Raamatun naiset – Liiton kertomuksia, osa 6
Teema: uskollisuus, menetys, paluu, muukalaisen vastaanottaminen, sukulunastus ja Messiaan sukulinja
Keskeiset raamatunkohdat: Ruthin kirja; 3. Mooseksen kirja 19:9–10; 5. Mooseksen kirja 24:17–22 ja 25:5–10; Matteus 1:1–17
Ruthin kirja on pieni kertomus, mutta sen merkitys ulottuu Israelin tuomarien ajasta kuningas Daavidiin ja edelleen Yeshua Messiaaseen. Se alkaa nälänhädästä, maastamuutosta ja kolmesta haudasta Moabin maassa. Se päättyy lapseen, jonka kautta Daavidin ja Messiaan sukulinja jatkuu.
Kertomuksen keskiössä ovat kaksi leskeä: israelilainen Noomi ja moabilainen Ruth. Noomi on menettänyt miehensä, poikansa ja tulevaisuudentoivonsa. Ruth puolestaan jättää oman kansansa ja jumalansa, liittyy Israeliin ja etsii turvaa Adonain siipien alta.
Ruthin päätös kulkea Noomin mukana ei ollut vain osoitus kahden naisen välisestä kiintymyksestä. Hänen sanansa olivat liittouskollisuuden tunnustus:
”Sinun kansasi on minun kansani, ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.”
The Complete Jewish Study Bible auttaa lukemaan Ruthin kertomusta Israelin liiton, Tooran ja lunastushistorian yhteydessä. Ruth ei ohita Israelia päästäkseen Israelin Jumalan luo. Hän liittyy Israelin kansaan ja tulee osaksi sen yhteistä toivoa.
Adonai käyttää tämän muukalaisnaisen uskollisuutta rakentaessaan Daavidin kuningassukua ja tietä Yeshua Messiaan syntymälle.
Tuomarien ajan pimeydessä
Ruthin kirja alkaa sanoilla: ”Siihen aikaan, kun tuomarit hallitsivat.”
Tuomarien aika oli Israelissa hengellisesti ja yhteiskunnallisesti levoton. Kansan historiaa leimasivat luopumus, vihollisten ylivalta, avunhuudot ja väliaikaiset vapautukset. Tuomarien kirjan lopussa todetaan, ettei Israelissa ollut kuningasta ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.
Ruthin kertomus sijoittuu tähän pimeään ajanjaksoon, mutta sen luonne on aivan erilainen kuin monien Tuomarien kirjan tapahtumien. Suurten taistelujen ja kansallisten kriisien sijasta se kertoo kahden lesken selviytymisestä, maanviljelijän hyvyydestä ja Betlehemin kaupunginportilla tehdystä oikeustoimesta.
Se osoittaa, että Adonai toimi myös silloin, kun Hänen toimintansa ei näkynyt suurina ihmeinä.
Tuomarien ajan sekasorron keskellä eli ihmisiä, jotka kunnioittivat Tooraa, osoittivat uskollista rakkautta ja toimivat oikein. Heidän arkisten valintojensa kautta Adonai valmisti Israelille tulevaa kuningasta.
Ruthin kirjassa ei kerrota näkyvästä ihmeestä, profeetan ilmestymisestä tai taivaasta kuuluvasta äänestä. Silti Adonain johdatus läpäisee koko kertomuksen.
Leivän talossa ei ollut leipää
Betlehem-nimi, hepreaksi Beit-Lechem, merkitsee leivän taloa. Kertomuksen alussa leivän talossa ei kuitenkaan ollut leipää.
Maahan tuli nälänhätä.
Elimelech lähti vaimonsa Noomin ja kahden poikansa kanssa Juudan Betlehemistä Moabin maahan asumaan siellä muukalaisina. Tarkoituksena lienee ollut selviytyä nälänhädästä ja palata tilanteen parannuttua.
Moab sijaitsi Kuolleenmeren itäpuolella. Moabin ja Israelin suhteet olivat historiallisesti jännitteiset. Moabilaiset olivat vastustaneet Israelia tämän matkalla kohti luvattua maata, ja Moabin kuningas Balak oli yrittänyt saada Bil’amin kiroamaan Israelin.
Elimelechin perhe lähti siis pois liiton maasta kansan luo, johon liittyi vaikea historia.
Nälänhätä teki ratkaisusta ymmärrettävän. Perheen oli löydettävä ruokaa. Samalla heidän lähtönsä osoittaa, kuinka vakava tilanne Betlehemissä oli.
