Edellisessä osassa tarkastelimme hengellisen taistelun tärkeintä taistelukenttää. Raamatun mukaan ratkaiseva kamppailu ei ala ihmisen ulkopuolella, vaan hänen omassa sydämessään. Siellä kohtaavat Jumalan tahto ja ihmisen oma tahto, kuuliaisuus ja kapina, luottamus ja epäusko sekä rakkaus ja itsekeskeisyys. Tässä sarjan päätösosassa kysymme: Millainen on hengellisesti kypsä ihminen Raamatun kokonaislinjan mukaan? Onko hengellisen kypsyyden merkki se, että ihminen osaa puhua paljon näkymättömästä maailmasta? Mitataanko hänen kasvuaan hänen kokemustensa, näkyjensä tai hengellisen auktoriteettinsa perusteella? Raamattu antaa toisenlaisen vastauksen. Hengellinen kypsyys näkyy ennen kaikkea siinä, että ihminen tuntee Jumalan, rakastaa Häntä, kuuntelee Hänen Sanaansa ja vaeltaa uskollisesti Messiaan yhteydessä.
Kypsyys alkaa Jumalan tuntemisesta
Raamatun kertomuksessa Jumala kutsuu ihmistä jatkuvasti tuntemaan Hänet. Hän ei tyydy siihen, että ihminen tietää Hänestä asioita. Hän kutsuu henkilökohtaiseen, uskolliseen suhteeseen. Jeremian kautta Jumala sanoo: ”Joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hänellä on ymmärrystä ja että hän tuntee minut.” (Jer. 9:23) Tämä on yksi Raamatun selvimmistä hengellisen kypsyyden määritelmistä. Todellinen kerskaus ei ole voimassa, viisaudessa tai saavutuksissa. Se on Jumalan tuntemisessa. Yeshuan rukouksessa sama ajatus saa vielä syvemmän merkityksen: ”Iankaikkinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Yeshuan, Messiaan.” (Joh. 17:3) Iankaikkinen elämä ei tarkoita vain pääsyä tulevaan maailmaan. Se on jo nyt alkavaa elämää Jumalan yhteydessä.
Jumalan tunteminen näkyy kuuliaisuutena
Raamatun tarkoittama tunteminen ei ole vain tiedollista ymmärtämistä. Heprealaisessa ajattelussa tunteminen liittyy läheiseen suhteeseen, kokemukseen ja uskolliseen elämään. Siksi Jumalan tunteminen näkyy myös käytännössä. Johannes kirjoittaa: ”Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä.” (1. Joh. 2:3) Kuuliaisuus ei ole keino ansaita Jumalan rakkautta. Se on Jumalan rakastamisen hedelmä. Yeshua sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni.” (Joh. 14:15) Hengellisesti kypsä ihminen ei etsi jatkuvasti uusia ja poikkeuksellisia kokemuksia. Hän oppii olemaan uskollinen siinä, minkä Jumala on jo ilmoittanut. Hän puhuu totta. Hän antaa anteeksi. Hän huolehtii heikommista. Hän pitää sanansa. Hän kohtelee lähimmäistään oikeudenmukaisesti. Hän antaa Jumalan Sanan korjata elämäänsä. Tällainen kuuliaisuus voi näyttää ulkoisesti vaatimattomalta, mutta Raamatun mukaan juuri siinä näkyy todellinen hengellinen voima.
Kypsyys näkyy Hengen hedelmässä
Paavali kuvaa Galatalaiskirjeessä Hengen hedelmää: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, nöyryys ja itsehillintä.” (Gal. 5:22–23) Huomionarvoista on, että Paavali puhuu hedelmästä yksikössä. Kyse ei ole irrallisista ominaisuuksista, joita ihminen kerää elämäänsä yksi kerrallaan. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka syntyy Pyhän Hengen vaikuttaessa ihmisen sisimmässä. Hengen hedelmä antaa myös turvallisen mittapuun hengellisten kokemusten arvioimiseen. Lisääkö jokin opetus rakkautta? Kasvaako sen vaikutuksesta rauha? Tuleeko ihmisestä kärsivällisempi? Kasvaako hänessä nöyryys ja itsehillintä? Vai synnyttääkö opetus jatkuvaa pelkoa, levottomuutta, ylpeyttä tai kokemusta siitä, että ihminen kuuluu hengellisesti muita korkeammalle tasolle? Raamatullinen hengellisyys ei tee ihmisestä itsekeskeisempää. Se tekee hänestä enemmän Messiaan kaltaisen.
