksen. Hän kuului juuri siihen sukuun, jonka luo Abraham oli palvelijansa lähettänyt. Lisäksi hän kertoi heidän kodissaan olevan tilaa sekä vieraille että kameleille.
Palvelija kumartui ja ylisti Adonaita, Abrahamin Jumalaa, joka ei ollut lakannut osoittamasta uskollista rakkauttaan ja totuuttaan hänen isännälleen.
Tapahtuma osoittaa rukouksen ja johdatuksen yhteyden. Palvelija rukoili täsmällisesti, mutta Adonai oli jo lähettänyt Rivkan liikkeelle ennen kuin rukous oli päättynyt.
Rukous ei saanut Adonaita kiireesti keksimään ratkaisua. Se auttoi palvelijaa tunnistamaan johdatuksen, jonka Adonai oli jo valmistanut.
Minä lähden
Rivkan perhe otti palvelijan vastaan, kuuli tämän kertomuksen ja ymmärsi asian olevan lähtöisin Adonailta. Seuraavana aamuna palvelija halusi palata heti Abrahamin luo, mutta Rivkan perhe ehdotti hänen jäävän vielä joiksikin päiviksi.
Lopulta perhe kutsui Rivkan ja kysyi suoraan häneltä: lähtisikö hän tämän miehen mukana?
Rivka vastasi: ”Minä lähden.”
Tämä vastaus kuuluu Tooran merkittäviin kutsumushetkiin. Rivkaa ei viety vastoin hänen tahtoaan. Hän teki oman ratkaisunsa ja suostui jättämään kotinsa, sukunsa ja tutun ympäristönsä.
Rivkan lähtö muistuttaa Abrahamin ja Saaran aikaisemmasta lähdöstä. Myös hän jätti kotimaansa ja lähti kohti tulevaisuutta, joka perustui Adonain johdatukseen.
Hän ei ollut vielä tavannut Iisakia. Hän tunsi tämän perheen vain palvelijan kertomuksen kautta. Silti hän uskalsi sanoa: ”Minä lähden.”
Usko näkyi jälleen liikkeelle lähtemisenä ennen kuin koko tie oli näkyvissä.
Siunaus tuhansien äidille
Kun Rivka lähti, hänen perheensä siunasi häntä. He toivoivat hänen tulevan tuhansien kymmenientuhansien äidiksi ja hänen jälkeläistensä ottavan haltuunsa vihollistensa portit.
Siunauksen sanat liittyivät hämmästyttävällä tavalla Abrahamille aikaisemmin annettuun lupaukseen. Morian tapahtumien jälkeen Adonai oli luvannut Abrahamille lukuisia jälkeläisiä ja sen, että hänen jälkeläisensä ottaisivat haltuunsa vihollistensa portit.
Rivkan perhe ei ehkä ymmärtänyt sanojensa koko profeetallista merkitystä. Siunaus kuitenkin liitti Rivkan Abrahamille annettuun lupaukseen.
Kaivolta lähtenyt nuori nainen ei ollut matkalla ainoastaan avioliittoon. Hän oli tulossa osaksi sukulinjaa, josta muodostuisi Israelin kansa.
Rivkan elämä osoittaa, kuinka Adonai voi liittää yhden ihmisen vapaaehtoisen vastauksen paljon suurempaan suunnitelmaan. Lyhyt ”minä lähden” voi vaikuttaa sukupolvien yli.
Mies kedolla iltarukouksessa
Iisak oli tullut Beer-Lachai-Ro’in suunnalta ja meni illansuussa kedolle mietiskelemään tai rukoilemaan. Hän nosti katseensa ja näki kamelien lähestyvän.
Myös Rivka nosti katseensa ja näki Iisakin. Hän laskeutui kamelin selästä ja kysyi palvelijalta, kuka kedolla heitä vastaan tuleva mies oli. Kun hän kuuli miehen olevan Iisak, hän otti hunnun ja peitti itsensä.
Kohtaaminen oli hiljainen mutta merkityksellinen. Toora ei kuvaa pitkää keskustelua eikä juhlallista seremoniaa. Kaksi Adonain johdatuksessa kulkenutta tietä kohtasi kedolla ilta-auringossa.
Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut. Iisak vei Rivkan äitinsä Saaran telttaan, otti hänet vaimokseen ja rakasti häntä. Rivka toi lohdutuksen Saaran kuoleman jälkeen.
Saaran teltta ei jäänyt tyhjäksi. Liiton seuraava sukupolvi oli saanut kantaäitinsä.
