Tähän asti olemme seuranneet Raamatun kertomusta Eedenin puutarhasta Israelin historiaan ja Daavidin psalmeihin asti. Jokaisessa vaiheessa olemme nähneet saman periaatteen: hengellisen elämän keskus ei ole vihollinen, vaan Jumala. Ihmisen suurin kutsu on pysyä uskollisena Hänelle. Kun siirrymme evankeliumeihin, saatamme kuitenkin odottaa painopisteen muuttuvan. Yeshua kohtasi demonista toimintaa useammin kuin kukaan muu Raamatussa. Hän vapautti riivattuja, nuhteli saastaisia henkiä ja osoitti auktoriteettinsa näkymättömän maailman yli. Mutta mitä Hän opetti päivästä toiseen? Kun tutkimme evankeliumeja huolellisesti, vastaus on yllättävän selvä. Yeshua ei tullut rakentamaan oppia pimeyden valtakunnasta. Hän tuli julistamaan Jumalan valtakuntaa.
Ensimmäiset sanat kertovat suunnan
Markuksen evankeliumissa Yeshuan julkinen palvelutyö alkaa sanoilla: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa hyvä uutinen.” (Mark. 1:15) On merkittävää, mitä Hän ei sano. Hän ei aloita opettamalla demonien hierarkioista. Hän ei kuvaa Saatanan toimintatapoja. Hän ei kehota opetuslapsiaan tutkimaan pimeyden valtakuntaa. Ensimmäinen sanoma koskee Jumalan valtakuntaa. Haluamme muistuttaa, että tämä oli juutalaisille tuttu ajatus. Profeetat olivat odottaneet aikaa, jolloin Jumala osoittaisi kuninkuutensa, kokoaisi kansansa ja lähettäisi Messiaansa. Yeshua julisti tämän ajan alkaneen. Hänen huomionsa oli jatkuvasti Isän suunnitelmassa.
Mitä Yeshua opetti eniten?
Kun luemme vuorisaarnan, vertausten kokoelman tai Johanneksen evankeliumin pitkiä keskusteluja, huomaamme nopeasti opetusten pääteemat. Hän puhui: Jumalan valtakunnasta. Isän tahdosta. Parannuksesta. Anteeksiantamisesta. Rakkaudesta. Nöyryydestä. Uskosta. Rukouksesta. Pyhyydestä. Opetuslapseudesta. Hän opetti rakastamaan Jumalaa. Hän opetti rakastamaan lähimmäistä. Hän opetti kantamaan omaa ristiä. Hän opetti seuraamaan Häntä. Jos laskisimme evankeliumien sivut, huomaisimme nopeasti, että demonien kohtaamiset muodostavat vain pienen osan Yeshuan palvelutyöstä. Ne olivat todellisia. Mutta ne eivät olleet opetuksen keskus.
Demonit eivät määränneet palvelutyön suuntaa
Evankeliumeissa demonit tulevat Yeshuan luo. Yeshua ei etsi heitä. Tämä on tärkeä havainto. Kun riivattu mies kohtasi Hänet Kapernaumissa, Yeshua vapautti hänet. Kun Gerasan riivattu tuli Hänen luokseen, Yeshua vapautti hänet. Kun saastainen henki vaivasi lasta, Yeshua vapautti hänet. Mutta vapauttamisen jälkeen Hän jatkoi sitä, mitä oli tullut tekemään. Hän opetti. Hän julisti Jumalan valtakuntaa. Hän kutsui ihmisiä seuraamaan itseään. Evankeliumeista ei löydy kuvaa Messiaasta, joka rakentaisi koko palvelutyönsä demonien ympärille.
Yeshua puhui paljon enemmän Isästä kuin Saatanasta
Johanneksen evankeliumia on kutsuttu ”Isän evankeliumiksi”. Yeshua puhuu siellä jatkuvasti Isästä. ”Minun Isäni.” ”Isän tahto.” ”Isän rakkaus.” ”Isän kirkkaus.” ”Minä ja Isä olemme yhtä.” Tämä ei ole sattumaa. Yeshua halusi opetuslastensa oppivan tuntemaan Jumalan. Sama näkyy Hänen ylimmäispapillisessa rukouksessaan: ”Iankaikkinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Yeshuan, Messiaan.” (Joh. 17:3) Huomaa tämä määritelmä. Iankaikkinen elämä ei ala tiedolla vihollisesta. Se alkaa Jumalan tuntemisesta.
