Hengellinen taistelu vai uskollinen vaellus?
Raamatussa puhutaan hengellisestä taistelusta. Tämä on kiistaton tosiasia. Paavali kirjoittaa, ettei taistelumme ole lihaa ja verta vastaan, vaan pimeyden hengellisiä voimia vastaan (Ef. 6:12). Pietari kehottaa olemaan raittiita ja valvomaan, sillä vastustaja kulkee ympäri kuin kiljuva leijona (1. Piet. 5:8). Myös Yeshua kohtasi palvelutyönsä aikana demonista toimintaa ja vapautti ihmisiä niiden vallasta.
Silti Raamattua lukiessa herää mielenkiintoinen kysymys. Miksi niin suuri osa Raamatusta ei käsittele hengellistä sodankäyntiä?
Jos hengellinen taistelu olisi uskovan tärkein tehtävä, voisi odottaa, että Raamattu opettaisi siitä yksityiskohtaisesti. Sen sijaan suurin osa Raamatusta puhuu aivan muista asioista: Jumalan tuntemisesta, liitosta, uskollisuudesta, pyhyydestä, rukouksesta, oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisen rakastamisesta, Jumalan valtakunnasta ja Messiaasta. Tämä havainto on merkittävä.
Haluamme auttaa lukijaa näkemään Raamatun yhtenä suurena kertomuksena. Kun koko ilmoitusta tarkastellaan yhdessä, huomio kiinnittyy siihen, että Jumalan ensisijainen tavoite ei ole kasvattaa ihmisistä pimeyden asiantuntijoita. Hänen tavoitteensa on kasvattaa ihmisistä kansa, joka tuntee Hänet, vaeltaa Hänen kanssaan ja heijastaa Hänen pyhyyttään maailmaan.
Raamatun ensimmäinen kutsu
Kun avaamme Raamatun ensimmäisen sivun, huomaamme jotakin yllättävää. Ensimmäistä ihmistä ei asetettu maailmaan taistelemaan Saatanaa vastaan. Hänet asetettiin yhteyteen Jumalan kanssa.
Aadam sai tehtäväkseen viljellä ja varjella Eedenin puutarhaa (1. Moos. 2:15). Heprean sana shamar merkitsee vartioimista, varjelemista, huolellista säilyttämistä ja uskollista noudattamista. Sama sana esiintyy myöhemmin Tooran yhteydessä, kun Israelia kehotetaan ”pitämään” Jumalan käskyt. Jo luomiskertomuksessa näkyy hengellisen elämän perusperiaate.
Ihmisen tärkein tehtävä oli elää Jumalan läheisyydessä. Hänen voimansa ei perustunut siihen, kuinka paljon hän tiesi pahuudesta, vaan siihen, että hän tunsi Luojansa.
Missä ensimmäinen hengellinen taistelu käytiin?
Usein ajatellaan, että ensimmäinen hengellinen taistelu käytiin käärmeen ja ihmisen välillä. Todellisuudessa taistelu käytiin ihmisen sydämessä. Kysymys ei ollut siitä, oliko käärme voimakkaampi kuin ihminen. Kysymys oli siitä, ketä ihminen kuunteli. Luottiko hän Jumalan sanaan vai johonkin toiseen ääneen? Syntiinlankeemus alkoi hetkellä, jolloin ihminen alkoi epäillä Jumalan hyvyyttä. Se ei alkanut demonien tutkimisesta eikä hengellisestä sodankäynnistä. Se alkoi luottamuksen murtumisesta. Juuri tästä syystä koko Raamatun kertomus keskittyy ihmisen ja Jumalan välisen suhteen palauttamiseen.
Koko Raamattu kertoo yhdestä liitosta
Messiaanisen opetuksen yksi tärkeimmistä vahvuuksista on, että se ei irrota Uutta testamenttia Vanhasta testamentista. Se näyttää, että koko Raamattu kertoo yhdestä jatkuvasta pelastushistoriasta. Aabraham kutsutaan liittoon. Israel kutsutaan liittoon. Profeetat kutsuvat kansaa palaamaan liittoon. Yeshua vahvistaa uuden liiton. Apostolit kutsuvat kaikkia kansoja liittymään tähän samaan liittoon Messiaan kautta. Kun tätä kokonaisuutta tarkastelee, huomaa jotakin kiinnostavaa. Raamatun keskus ei ole Saatana. Raamatun keskus ei ole demonologia. Raamatun keskus on Jumalan uskollisuus liitolleen.