Saaran teltassa syttyi jälleen valo
Rivkan saapuminen Saaran telttaan kuvaa jatkuvuutta. Saara oli kuollut, mutta hänen kauttaan kulkenut lupaus ei ollut päättynyt. Rivka astui nyt samaan liittokertomukseen.
Juutalaisessa tulkintaperinteessä Saaran telttaan liittyvät erityinen siunaus, sapatin valo ja jumalallinen läsnäolo. Vaikka näitä yksityiskohtia ei kerrota suoraan Tooran tekstissä, perinne korostaa kantaäitien hengellistä jatkuvuutta: Rivkan saapuessa Saaran teltta tuli jälleen kodiksi.
Iisak rakasti Rivkaa. Tämä maininta on huomionarvoinen maailmassa, jossa avioliitot järjestettiin usein sukujen välisinä sopimuksina. Rakkaus kasvoi liitossa, joka oli alkanut Adonain johdatuksesta ja Rivkan vapaaehtoisesta vastauksesta.
Rivka ei korvannut Saaraa henkilönä. Hän sai oman paikkansa liitossa ja jatkoi kutsumusta uutena kantaäitinä.
Kaksikymmentä vuotta odottamista
Iisak oli neljäkymmentävuotias mennessään naimisiin Rivkan kanssa. Myöhemmin käy ilmi, että hän oli kuusikymmentävuotias poikien syntyessä.
Rivka ja Iisak odottivat lasta kaksikymmentä vuotta.
Saaran kokemuksesta tuttu lapsettomuus tuli osaksi myös seuraavan sukupolven elämää. Liittolupaus oli annettu, avioliitto oli syntynyt Adonain johdatuksessa ja Rivka oli saanut siunauksen lukuisista jälkeläisistä. Silti hänen kohtunsa pysyi pitkään suljettuna.
Johdatettu avioliitto ei merkinnyt vaikeudetonta elämää. Selvä kutsumus ei poistanut odottamista.
Iisak rukoili Adonaita vaimonsa puolesta. Toora kertoo Adonain kuulleen rukouksen, ja Rivka tuli raskaaksi.
Iisakin rukous on hiljainen mutta tärkeä kuva avioliitosta. Hän ei etsinyt toista vaimoa eikä yrittänyt rakentaa liiton tulevaisuutta palvelijattaren kautta. Hän toi lapsettomuuden Adonain eteen.
Rivkan raskaus todisti jälleen, että liiton elämä syntyy Adonain uskollisuudesta eikä pelkästä luonnollisesta jatkuvuudesta.
Kaksi kansaa kohdussa
Rivkan raskaus oli vaikea. Lapset kamppailivat hänen sisällään niin voimakkaasti, että hän kysyi, miksi hänelle tapahtui näin.
Rivka meni kysymään asiaa Adonailta.
Tämä on yksi hänen hengellisen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Hän ei tyytynyt pelkästään kärsimään tai arvailemaan tapahtumien merkitystä. Hän etsi vastausta Adonailta.
Adonai ilmoitti, että Rivkan kohdussa oli kaksi kansaa. Hänestä lähtisi kaksi erillistä kansakuntaa. Toinen olisi toista vahvempi, ja vanhempi palvelisi nuorempaa.
Vastaus ylitti Rivkan henkilökohtaisen tilanteen. Hänen sisällään käyty kamppailu ennakoi Ya’akovin ja Esavin sekä heidän jälkeläistensä välistä historiaa.
Esav syntyi ensin, mutta Ya’akov piti kädellään kiinni veljensä kantapäästä. Tavallisen perimysjärjestyksen mukaan esikoisen asema olisi kuulunut Esaville. Adonain ilmoitus kuitenkin osoitti, että liiton sukuhaara jatkuisi nuoremman, Ya’akovin, kautta.
Roomalaiskirje viittaa tähän tapahtumaan puhuessaan Adonain valinnasta. Ratkaiseva sana lausuttiin ennen poikien syntymää ja ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa. Liittosuunnitelman jatkuvuus perustui Adonain kutsuun eikä ihmisen ansioihin.
Tämä ei tarkoita, että kaikki Ya’akovin myöhemmät teot olisivat olleet oikeita. Valinta kertoo Adonain tarkoituksesta, ei ihmisen jokaisen ratkaisun hyväksymisestä.
Kun rakkaus jakoi teltan
Poikien varttuessa heidän erilaisuutensa tuli näkyväksi. Esavista tuli taitava metsästäjä ja kedon mies. Ya’akov oli rauhallinen mies, joka viihtyi telttojen läheisyydessä.
Myös vanhempien mieltymykset jakautuivat. Iisak rakasti Esavia, koska piti tämän tuomasta riistasta. Rivka puolestaan rakasti Ya’akovia.