Elimelechin nimi voidaan ymmärtää sanoina ”Jumalani on kuningas”. Kertomus alkaa kuitenkin ajasta, jolloin Israel eli käytännössä ilman uskollista kuninkaallista johtajuutta. Perheen elämässä seurasi tapahtumia, jotka näyttivät olevan ristiriidassa kaikkien hyvien lupausten kanssa.
Kolme hautaa Moabin maassa
Moabissa Elimelech kuoli. Noomi jäi kahden poikansa kanssa leskeksi vieraaseen maahan.
Pojat ottivat moabilaiset vaimot. Toisen nimi oli Orpa ja toisen Ruth. Perhe asui Moabissa noin kymmenen vuotta.
Sitten myös molemmat pojat kuolivat.
Noomi jäi ilman miestään ja kahta poikaansa. Hänen ympärillään oli nyt kolme hautaa eikä yhtään miespuolista perheenjäsentä turvaamassa hänen asemaansa.
Muinaisessa yhteiskunnassa leskeys merkitsi surun lisäksi taloudellista ja yhteiskunnallista haavoittuvuutta. Noomi oli vieläpä muukalainen Moabin maassa. Hänellä ei ollut siellä omaa sukuaan eikä varmaa tulevaisuutta.
Myös Ruth ja Orpa jäivät leskiksi. He olivat menettäneet puolisonsa nuorina eikä kummallakaan ollut lasta jatkamassa kuolleen miehen sukua.
Ruthin kirja ei yritä selittää, miksi kolme miestä kuoli. Se ei kerro Noomin tehneen jotakin, minkä vuoksi tragediat olisivat kohdanneet häntä. Kertomus antaa surun olla todellista ilman helppoa vastausta.
Usko ei vaadi surevaa ihmistä teeskentelemään, ettei menetys olisi raskas.
Adonai oli antanut kansalleen leipää
Noomi kuuli Moabissa, että Adonai oli pitänyt huolta kansastaan ja antanut sille jälleen leipää. Hän päätti palata Juudan maahan.
Raamatullisessa kielessä palaaminen voi tarkoittaa sekä maantieteellistä paluuta että hengellistä kääntymistä. Noomin matka oli molempia. Hän palasi Moabista Betlehemiin ja samalla takaisin Israelin kansan keskelle.
Hän lähti matkaan miniöidensä kanssa, mutta kehotti heitä palaamaan omien äitiensä koteihin. Noomi siunasi heitä ja pyysi Adonaita osoittamaan heille samaa uskollista rakkautta, jota he olivat osoittaneet kuolleille miehilleen ja hänelle.
Hepreankielinen käsite chesed tarkoittaa uskollista, liitonkaltaista rakkautta, joka näkyy konkreettisissa teoissa. Ruthin kirjassa juuri tällainen rakkaus kuljettaa kertomusta eteenpäin.
Noomi ei yrittänyt houkutella miniöitään mukaansa lupaamalla helppoa tulevaisuutta. Hän kertoi rehellisesti, ettei hänellä ollut antaa heille uusia aviomiehiä eikä varmaa turvaa Israelissa.
Noomi rakasti miniöitään niin paljon, että oli valmis päästämään heidät menemään.
Palatkaa, tyttäreni
Orpa ja Ruth itkivät ja ilmoittivat ensin palaavansa Noomin kanssa tämän kansan luo. Noomi kuitenkin kehotti heitä uudelleen palaamaan.
Hänen mielestään heidän tulevaisuutensa oli Moabissa. He olivat nuoria ja saattoivat vielä mennä naimisiin omassa kansassaan.
Orpa suuteli Noomia ja palasi. Hänen valintaansa ei kuvata halveksivasti. Hän teki sen, mitä Noomi oli häntä pyytänyt tekemään.
Ruth sen sijaan tarrautui Noomiin.
Hepreankielinen sana kuvaa kiinnittymistä, uskollista liittymistä ja lujaa sitoutumista. Samaa sanaa käytetään avioliitossa miehen liittymisestä vaimoonsa ja Israelin kutsusta pysyä kiinni Adonaissa.
Ruthin päätös ei ollut hetkellinen tunne. Hän ymmärsi, että Noomin seuraaminen merkitsi oman maan, suvun, aikaisemman uskonnollisen ympäristön ja mahdollisesti myös avioliittoturvan jättämistä.
Noomi kehotti Ruthia vielä seuraamaan Orpaa takaisin kansansa ja jumaliensa luo.
Ruth ei suostunut.
Minne sinä menet
Ruth vastasi sanoilla, joista on tullut yksi Raamatun tunnetuimmista uskollisuuden tunnustuksista:
Minne Noomi menisi, sinne Ruthkin menisi.
Missä Noomi asuisi, siellä Ruthkin asuisi.