Mitä Jumala todella haluaa ihmiseltä?
Profeetta Miika tiivistää koko Vanhan testamentin sanoman hämmästyttävän yksinkertaisesti: ”Sinulle on ilmoitettu, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii kuin että teet oikeutta, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi kanssa?” (Miika 6:8) Huomaa, mitä tästä luettelosta puuttuu. Siinä ei kehoteta etsimään pimeyden voimia. Siinä ei kehoteta rakentamaan elämää hengellisen sodankäynnin ympärille. Sen sijaan Jumala kutsuu oikeudenmukaisuuteen, laupeuteen ja nöyrään vaellukseen Hänen kanssaan. Sama painotus jatkuu läpi koko Raamatun.
Yeshua puhui eniten Isästä
Kun tutkimme evankeliumeja, huomaamme saman ilmiön. Yeshua kohtasi kyllä riivattuja ihmisiä. Hän vapautti heidät. Hän osoitti auktoriteettinsa. Mutta mistä Hän opetti päivästä toiseen? Hän puhui Jumalan valtakunnasta. Hän opetti Isän rakkaudesta. Hän selitti Tooraa. Hän kehotti rakastamaan vihollisia. Hän kutsui ihmisiä parannukseen. Hän opetti rukoilemaan. Hän kehotti kantamaan ristiä. Hän opetti pysymään Hänessä. Jos lukisimme evankeliumit ensimmäistä kertaa ilman ennakkokäsityksiä, tuskin päätyisimme siihen johtopäätökseen, että hengellinen sodankäynti olisi Yeshuan opetuksen pääteema. Hänen katseensa oli jatkuvasti Isässä. Ja Hän kutsui myös opetuslapsiaan katsomaan samaan suuntaan.
Mitä apostolit pitivät tärkeimpänä?
Sama jatkuu Apostolien teoissa. Apostolit kohtasivat demonista toimintaa. He vapauttivat ihmisiä, kun siihen oli tarve. Mutta heidän aikansa kului aivan toisenlaisiin asioihin. He opettivat Kirjoituksia. He julistivat Messiasta. He perustivat yhteisöjä. He rukoilivat. He murtivat leipää yhdessä. He pitivät huolta köyhistä. He rohkaisivat uskovia pysymään uskollisina. Kun luemme apostolien kirjeitä, näemme saman painotuksen. Usko. Toivo. Rakkaus. Pyhitys. Yhteys. Kestävyys. Messiaan odotus. Nämä muodostavat apostolisen opetuksen ytimen.
Mitä tämä opettaa meille?
Tämä ei tarkoita, ettei hengellistä taistelua olisi olemassa. Se on todellinen. Raamattu ei koskaan vähättele paholaisen toimintaa. Mutta Raamattu näyttää asettavan painopisteen toisaalle. Kun ihminen oppii tuntemaan Jumalaa syvemmin, hän oppii samalla tunnistamaan myös valheen. Valoa ei lisätä tutkimalla pimeyttä. Valoa lisätään sytyttämällä lamppu. Tämä yksinkertainen periaate kulkee läpi koko Raamatun.
Sarjan lähtökohta
Tässä artikkelisarjassa emme pyri vähättelemään hengellisen taistelun todellisuutta emmekä kiistämään sitä, mitä Raamattu opettaa paholaisesta tai demoneista. Päinvastoin, tarkoituksena on antaa koko Raamatun puhua omilla ehdoillaan. Haluamme muistuttaa jatkuvasti siitä, että yksittäisiä jakeita tulee lukea osana Jumalan koko pelastussuunnitelmaa. Kun teemme näin, alamme nähdä selvemmin, mikä on Raamatun todellinen painopiste. Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei olekaan: ”Kuinka opin taistelemaan vihollista vastaan?” Vaan: ”Kuinka opin tuntemaan Jumalan niin syvästi, että voin vaeltaa uskollisesti Hänen kanssaan?”
Juuri tästä kysymyksestä alkaa koko Raamatun kertomus. Ja juuri siihen palaamme tämän sarjan seuraavassa osassa, jossa tarkastelemme Eedenin puutarhaa ja ensimmäistä hengellistä taistelua. Siellä näemme, että ihmiskunnan ensimmäinen hengellinen kriisi ei alkanut taistelun puutteesta, vaan siitä, että ihminen lakkasi pitämästä Jumalan sanaa korkeimpana auktoriteettinaan. Se on havainto, joka valaisee koko myöhempää Raamatun ilmoitusta.