Toora kertoo tämän suoraan eikä yritä peittää perheen sisäistä suosimista. Vanhempien jakautunut rakkaus loi pohjaa veljesten kilpailulle ja kodin myöhemmälle kriisille.
Iisak ja Rivka olivat kohdanneet Adonain johdatuksessa ja rakastaneet toisiaan. Silti heidän perheensä ei välttynyt jakautumiselta. Hengellinen kutsumus ei automaattisesti suojaa perhettä vääriltä toimintatavoilta.
Suosiminen teki lapsista helposti vanhempien toiveiden ja pelkojen välikappaleita. Iisak kiintyi Esaviin, Rivka Ya’akoviin. Profetiasta, jonka olisi pitänyt synnyttää luottamusta Adonain suunnitelmaan, tuli ympäristö, jossa ihmiset yrittivät varmistaa haluamansa lopputuloksen.
Esikoisoikeus ja liiton arvo
Esav myi esikoisoikeutensa Ya’akoville ateriasta. Teko paljasti, ettei hän arvostanut esikoisoikeuteen liittyvää hengellistä ja suvullista vastuuta.
Ya’akov puolestaan halusi esikoisoikeuden, mutta käytti veljensä heikkoa hetkeä hyväkseen. Kumpikaan veli ei näyttäydy kertomuksessa täysin moitteettomana.
Rivkaa ei mainita esikoisoikeuden myymisen yhteydessä. Hän kuitenkin tiesi Adonain ilmoittaneen vanhemman palvelevan nuorempaa. Hän tiesi Ya’akovin olevan lupauksen valitsema poika.
Kysymys oli siitä, luottaisiko hän Adonain toteuttavan sanansa vai yrittäisikö hän itse varmistaa sen täyttymisen.
Sama jännite oli ollut läsnä Saaran elämässä. Myös Rivka joutui kohtaamaan kiusauksen auttaa Adonain lupausta inhimillisen suunnitelman avulla.
Iisakin suunnitelma
Kun Iisak oli vanha ja hänen näkönsä oli heikentynyt, hän kutsui Esavin luokseen. Hän pyysi tätä metsästämään riistaa ja valmistamaan hänelle aterian, jotta voisi antaa Esaville siunauksensa ennen kuolemaansa.
Rivka kuuli keskustelun.
Tooran tekstistä ei käy ilmi, miksi Iisak aikoi siunata Esavin tavalla, joka näyttäisi olevan ristiriidassa Rivkan saaman ilmoituksen kanssa. Emme tiedä, oliko Rivka kertonut profetiasta Iisakille tai kuinka aviopari oli sitä ymmärtänyt.
Rivka päätti toimia nopeasti. Hän käski Ya’akovin hakea kaksi vohlaa, jotta valmistaisi Iisakin rakastaman ruoan. Ya’akov menisi sitten isänsä luo Esavina ja saisi siunauksen ennen veljeään.
Ya’akov pelkäsi petoksen paljastuvan. Hän muistutti olevansa sileäihoinen, kun taas Esav oli karvainen. Jos Iisak tunnistaisi petoksen, Ya’akov saisi siunauksen sijasta kirouksen.
Rivka vastasi ottavansa kirouksen omalle päälleen.
Siunauksen hinta
Rivka puki Ya’akovin Esavin parhaisiin vaatteisiin ja peitti tämän kädet ja kaulan vohlien nahoilla. Ya’akov vei ruoan isälleen ja esiintyi veljenään.
Iisak epäili kuulemaansa ääntä mutta luotti kosketukseen, vaatteiden tuoksuun ja ruokaan. Hän antoi Ya’akoville siunauksen, johon sisältyivät maan runsaus, kansojen palveleminen ja hallitseva asema veljiin nähden.
Kun Esav palasi, petos paljastui. Hän itki katkerasti ja pyysi isältään siunausta. Iisak vapisi voimakkaasti mutta ymmärsi antamansa siunauksen pysyvän Ya’akovilla.
Kertomus on vaikea, koska Adonain aikaisemmin ilmoittama valinta toteutui petoksen kautta. Lopputulos vastasi profetian suuntaa, mutta käytetyt keinot rikkoivat perheen luottamusta.
Raamattu ei sano Adonain käskeneen Rivkaa pettämään Iisakia. Adonain suunnitelman toteutuminen ei tee petoksesta oikeaa.
Rivka oli saanut oikean sanan, mutta valitsi väärän tavan yrittää varmistaa sen toteutuminen.
Siunauksen hinnaksi tuli perheen hajoaminen.