Noomin kansa olisi Ruthin kansa.
Noomin Jumala olisi Ruthin Jumala.
Missä Noomi kuolisi, siellä Ruthkin kuolisi ja sinne hänet haudattaisiin.
Ruth vahvisti päätöksensä Adonain nimessä lausutulla valalla.
Sanat eivät ensisijaisesti ole romanttinen avioliittolupaus. Ne ovat miniän uskollisuudenvala leskeksi jääneelle anopilleen ja tunnustus liittymisestä Israelin kansaan ja Israelin Jumalaan.
Ruth ei sanonut vain uskovansa Adonain olemassaoloon. Hän sitoi tulevaisuutensa Hänen kansaansa, maahansa ja liittokertomukseensa.
Hän jätti Moabin jumalat ja valitsi Israelin Jumalan.
Ruthin liittyminen Israeliin ei perustunut syntyperään vaan uskoon, uskollisuuteen ja konkreettiseen sitoutumiseen. Hän ei jäänyt etäiseksi ihailijaksi, vaan sanoi: ”Sinun kansasi on minun kansani.”
Ruthin sanat haastavat myös nykyajan lukijaa. Israelin Jumalaa ei voi irrottaa Israelin kansasta ja sen liittokertomuksesta.
Älkää kutsuko minua Noomiksi
Kun Noomi ja Ruth saapuivat Betlehemiin, koko kaupunki tuli liikkeelle heidän tähtensä. Naiset kysyivät, oliko tulija todella Noomi.
Nimi Noomi liittyy miellyttävyyteen ja suloisuuteen. Noomi pyysi kuitenkin kutsumaan itseään Maraksi, katkeraksi, koska Shaddai oli tehnyt hänen elämänsä hyvin katkeraksi.
Hän sanoi lähteneensä täytenä mutta Adonain tuoneen hänet takaisin tyhjänä.
Noomin sanat olivat hänen surunsa tulkinta. Hän oli lähtenyt miehen ja kahden pojan kanssa ja palasi ilman heitä. Hän ei peittänyt pettymystään hengellisillä fraaseilla.
Samalla hänen sanoissaan oli surun synnyttämää sokeutta. Hän ei ollut palannut täysin tyhjänä. Ruth seisoi hänen rinnallaan.
Sureva ihminen ei aina näe sitä hyvää, joka on edelleen läsnä. Kertomus ei moiti Noomia tästä. Se antaa hänen lausua katkeruutensa ja näyttää vähitellen, kuinka Adonai täyttää hänen tyhjän sylinsä uudelleen.
Noomi tuli Betlehemiin ohrankorjuun alkaessa. Ajankohta oli lupaus siitä, ettei nälänhätä ollut kertomuksen viimeinen sana.
Leivän talossa oli jälleen leipää.
Toora muukalaisen ja lesken turvana
Ruth ja Noomi olivat molemmat leskiä. Ruth oli lisäksi muukalainen.
Toora oli antanut maanomistajille käskyn olla korjaamatta peltojaan aivan reunoja myöten. Pudonneita tähkiä ei saanut kerätä takaisin. Ne tuli jättää köyhälle ja muukalaiselle.
Sadonkorjuussa oli muistettava myös leski ja orpo. Israelin tuli muistaa olleensa itse orjana Egyptissä ja saaneensa vapautuksen Adonailta.
Köyhää suojeleva käsky ei perustunut ainoastaan yleiseen hyväntahtoisuuteen. Se perustui Israelin omaan lunastushistoriaan. Koska Adonai oli armahtanut ja vapauttanut Israelin, Israelin tuli osoittaa laupeutta haavoittuvassa asemassa oleville.
Tähkänpoiminta ei ollut kerjäämistä vaan Tooran turvaama mahdollisuus hankkia ravintoa työllä. Köyhä sai kulkea sadonkorjaajien jäljessä ja kerätä sen, mikä oli jätetty.
Ruth pyysi Noomilta lupaa lähteä pelloille poimimaan tähkiä. Hän ei jäänyt odottamaan, että joku tulisi heidän kotiinsa auttamaan. Hän otti vastuun sekä omasta että Noomin toimeentulosta.
Tähkiä vieraan pellon laidalla
Ruth sattui tulemaan pellolle, joka kuului Boas-nimiselle miehelle. Kertomuksen näkökulmasta kohtaaminen näytti sattumalta, mutta lukija näkee sen takana Adonain hiljaisen johdatuksen.
Boas oli varakas ja vaikutusvaltainen mies Elimelechin suvusta.
