Edellisessä osassa tarkastelimme apostolien opetusta. Huomasimme, että ensimmäinen messiaaninen seurakunta keskittyi apostolien opetukseen, rukoukseen, yhteyteen ja leivän murtamiseen. Apostolit kyllä kohtasivat demonista toimintaa, mutta se ei muodostunut heidän opetuksensa keskukseksi. Tästä nousee tärkeä kysymys. Miksi Raamattu puhuu pimeyden voimista paljon vähemmän kuin usein oletamme? Tämä ei ole vähäpätöinen kysymys. Se auttaa meitä ymmärtämään, mihin Jumala itse haluaa suunnata uskovan huomion. Haluamme opettaa lukemaan Raamattua kokonaisuutena. Kun teemme näin, huomaamme nopeasti, että Raamatun painopiste ei ole pimeyden tutkimisessa vaan Jumalan ilmoituksessa.
Mistä Raamattu puhuu eniten?
Ajatellaan koko Raamatun sisältöä. Ensimmäinen Mooseksen kirja alkaa Jumalasta. Viides Mooseksen kirja kutsuu rakastamaan Jumalaa. Psalmit ylistävät Jumalaa. Profeetat kutsuvat palaamaan Jumalan luo. Evankeliumit kertovat Messiaasta. Apostolien teot kertovat evankeliumin leviämisestä. Kirjeet opettavat pyhitystä, uskoa, toivoa ja rakkautta. Ilmestyskirja päättyy Jumalan valtakunnan lopulliseen voittoon. Toisin sanoen lähes jokainen Raamatun kirja puhuu ensisijaisesti Jumalasta. Pimeyden voimat ovat mukana kertomuksessa, mutta ne eivät koskaan ole sen päähenkilöitä. Tämä havainto on merkittävä. Raamattu käyttää valtavasti enemmän tilaa Jumalan tuntemiseen kuin Saatanan toiminnan kuvaamiseen.
Jumala ilmoittaa itsensä – ei vihollistaan
Raamattu on ilmoitus Jumalasta. Se kertoo, millainen Hän on. Hän on pyhä. Hän on uskollinen. Hän on armollinen. Hän pitää liittonsa. Hän pelastaa. Hän tuomitsee oikeudenmukaisesti. Hän lähettää Messiaansa. Kun Jumala puhuu ihmisille, Hän ei ensisijaisesti opeta vihollisestaan. Hän ilmoittaa itsensä. Moosekselle Hän sanoo: ”Minä olen se, joka minä olen.” Hän ei aloita kertomalla Saatanasta. Hän kertoo, kuka Hän itse on. Tämä järjestys jatkuu koko Raamatun läpi.
Saatana esiintyy Raamatussa yllättävän harvoin
Moni yllättyy huomatessaan, kuinka vähän Vanha testamentti puhuu Saatanasta. Hän esiintyy selvästi esimerkiksi: Jobin kirjassa. Sakarjan kirjassa. Ensimmäisessä Aikakirjassa. Mutta suurimmassa osassa Vanhaa testamenttia häntä ei edes mainita. Miksi? Koska Raamatun kiinnostuksen kohde ei ole rakentaa yksityiskohtaista oppia paholaisesta. Sen tarkoitus on johdattaa ihminen tuntemaan Jumala.
Entä Uusi testamentti?
Uudessa testamentissa Saatana ja demonit esiintyvät useammin. Tämä johtuu siitä, että Messias saapuu ja Jumalan valtakunta murtautuu näkyvästi maailmaan. Silti myös Uudessa testamentissa painopiste säilyy samana. Evankeliumit eivät ole kirjoja demoneista. Ne ovat kirjoja Messiaasta. Apostolien teot eivät ole kirja hengellisestä sodankäynnistä. Se on kirja Pyhän Hengen työstä. Kirjeet eivät ole demonologian oppikirjoja. Ne ovat seurakunnan rakentamisen oppikirjoja. Ilmestyskirjakaan ei lopulta kerro pedosta. Se kertoo Karitsasta.
Miksi näin?
Tähän löytyy syvä hengellinen syy. Se, mihin ihminen katsoo, alkaa vähitellen täyttää hänen ajattelunsa. Daavid ymmärsi tämän. Hän kirjoitti: ”Minä pidän Herran aina edessäni.” Jesaja kirjoitti: ”Sinä varjelet täydellisessä rauhassa sen, jonka mieli on luja ja turvaa sinuun.” Paavali kirjoitti: ”Kiinnittäkää ajatuksenne siihen, mikä on ylhäällä.” Huomaa yhteinen suunta. Katse nostetaan Jumalaan. Raamattu ei kehota pitämään katsetta jatkuvasti vihollisessa.