Ya’akov lähetetään pois
Esav alkoi suunnitella Ya’akovin tappamista isän kuoleman jälkeen. Kun Rivka sai tietää tästä, hän kehotti Ya’akovia pakenemaan veljensä Lavanin luo Haraniin.
Rivka ajatteli eron kestävän vain joitakin päiviä, kunnes Esavin viha laantuisi. Ya’akovin matka kesti kuitenkin noin kaksikymmentä vuotta.
Toora ei kerro Rivkan ja Ya’akovin enää kohdanneen.
Rivka, joka oli nuorena lähtenyt Haranista lupauksen maahan, joutui nyt lähettämään rakkaan poikansa takaisin samaan suuntaan. Hän oli auttanut Ya’akovia saamaan siunauksen mutta menetti samalla hänen läsnäolonsa kodissa.
Hän sanoi pelkäävänsä menettävänsä molemmat poikansa samana päivänä. Vaikka fyysinen kuolema vältettiin, perheen yhteys särkyi. Esav jäi katkeraksi ja Ya’akov joutui maanpakoon.
Synti lupaa usein nopean ratkaisun, mutta sen seuraukset kestävät kauemmin kuin ihminen odottaa.
Avioliitto liiton kansan sisällä
Rivka ilmaisi Iisakille ahdistuksensa Esavin heettiläisistä vaimoista. Hän ei halunnut Ya’akovin ottavan vaimoa Kanaanin tyttäristä.
Iisak kutsui Ya’akovin, siunasi hänet ja lähetti hänet Paddan-Aramiin ottamaan vaimon Rivkan suvusta. Tällä kertaa Ya’akov lähti avoimesti isänsä siunauksella.
Iisak antoi hänelle Abrahamin siunauksen ja rukoili, että El Shaddai tekisi hänet hedelmälliseksi ja antaisi hänelle Abrahamille luvatun maan.
Näin liiton siunaus vahvistettiin Ya’akoville tietoisesti myös petoksen paljastumisen jälkeen. Se ei ollut enää ainoastaan väärän henkilöllisyyden varassa saatu sana. Iisak itse lähetti Ya’akovin ja lausui hänen ylleen Abrahamin siunauksen.
Adonai kykeni johtamaan kertomusta myös rikkinäisen tilanteen läpi.
Rivkan elämän hiljainen loppu
Toora ei kerro Rivkan kuolemasta samalla tavalla kuin Saaran kuolemasta. Hänen viimeisistä vuosistaan ei anneta yksityiskohtaista kuvausta.
Kun Ya’akov myöhemmin palasi Kanaanin maahan, kertomuksessa mainitaan Rivkan imettäjän Devoran kuolema. Rivkan omaa kuolemaa ei tässä yhteydessä mainita.
Myöhemmin Ya’akov kertoo pojilleen, että Abraham ja Saara, Iisak ja Rivka sekä Leah oli haudattu Machpelan luolaan. Rivka sai siis lepopaikkansa samassa liiton perhehaudassa Saaran kanssa.
Rivkan elämän alku Toorassa on yksityiskohtainen ja valoisa. Hän saapuu kaivolle, palvelee vierasta, lähtee rohkeasti ja kohtaa Iisakin kedolla. Hänen elämänsä loppu jää sen sijaan hiljaisuuteen.
Hiljaisuus ei kuitenkaan tee hänen merkitystään vähäiseksi. Rivkan kautta liiton sukuhaara jatkui Ya’akoville, joka sai nimekseen Israel.
Rivka Israelin kantaäitinä
Rivka synnytti kaksi kansaa, mutta Israelin liittolinja kulki Ya’akovin kautta. Ya’akovista tuli kahdentoista pojan isä, ja hänen pojistaan muodostuivat Israelin sukukunnat.
Rivkan kodissa alkanut veljesten välinen kamppailu näkyi myöhemmin Israelin ja Edomin suhteissa. Henkilökohtaisesta perheristiriidasta kasvoi kansojen välinen historia.
Tämä osoittaa, kuinka yhden perheen tapahtumat voivat saada sukupolvien yli ulottuvia seurauksia. Raamatussa koti ei ole irrallaan liittokertomuksesta. Vanhempien valinnat, lasten suhteet ja perheen sisäinen oikeudenmukaisuus voivat vaikuttaa paljon omaa aikaa laajemmalle.
Samalla Ya’akovin myöhempi elämä osoittaa, ettei valinta tarkoita helppoa tietä. Hän joutui itse petetyksi Lavanin luona, kohtasi oman toimintansa seuraukset ja kävi läpi syvän muutoksen ennen kuin sai nimekseen Israel.