Armolahjat eivät yksin osoita kypsyyttä
Korintin seurakunnassa oli runsaasti armolahjoja. Siellä esiintyi profetiaa, kielillä puhumista, tiedon sanoja ja muita hengellisiä ilmiöitä. Silti Paavali joutui nuhtelemaan seurakuntaa jakaantumisesta, ylpeydestä, moraalisista ongelmista ja rakkauden puutteesta. Tämä osoittaa tärkeän periaatteen: Hengellinen lahjakkuus ei ole sama asia kuin hengellinen kypsyys. Ihminen voi olla lahjakas, mutta samalla kärsimätön. Hän voi puhua vaikuttavasti, mutta kohdella toisia kovasti. Hän voi kertoa suurista kokemuksista, mutta olla haluton ottamaan vastaan ojennusta. Siksi Paavali sijoittaa suuren rakkauden luvun, Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. luvun, keskelle armolahjoja käsittelevää opetustaan. Ilman rakkautta suuretkaan lahjat eivät saavuta Jumalan tarkoittamaa päämäärää.
Hengellisesti kypsä ihminen on opetettavissa
Yksi kypsyyden selvimmistä merkeistä on nöyryys. Kypsä ihminen ei ajattele tietävänsä kaikkea. Hän ymmärtää tarvitsevansa jatkuvasti Jumalan opetusta, Sanan korjausta ja toisten ihmisten viisautta. Sananlaskut varoittavat toistuvasti ihmistä, joka on viisas omissa silmissään. Myös Jaakob kirjoittaa: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (Jaak. 4:6) Nöyryys ei tarkoita epävarmuutta eikä oman arvon kieltämistä. Se tarkoittaa oikeaa asemaa Jumalan edessä. Nöyrä ihminen tietää olevansa luotu, ei Luoja. Hän ei rakenna oppiaan omien kokemustensa varaan. Hän koettelee myös omat ajatuksensa. Hän kykenee sanomaan: ”Saatoin ymmärtää tämän väärin.” ”Tarvitsen lisää opetusta.” ”Haluan arvioida tämän Jumalan Sanan valossa.” Tällainen sydän on Jumalan käsissä turvallinen.
Kypsyys ei etsi valtaa vaan palvelee
Yeshua joutui toistuvasti korjaamaan opetuslastensa käsitystä suuruudesta. He kysyivät, kuka olisi suurin. He pohtivat asemia tulevassa valtakunnassa. Yeshua asetti heidän keskelleen lapsen ja opetti, että Jumalan valtakunnan suuruus näyttää erilaiselta kuin maailman suuruus. Hän sanoi: ”Joka tahtoo tulla suureksi teidän joukossanne, olkoon teidän palvelijanne.” (Mark. 10:43) Yeshua itse pesi opetuslastensa jalat. Hän ei käyttänyt auktoriteettiaan korottaakseen itseään, vaan palvellakseen. Siksi hengellistä kypsyyttä ei mitata sillä, kuinka moni ihminen kuuntelee henkilöä, kuinka vaikuttava hänen palvelutehtävänsä on tai millaisia arvonimiä hän käyttää. Kypsyys näkyy siinä, miten hän kohtelee heikkoja, näkymättömiä ja niitä, jotka eivät voi tarjota hänelle mitään vastineeksi.