Valoa ei opita tutkimalla pimeyttä
Ajatellaan tavallista huonetta. Jos huone on pimeä, kuinka pimeys voitetaan? Ei tutkimalla sitä tarkemmin. Ei analysoimalla sen ominaisuuksia. Pimeys väistyy, kun valo sytytetään. Sama periaate kulkee läpi koko Raamatun. Jumalan tarkoitus ei ole tehdä uskovista pimeyden asiantuntijoita. Hän haluaa tehdä heistä valon lapsia. Yeshua sanoi: ”Minä olen maailman valo.” Ja myöhemmin: ”Te olette maailman valo.” Valo ei keskity pimeyteen. Se yksinkertaisesti loistaa.
Paavalin kirjeet vahvistavat saman
Ajatellaan hetki, mistä Paavali kirjoittaa. Rakkaudesta. Hengellisistä lahjoista. Ykseydestä. Pyhyydestä. Ristin merkityksestä. Messiaan paluusta. Ylösnousemuksesta. Pyhästä Hengestä. Vanhurskaudesta. Kuinka monta lukua hän käyttää demonien luokitteluun? Ei yhtäkään. Tämä ei tarkoita, ettei pimeyden todellisuutta olisi. Se tarkoittaa, ettei Paavali pitänyt sitä opetuksensa keskuksena.
Pietarin painotus
Myös Pietari mainitsee paholaisen. Hän kirjoittaa: ”Vastustajanne, paholainen, kulkee ympäri kuin kiljuva leijona.” Mutta mitä hän kirjoittaa ennen sitä? Nöyrtykää. Heittäkää murheenne Herralle. Olkaa raittiita. Valvokaa. Ja mitä hän kirjoittaa sen jälkeen? Vastustakaa häntä uskossa lujina. Huomaa jälleen järjestys. Pietarin huomio ei jää paholaiseen. Se palaa heti Jumalaan.
Johanneksen kirjeiden näkökulma
Johannes tiivistää hengellisen elämän poikkeuksellisen yksinkertaisesti. Pysykää totuudessa. Pysykää rakkaudessa. Pysykää Messiaassa. Hän kyllä varoittaa eksytyksistä. Hän kehottaa koettelemaan henget. Mutta hänen ratkaisunsa ei ole pelko. Ratkaisu on totuus. Kun ihminen tuntee totuuden, hän oppii tunnistamaan valheen.
Messiaaninen kokonaiskuva
Raamattu ei rakenna uskovan hengellistä elämää sen varaan, että hän oppii mahdollisimman paljon vihollisesta. Se rakentaa sen sen varaan, että hän oppii tuntemaan Jumalan. Tämä näkyy Toorassa. Se näkyy profeetoissa. Se näkyy Psalmeissa. Se näkyy Yeshuan opetuksessa. Se näkyy apostolien kirjeissä. Ja se näkyy Ilmestyskirjan lopussa. Koko Raamatun painopiste on Jumalan kirkkaudessa.
Mitä tämä merkitsee meille?
Nykyajan ihminen etsii usein tietoa. Haluamme ymmärtää. Selittää. Luokitella. Analysoida. Mutta Raamattu kutsuu meitä ennen kaikkea suhteeseen. Jumala ei sanonut Aabrahamille: ”Tunne vihollisesi.” Hän sanoi: ”Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.” Hän ei sanonut Moosekselle: ”Tutki pimeyttä.” Hän sanoi: ”Minun läsnäoloni kulkee sinun kanssasi.” Yeshua ei sanonut opetuslapsilleen: ”Keskittykää pimeyden valtakuntaan.” Hän sanoi: ”Seuratkaa minua.” Juuri tässä näyttää olevan koko Raamatun viisaus. Kun ihminen oppii tuntemaan Jumalan, hän oppii samalla tunnistamaan kaiken sen, mikä ei ole Jumalasta. Valon tunteminen tekee pimeyden näkyväksi. Mutta pimeyden tutkiminen ei koskaan opeta tuntemaan valoa.
Seuraavassa osassa
Seuraavassa osassa tarkastelemme yhtä koko sarjan tärkeimmistä aiheista: missä hengellisen taistelun varsinainen taistelukenttä sijaitsee? Paavali kirjoittaa lihan ja Hengen välisestä kamppailusta, Jaakob puhuu ihmisen omista himoista ja Yeshua sanoo, että ihmistä saastuttavat asiat nousevat hänen sydämestään. Näemme, että Raamatun mukaan ratkaisevin hengellinen taistelu ei ala ihmisen ulkopuolella, vaan hänen omassa sydämessään.