Saapuessaan pellolle hän tervehti työntekijöitään Adonain nimessä, ja nämä vastasivat siunaamalla häntä. Lyhyt tervehdys kertoo työyhteisöstä, jossa Israelin Jumalan nimi kuului myös arkisen työn keskelle.
Boas huomasi Ruthin ja kysyi sadonkorjuun valvojalta, kuka tämä nuori nainen oli.
Kysymys heijastaa aikakauden yhteiskuntaa, jossa naisen asema määriteltiin usein hänen suhteensa miespuoliseen perheeseen. Ruthilla ei kuitenkaan ollut Israelissa isää, veljeä eikä aviomiestä. Hänet tunnettiin moabilaisena naisena, joka oli tullut Noomin kanssa.
Valvoja kertoi Ruthin pyytäneen lupaa poimia tähkiä ja työskennelleen lähes tauotta aamusta lähtien.
Ruthin maine alkoi muodostua hänen uskollisuudestaan ja ahkeruudestaan.
Boasin suoja
Boas käski Ruthia pysymään hänen pellollaan ja seuraamaan hänen palvelijattariaan. Hän kielsi nuoria miehiä häiritsemästä tai koskemasta häneen ja antoi Ruthille luvan juoda samasta vedestä kuin hänen työntekijänsä.
Tämä suoja oli tärkeä. Yksin työskentelevä muukalaisnainen saattoi olla alttiina hyväksikäytölle ja väkivallalle.
Boas ei tehnyt vain lain vaatimaa vähimmäistä. Hän varmisti Ruthin turvallisuuden, toimeentulon ja ihmisarvon.
Ruth kumartui ja kysyi, miksi oli saanut tällaisen suosion, vaikka oli muukalainen.
Boas vastasi kuulleensa kaiken, mitä Ruth oli tehnyt Noomin hyväksi miehensä kuoleman jälkeen. Hän tiesi Ruthin jättäneen isänsä, äitinsä ja synnyinmaansa sekä tulleen kansan luo, jota ei ollut aikaisemmin tuntenut.
Boas ymmärsi Ruthin lähdön uskon tekona.
Hän rukoili Adonain palkitsevan Ruthin ja antavan tälle täyden palkan, koska tämä oli tullut etsimään turvaa Israelin Jumalan siipien alta.
Hänen siipiensä alle
Kuva Adonain siivistä ilmaisee suojelua, turvaa ja läheisyyttä. Ruth oli jättänyt Moabin tutun ympäristön ja tullut Israelin Jumalan turviin.
Boas ei pitänyt Ruthin moabilaista taustaa syynä torjua häntä. Hän näki tämän uskon, uskollisuuden ja liittymisen Israelin kansaan.
Samalla Boasista itsestään tuli yksi niistä ihmisistä, joiden kautta Adonai antoi Ruthille suojaa. Hän rukoili Ruthin löytävän turvan Adonain siipien alta ja alkoi omalla toiminnallaan toteuttaa rukoustaan.
Tässä näkyy raamatullisen rukouksen ja vastuun yhteys. Ihminen ei voi pyytää Adonaita huolehtimaan haavoittuvassa asemassa olevasta ja samalla kieltäytyä itse toimimasta, vaikka hänellä olisi siihen mahdollisuus.
Boas kutsui Ruthin syömään sadonkorjaajien kanssa. Ruth sai leipää, viinietikkaa ja paahdettua viljaa. Hän söi kyllikseen ja säästi osan Noomille.
Aterialla muukalainen sai paikan yhteisen pöydän ääressä.
Runsaampi kuin lain vähimmäisvaatimus
Kun Ruth palasi työhön, Boas käski työntekijöidensä antaa hänen poimia myös lyhteiden välistä. Heidän tuli lisäksi vetää lyhteistä tähkiä ja jättää ne Ruthin kerättäväksi.
Boas ei kumonnut Tooran käskyä vaan toteutti sen anteliaasti. Hän ei kysynyt, kuinka vähän hänen oli pakko antaa. Hän kysyi teoillaan, kuinka voisi suojella ja auttaa.
Ruth työskenteli iltaan asti, pui keräämänsä tähkät ja vei viljan Noomille. Hän antoi tälle myös aterialta säästämänsä ruoan.
Noomi hämmästyi sadon määrästä ja kysyi, kenen pellolla Ruth oli työskennellyt.
Kun Ruth mainitsi Boasin nimen, Noomin näkökulma alkoi muuttua. Nainen, joka oli sanonut Adonain tuoneen hänet takaisin tyhjänä, alkoi jälleen tunnistaa Hänen uskollisen rakkautensa.
Noomi siunasi Boasia ja totesi, ettei Adonai ollut lakannut osoittamasta uskollisuutta eläville ja kuolleille.