”Pysykää minussa”
Ehkä koko evankeliumien tärkein hengellisen elämän opetus löytyy Johanneksen evankeliumin 15. luvusta. Yeshua käyttää kuvaa viinipuusta. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Sitten Hän toistaa yhden sanan yhä uudelleen. ”Pysykää.” Pysykää minussa. Pysykää minun rakkaudessani. Pysykää minun sanassani. Tämä on hengellisen elämän ydin. Oksa ei tuota hedelmää tutkimalla ympäröivää metsää. Se kantaa hedelmää pysymällä kiinni viinipuussa. Tämä kuva kertoo enemmän hengellisestä elämästä kuin monet pitkät opetukset. Voima ei synny jatkuvasta taistelusta. Voima syntyy yhteydestä.
Opetuslapset iloitsivat väärästä asiasta
Luukkaan evankeliumissa opetuslapset palaavat innostuneina lähetysmatkaltaan. He kertovat Yeshualle: ”Herramme, riivaajatkin tottelevat meitä sinun nimessäsi.” Heidän ilonsa kohdistui siihen, että he olivat saaneet kokea hengellistä auktoriteettia. Mutta Yeshuan vastaus on mielenkiintoinen. ”Älkää kuitenkaan iloitko siitä, että henget ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luuk. 10:20) Tämä on ehkä yksi koko aiheen tärkeimmistä jakeista. Yeshua ei kiellä ilmiötä. Hän korjaa painopisteen. Suurin ilon aihe ei ole hengellinen voima. Suurin ilon aihe on pelastus ja yhteys Jumalaan.
Suurin käsky ei muuttunut
Kun eräs lainopettaja kysyi Yeshualta suurinta käskyä, vastaus oli täsmälleen sama kuin Mooseksen aikana. ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi.” Ja sen rinnalla: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Tämä on huomionarvoista. Jos hengellinen sodankäynti olisi uskovan tärkein tehtävä, tässä olisi ollut luonnollinen paikka sanoa se. Mutta Yeshua palauttaa keskustelun jälleen suhteeseen Jumalaan ja lähimmäiseen. Rakkaus on Jumalan valtakunnan suurin laki.
Messiaaninen näkökulma
Yeshua ei tullut kumoamaan Tooraa vaan täyttämään sen. Hänen opetuksensa jatkaa samaa linjaa, joka kulkee läpi koko Vanhan testamentin. Jumalan tunteminen. Liitossa pysyminen. Kuuliaisuus. Rakkaus. Pyhyys. Näiden ympärille rakentuu myös hengellinen elämä. Pimeyden voimat ovat todellisia, mutta ne eivät saa määrittää uskovan ajattelua. Jumalan valtakunta määrittää sen.
Mitä tämä merkitsee meille?
Jos Yeshua itse olisi elänyt jatkuvasti keskittyen pimeyden valtakuntaan, meidänkin tulisi tehdä samoin. Mutta evankeliumit osoittavat toisenlaisen mallin. Yeshua eli jatkuvassa yhteydessä Isään. Hän teki sen, mitä näki Isän tekevän. Hän puhui sen, minkä kuuli Isältä. Hän kutsui opetuslapsensa seuraamaan itseään. Hänen voimansa ei perustunut siihen, että Hän puhui paljon paholaisesta. Hänen voimansa perustui täydelliseen yhteyteen Isän kanssa. Tämä näyttää olevan myös uskovan elämän suurin salaisuus. Mitä lähempänä olemme Messiasta, sitä turvallisemmin vaellamme. Valoa ei lisätä tutkimalla pimeyttä. Valoa lisätään pysymällä Valossa. Juuri siksi Yeshua ei jättänyt opetuslapsilleen monimutkaista hengellisen sodankäynnin järjestelmää. Hän jätti heille itsensä. Ja sanoi: ”Pysykää minussa.”
Seuraavassa osassa
Seuraavassa osassa tarkastelemme apostoleita ja ensimmäistä messiaanista seurakuntaa. Apostolit kohtasivat demonista toimintaa, mutta heidän kirjeensä ja Apostolien teot osoittavat selvästi, mikä oli heidän palvelutyönsä todellinen painopiste. Samalla tutkimme Efesolaiskirjeen kuudennen luvun ”Jumalan koko sota-asua” ja kysymme, opettiko Paavali hyökkäämään vai pysymään lujana uskossa.