Adonai ei vain käyttänyt Ya’akovia. Hän myös kasvatti ja muutti häntä.
Rivka ja Messiaan sukulinja
Adonain Abrahamille ja Saaralle antama lupaus siirtyi Iisakille ja Rivkalle. Heidän poikansa Ya’akov sai nimekseen Israel. Ya’akovin pojasta Yehudasta eli Juudasta tuli kuninkaallisen sukulinjan kantaisä.
Tästä sukulinjasta nousivat kuningas Daavid ja lopulta Yeshua Messias.
Rivkan vastaus ”minä lähden” liittyy näin koko Raamatun lunastuskertomukseen. Hän ei voinut tietää kaivolla seisoessaan, että hänen päätöksensä liittyisi Israelin kansan syntymiseen ja Messiaan tuloon.
Yeshua tuli siihen kansaan ja sukuun, jonka jatkuvuutta Adonai varjeli sukupolvesta toiseen. Hänen tulonsa ei ollut irrallinen tapahtuma, vaan Abrahamille, Saaralle, Iisakille ja Rivkalle annetun liittokertomuksen jatkumoa.
Rivkan elämä muistuttaa, että Adonai toteuttaa suurta suunnitelmaansa tavallisten ihmisten vastausten kautta. Kaivolla lausuttu lupaus, vapaaehtoinen lähtö ja yhden perheen historia voivat liittyä kaikkia kansoja koskevaan lunastukseen.
Mitä Rivkan elämä opettaa?
Rivkan elämä opettaa ensinnäkin, että ihmisen luonne näkyy usein pienissä teoissa ennen suurta kutsumusta. Rivka ei tiennyt, kuka kaivolla odottanut mies oli. Hänen palvelualttiutensa ei ollut esitys, vaan osa hänen luonnettaan.
Toiseksi hänen kertomuksensa opettaa vapaaehtoisesta vastauksesta. Rivkalta kysyttiin, lähtisikö hän, ja hän vastasi itse. Adonain johdatus ei tehnyt hänen valinnastaan merkityksetöntä.
Kolmanneksi Rivkan elämä kertoo rukouksesta. Abrahamin palvelija rukoili johdatusta, Iisak rukoili lapsettoman vaimonsa puolesta ja Rivka kysyi itse Adonailta raskautensa merkitystä.
Neljänneksi hänen elämänsä varoittaa suosimisesta. Iisakin ja Rivkan jakautunut rakkaus syvensi veljesten vastakkainasettelua. Vanhempien tehtävä ei ole käyttää lapsia omien toiveidensa toteuttamiseen.
Viidenneksi kertomus osoittaa eron oikean päämäärän ja oikeiden keinojen välillä. Rivka tiesi Adonain puhuneen Ya’akovista, mutta hän turvautui petokseen. Adonain lupaus ei tarvinnut valhetta toteutuakseen.
Kuudenneksi Rivkan elämä kertoo valintojen seurauksista. Petos toi Ya’akoville siunauksen sanat mutta ajoi hänet pois kodista. Rivka pyrki suojelemaan rakastamaansa poikaa ja joutui samalla luopumaan hänestä.
Lopulta Rivka opettaa Adonain uskollisuudesta. Ihmisten ratkaisut olivat sekavia, mutta liiton tarkoitus ei rauennut. Adonai johti Ya’akovia, muutti häntä ja toi hänet takaisin lupauksen maahan.
Minä lähden
Rivkan elämässä yhdistyvät rohkeus ja hallinnan tarve, palvelualttius ja suosiminen, rukous ja petos, rakkaus ja luopuminen. Hän ei ollut yksinkertainen ihannekuva, vaan todellinen ihminen, jonka vahvuudet ja heikkoudet vaikuttivat liiton perheeseen.
Hänen ensimmäinen suuri vastauksensa jäi kuitenkin kaikuna Israelin historiaan:
”Minä lähden.”
Hän lähti kaivolta kohti maata, jota ei tuntenut. Hän astui Saaran telttaan, odotti lasta kaksikymmentä vuotta ja synnytti kaksi kansaa. Hänen kauttaan Abrahamille annettu lupaus kulki Ya’akoviin, Israelin sukukuntiin, Daavidin kuningassukuun ja Yeshua Messiaaseen.
Rivkan kertomus kutsuu meitä lähtemään silloin, kun Adonai johdattaa. Samalla se varoittaa yrittämästä hallita sitä, minkä Hän on luvannut toteuttaa.
Adonain kutsuun kuuluu rohkea vastaus, mutta Hänen lupauksensa täyttyminen kuuluu Hänelle.