Boas oli heidän sukulaisensa ja yksi heidän sukulunastajistaan.
Sukulunastaja
Hepreankielinen sana go’el tarkoittaa lunastajaa, joka kuuluu samaan sukuun ja toimii vaikeuksiin joutuneen sukulaisensa hyväksi.
Toorassa sukulunastajan tehtäviin saattoi kuulua suvun maaomaisuuden lunastaminen, velkaorjuuteen joutuneen sukulaisen vapauttaminen ja suvun oikeuksien puolustaminen.
Ruthin kirjassa sukulunastukseen liittyy myös kuolleen miehen nimen ja perinnön säilyttäminen. Kertomuksessa yhdistyvät maan lunastamista koskevat periaatteet ja lankousavioliittoa muistuttava vastuu suvun jatkumisesta.
Boas oli Elimelechin sukulainen ja siten mahdollinen lunastaja. Hänellä oli asema ja varallisuus, joiden avulla hän saattoi auttaa Noomia ja Ruthia.
Lunastamiseen ei kuitenkaan riittänyt pelkkä sukulaisuussuhde. Lunastajan täytyi olla halukas ottamaan vastuu ja maksamaan siitä aiheutuva hinta.
Boas osoittautui sekä kykeneväksi että halukkaaksi.
Levon paikka Ruthille
Ohrankorjuun ja vehnänkorjuun ajan Ruth pysyi Boasin palvelijattarien seurassa ja asui Noomin kanssa.
Noomi alkoi etsiä Ruthille pysyvää turvaa. Hän sanoi haluavansa löytää miniälleen levon paikan, jossa tämän olisi hyvä olla.
Lepo tarkoitti tässä kotia, avioliittoa, toimeentuloa ja paikkaa yhteisössä. Noomi, joka oli aikaisemmin kehottanut Ruthia palaamaan Moabiin löytääkseen uuden aviomiehen, näki nyt mahdollisuuden Betlehemissä.
Boas oli menossa yöllä puimaan ohraa puimatantereelle. Noomi neuvoi Ruthia peseytymään, voitelemaan itsensä, pukeutumaan ja menemään sinne salaa. Hänen tuli odottaa Boasin asettuvan nukkumaan, paljastaa tämän jalkopää ja käydä siihen makuulle.
Neuvo voi tuntua nykyajan lukijasta oudolta ja riskialttiilta. Muinaisen maailman tapojen yksityiskohtia ei tunneta täysin, mutta kertomus osoittaa Ruthin esittävän symbolisen pyynnön Boasille: tämän tulisi ottaa sukulunastajan vastuu.
Tilanteessa oli mahdollisuus väärinkäsitykseen ja Ruthin maineen vahingoittumiseen. Sekä Ruthin että Boasin käytös osoittautui kuitenkin kunnialliseksi.
Levitä viittasi ylitseni
Keskiyöllä Boas havahtui ja huomasi naisen makaavan jalkopäässään. Hän kysyi, kuka tämä oli.
Ruth vastasi olevansa hänen palvelijattarensa ja pyysi Boasia levittämään viittansa liepeen hänen ylleen, koska Boas oli sukulunastaja.
Heprean sana voi tarkoittaa sekä vaatteen lievettä että siipeä. Aikaisemmin Boas oli siunannut Ruthia, joka oli tullut etsimään turvaa Adonain siipien alta. Nyt Ruth pyysi Boasia toimimaan niin, että tästä rukouksesta tulisi käytännössä totta.
Pyyntö sisälsi avioliittoa ja lunastusta koskevan vetoomuksen.
Ruth ei pyytänyt vain henkilökohtaista rakkautta. Hän pyysi Boasia säilyttämään kuolleen suvun nimen ja ottamaan vastuun Noomin perheen tulevaisuudesta.
Boas siunasi Ruthia ja sanoi tämän osoittaneen nyt vielä suurempaa uskollista rakkautta kuin aikaisemmin. Ruth ei ollut tavoitellut nuoria miehiä, köyhiä tai rikkaita, vaan etsi ratkaisua, joka palvelisi myös Noomin ja kuolleen miehensä suvun jatkuvuutta.
Boas kutsui Ruthia kelpo naiseksi, hepreaksi eshet chayil. Sama ilmaus voi tarkoittaa vahvaa, arvokasta ja jaloa naista.
Ruth, joka oli tullut Betlehemiin köyhänä moabilaisena leskenä, tunnettiin nyt koko kaupungissa luonteensa perusteella.
Lähempi lunastaja
Boas oli halukas lunastamaan, mutta hän tiesi olevan olemassa häntä läheisempi sukulainen. Tooran järjestystä ei saanut ohittaa edes hyvän päämäärän vuoksi.
Boas lupasi selvittää asian heti aamulla. Jos lähempi sukulainen haluaisi lunastaa, tällä olisi siihen ensisijainen oikeus. Jos hän kieltäytyisi, Boas toimisi lunastajana.
Boas suojeli myös Ruthin mainetta. Hän järjesti tämän lähtemään ennen kuin ihmiset voisivat tunnistaa hänet ja antoi mukaan runsaasti ohraa Noomille.
Kun Ruth kertoi tapahtuneesta, Noomi kehotti häntä odottamaan. Hän tiesi, ettei Boas lepäisi ennen kuin asia olisi ratkaistu.
Kertomuksessa Ruth oli tehnyt rohkean aloitteen. Nyt hänen tehtävänsä oli odottaa.
Raamatullinen usko sisältää sekä toimimisen että odottamisen. On hetkiä, jolloin ihmisen tulee astua eteenpäin, ja hetkiä, jolloin hänen täytyy antaa asian edetä oikeassa järjestyksessä.
Sandaali kaupungin portilla
Boas meni kaupungin portille. Portti oli paikka, jossa vanhimmat kokoontuivat, oikeudelliset asiat käsiteltiin ja julkiset sopimukset vahvistettiin.
Kun lähempi sukulainen kulki ohi, Boas kutsui hänet istumaan ja kokosi kymmenen kaupungin vanhinta todistajiksi.
Boas kertoi Noomin olevan myymässä Elimelechille kuulunutta maaosuutta. Lähempi sukulainen ilmoitti ensin haluavansa lunastaa sen.
Sitten Boas selitti lunastukseen liittyvän myös Ruthin, kuolleen miehen lesken, ja vastuun kuolleen nimen säilyttämisestä tämän perinnön yhteydessä.
Lähempi sukulainen vetäytyi. Hän pelkäsi vaarantavansa oman perintönsä eikä ollut valmis ottamaan lunastuksen koko hintaa.
Hän luovutti lunastusoikeutensa Boasille. Sopimus vahvistettiin sandaalin luovuttamisella, joka toimi julkisena merkkinä oikeuden siirtymisestä.
Boas julisti vanhinten ja kansan edessä lunastaneensa kaiken, mikä oli kuulunut Elimelechille ja hänen pojilleen. Samalla hän otti Ruthin vaimokseen säilyttääkseen kuolleen nimen tämän perinnössä.
Boas ei etsinyt vain itselleen hyötyä. Hän suojeli kuolleen suvun nimeä, Noomin tulevaisuutta ja Ruthin asemaa Israelissa.
Kaksi erilaista sukulaista
Ruthin kirjassa esiintyy kaksi mahdollista lunastajaa.
Ensimmäinen oli lähempää sukua mutta ei halunnut vaarantaa omaa perintöään. Hänen nimeään ei edes tallenneta kertomukseen. Boas puhuttelee häntä eräänlaisella nimettömällä ilmauksella.
Boas oli kaukaisempaa sukua mutta valmis maksamaan lunastuksen hinnan.
Ero ei ollut siinä, kumpi tunsi lain. Molemmat ymmärsivät sukulunastuksen järjestyksen. Ratkaiseva ero oli halukkuudessa ottaa vastuu.
Todellinen lunastaja ei ainoastaan tunnista toisen hätää. Hän toimii, maksaa hinnan ja sitoutuu palauttamaan sen, mikä oli vaarassa kadota.
Boasin toiminnassa yhdistyivät oikeus ja armo. Hän toimi julkisesti, Tooran järjestystä kunnioittaen ja yhteisön todistajien edessä.
Lunastus ei perustunut salaisuuteen eikä mielivaltaan. Se vahvistettiin kaupungin portilla.
Tyhjä syli täyttyi
Boas otti Ruthin vaimokseen, ja Adonai antoi tämän tulla raskaaksi. Ruth synnytti pojan.
Betlehemin naiset käänsivät huomionsa erityisesti Noomiin. He ylistivät Adonaita siitä, ettei tämä ollut jättänyt Noomia ilman lunastajaa. He sanoivat lapsen uudistavan hänen elämänsä ja pitävän hänestä huolta vanhuudessa.
Naiset muistuttivat myös Ruthin rakastavan Noomia ja olevan tälle parempi kuin seitsemän poikaa.
Seitsemän poikaa kuvasi täydellistä perheonnea ja turvallisuutta. Moabilaisen miniän uskollisuus asetettiin tätäkin suuremmaksi lahjaksi.
Noomi otti lapsen syliinsä ja hoiti häntä. Naiset sanoivat Noomille syntyneen pojan ja antoivat hänelle nimeksi Oved eli Obed.
Noomi oli palatessaan sanonut tulleensa takaisin tyhjänä. Nyt hänen tyhjä sylinsä täyttyi.
Menetettyjä miehiä ja poikia ei tuotu takaisin. Kertomus ei kumoa hänen aikaisempaa suruaan. Adonai toi kuitenkin kuoleman ja tyhjyyden keskelle uuden tulevaisuuden.
Lunastus ei merkinnyt menneen unohtamista. Se merkitsi, ettei menetys saanut viimeistä sanaa.
Oved, Yishai ja Daavid
Ovedista tuli Yishain eli Iisain isä. Yishaista tuli Daavidin isä.
Ruthin kirja päättyy sukuluetteloon, joka johtaa Peretzistä Daavidiin. Näin pieni kertomus kahdesta leskestä osoittautuu osaksi Israelin kuninkuuden syntyä.
Tuomarien aikana Israelissa ei ollut kuningasta. Ruthin kirjan lopussa lukijalle kerrotaan sen kuninkaan sukujuurista, jonka kautta Adonai myöhemmin yhdistäisi kansaa.
Ruth ei tiennyt tähkiä poimiessaan, että hänen pojanpoikansa pojanpojasta tulisi Israelin kuningas. Boas ei tiennyt kaupungin portilla, kuinka kauas hänen lunastustekonsa vaikutus ulottuisi.
He toimivat uskollisesti siinä tilanteessa, joka oli heidän edessään. Adonai liitti heidän tekonsa paljon suurempaan suunnitelmaan.
Suuret liittokertomuksen käännekohdat voivat alkaa hyvin arkisista teoista: lesken rinnalla kulkemisesta, tähkien jättämisestä köyhälle, muukalaisen suojelemisesta ja oikean asian tekemisestä kaupungin portilla.
Ruth ja Yeshua Messiaan sukulinja
Matteuksen evankeliumi mainitsee Ruthin Yeshuan sukuluettelossa. Boasille ja Ruthille syntyi Oved, Ovedille Yishai ja Yishaille kuningas Daavid.
Yeshua syntyi Daavidin sukuun Betlehemissä, samassa kaupungissa, johon Noomi ja Ruth olivat palanneet ohrankorjuun alkaessa.
Näin Ruthin kertomus liittyy suoraan Messiaan sukulinjaan.
Moabilainen nainen, joka tunnusti Israelin kansan omaksi kansakseen ja Israelin Jumalan omaksi Jumalakseen, sai paikan kuningas Daavidin ja Yeshua Messiaan suvussa.
Tämä ei tarkoita, että Israel menettäisi erityisen asemansa. Ruthin siunaus toteutui juuri siksi, että hän liittyi Israeliin. Hän ei syrjäyttänyt liittokansaa, vaan löysi paikkansa sen keskeltä.
Ruthin elämä osoittaa, että Israelin Jumalan siunaus voi ulottua kansoista tuleviin ihmisiin ilman, että Israelin liitto kumoutuu. Kansat saavat siunauksen Abrahamille annetun lupauksen mukaisesti Israelin ja Israelin Messiaan kautta.
Yeshua on Daavidin poika ja Israelin luvattu Kuningas. Samalla Hänen lunastuksensa ulottuu kaikkiin kansoihin.
Boas lunastajan kuvana
Boas ei ole Yeshuaan nähden täydellinen vertauskuva, mutta hänen toimintansa auttaa ymmärtämään raamatullista lunastusta.
Boas oli sukua sille perheelle, jonka hän lunasti.
Hänellä oli kyky maksaa lunastuksen hinta.
Hän oli halukas toimimaan.
Hän kunnioitti oikeuden järjestystä.
Hän suojeli haavoittuvassa asemassa olevaa.
Hän palautti perinnön.
Hän säilytti kuolleen suvun nimen.
Hän toi muukalaisen osaksi Israelin yhteisöä.
Yeshua tuli ihmiseksi ja syntyi Israelin kansan keskelle. Hän tuli lähelle niitä, jotka Hän lunastaa. Hän ei ollut ulkopuolinen hyväntekijä vaan sukulaiseksi tullut Lunastaja.
Boas lunasti yhden perheen maaosuuden ja tulevaisuuden. Yeshua maksaa lunastuksen hinnan vapauttaakseen synnin ja kuoleman vallasta.
Boasin teko tapahtui Betlehemin kaupunginportilla. Yeshuan sukulinja kulki tämän saman Betlehemin kautta, ja siellä Hän syntyi Daavidin poikana.
Ruthin kirja ja Shavuot
Juutalaisessa perinteessä Ruthin kirja luetaan Shavuot-juhlan yhteydessä.
Yhteys on luonteva, sillä kertomus alkaa ohrankorjuun aikaan ja jatkuu vehnänkorjuuseen. Shavuot on sadonkorjuun juhla ja Tooran antamisen muistamisen aika.
Ruthin elämä kuvastaa myös Tooran vastaanottamista. Hän jätti Moabin, liittyi Israelin kansaan ja asettui Israelin Jumalan siipien alle. Hänen uskonsa ei jäänyt sanoihin, vaan näkyi Tooran mukaisena uskollisuutena, työnä ja huolenpitona.
Samalla kertomus osoittaa, miltä Toora näyttää käytännössä. Tähkiä jätetään köyhälle. Muukalaista ei häpäistä. Lesken oikeudet huomioidaan. Perheen perintöä suojellaan. Oikeus vahvistetaan kaupungin vanhinten edessä.
Toora ei ollut Boasille kylmä määräyskokoelma. Se muodosti kehyksen, jossa hän saattoi osoittaa chesediä, uskollista rakkautta.
Mitä Ruth ja Noomi opettavat?
Ruthin ja Noomin kertomus opettaa ensinnäkin, että surun saa lausua rehellisesti. Noomi kutsui itseään katkeraksi eikä peittänyt pettymystään. Adonai ei hylännyt häntä hänen sanojensa vuoksi.
Toiseksi kertomus opettaa uskollisuudesta. Ruth pysyi Noomin rinnalla, vaikka se ei luvannut hänelle näkyvää hyötyä. Hänen rakkautensa näkyi matkassa, työssä ja jokapäiväisessä huolenpidossa.
Kolmanneksi kertomus osoittaa, kuinka Israelin Jumalan luo tuleminen liittyy Hänen kansaansa. Ruth sanoi sekä ”sinun Jumalasi on minun Jumalani” että ”sinun kansasi on minun kansani”.
Neljänneksi Ruthin kirja näyttää Tooran suojelevan köyhää, leskeä ja muukalaista. Lain tarkoituksena ei ollut vain määrätä vahvoja vaan turvata myös yhteisön heikoimpia.
Viidenneksi Boas opettaa anteliaisuudesta. Hän ei tyytynyt vähimpään mahdolliseen velvollisuuteen, vaan teki enemmän Ruthin turvallisuuden ja toimeentulon hyväksi.
Kuudenneksi kertomus osoittaa lunastuksen hinnan. Lähempi sukulainen tunsi vastuunsa mutta vetäytyi. Boas oli valmis maksamaan hinnan ja ottamaan vastuun.
Seitsemänneksi Ruth ja Noomi opettavat, ettei Adonain johdatus aina näy suurina ihmeinä. Se voi näkyä oikeana peltona, oikeana kohtaamisena, jätettyinä tähkinä ja oikeudenmukaisena ratkaisuna.
Minne sinä menet
Ruthin kertomus alkaa lähdöstä ja päättyy kotiin.
Elimelech lähti Betlehemistä Moabiin etsimään leipää.
Noomi lähti Moabista takaisin Betlehemiin etsimään kotia.
Orpa palasi oman kansansa luo.
Ruth lähti Noomin mukana kohti kansaa, jota ei tuntenut.
Boas astui kaupunginportille ottamaan lunastajan vastuun.
Oved syntyi jatkamaan sukua, jonka tulevaisuus oli näyttänyt päättyneen.
Kertomuksen ratkaisevat sanat lausui Ruth tien varrella:
”Minne sinä menet, sinne minäkin menen.”
Ruth ei tiennyt, mihin hänen päätöksensä lopulta johtaisi. Hän tiesi vain, ettei jättäisi Noomia ja että Israelin Jumala olisi tästä lähtien myös hänen Jumalansa.
Adonai otti vastaan tämän uskollisuuden ja liitti sen Israelin suureen lunastuskertomukseen.
Moabin leskestä tuli Betlehemin nainen.
Muukalaisesta tuli Israelin kantaäiti.
Tähkien poimijasta tuli lunastajan vaimo.
Tyhjästä kodista syntyi Daavidin suku.
Surun keskeltä avautui tie Yeshua Messiaaseen.
Ruthin ja Noomin elämä julistaa, ettei menetys, muukalaisuus eikä köyhyys sulje ihmistä Adonain suunnitelman ulkopuolelle.
Hänen siipiensä alla on turva. Hänen liitossaan on tulevaisuus. Hänen lunastuksessaan tyhjä syli voi jälleen täyttyä.