Kypsä ihminen erottaa, mutta ei elä epäluulossa
Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken. Johannes kirjoittaa: ”Älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta.” (1. Joh. 4:1) Erottelukyky on siis tarpeellinen osa hengellistä elämää. Mutta raamatullinen erottaminen ei tarkoita jatkuvaa epäluuloa eikä sitä, että jokaisen vaikeuden takana oletetaan olevan jokin erityinen hengellinen voima. Erottelukyky kasvaa ennen kaikkea Jumalan Sanan tuntemisesta. Kun ihminen tuntee totuuden, hän tunnistaa helpommin valheen. Kun hän tuntee Messiaan luonteen, hän huomaa, mikä ei heijasta Häntä. Hengellisesti kypsä ihminen kykenee suhtautumaan kokemuksiin avoimesti mutta koetellen. Hän ei torju kaikkea automaattisesti, mutta ei myöskään hyväksy kaikkea vain siksi, että se vaikuttaa hengelliseltä. Hän kysyy: Onko tämä sopusoinnussa koko Raamatun kanssa? Korottaako tämä Messiasta vai ihmistä? Tuottaako tämä Hengen hedelmää? Johtaako tämä kuuliaisuuteen, rakkauteen ja pyhyyteen? Kestääkö opetus avoimen arvioinnin?
Kypsyys tuo rauhaa, ei jatkuvaa pelkoa
Raamattu kehottaa valvomaan, mutta se ei kutsu elämään jatkuvassa pelossa. Paavali kirjoittaa: ”Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.” (2. Tim. 1:7) Jumalan läheisyys ei tee ihmisestä välinpitämätöntä hengellistä todellisuutta kohtaan. Se vapauttaa hänet tarpeettomasta pelosta. Hengellisesti kypsä ihminen tietää, että paholainen on todellinen vastustaja, mutta ei Jumalan tasavertainen vastavoima. Saatana on luotu olento. Jumala yksin on kaikkivaltias. Messias on voittanut. Siksi uskovan ei tarvitse nähdä demonista uhkaa jokaisen tapahtuman, vastoinkäymisen tai eriävän mielipiteen takana. Kaikki vaikeudet eivät ole suoria hengellisiä hyökkäyksiä. Osa niistä johtuu ihmisen omista ratkaisuista. Osa kuuluu langenneessa maailmassa elämiseen. Osa on seurausta toisten ihmisten teoista. Osa voi olla koettelemusta, jonka kautta Jumala kasvattaa kestävyyttä. Kypsyys auttaa erottamaan nämä toisistaan ilman pelkoa ja hätiköityjä johtopäätöksiä.
Hengellinen auktoriteetti on Messiaan auktoriteettia
Raamattu tunnustaa uskovalle annetun hengellisen auktoriteetin. Yeshua antoi opetuslapsilleen vallan ajaa ulos riivaajia ja parantaa sairaita. Tämä auktoriteetti ei kuitenkaan ollut heidän omaa voimaansa. Se oli Yeshuan nimessä käytettyä, Hänen tahtonsa alaista auktoriteettia. Tässä on ratkaiseva ero. Raamatullinen auktoriteetti ei merkitse ihmisen kykyä hallita näkymätöntä maailmaa omalla tahdollaan. Se tarkoittaa toimimista Messiaan alamaisuudessa. Jopa arkkienkeli Miikael osoittaa Juudaksen kirjeessä pidättyvyyttä. Hän ei lausu herjaavaa tuomiota paholaisesta, vaan sanoo: ”Rangaiskoon sinua Herra.” (Juud. 9) Tämä kohta muistuttaa, ettei hengellinen rohkeus merkitse ylimielistä puhetta tai itsevarmaa käskyttämistä. Todellinen auktoriteetti kulkee yhdessä nöyryyden kanssa.
Jumalalle alistuminen tulee ensin
Jaakobin kirjeessä hengellisen vastustamisen järjestys ilmaistaan selkeästi: ”Alistukaa siis Jumalalle. Vastustakaa paholaista, niin hän pakenee teistä.” (Jaak. 4:7) Ensimmäinen kehotus ei ole vastustaa paholaista. Ensimmäinen kehotus on alistua Jumalalle. Tämä järjestys on olennainen.Ilman kuuliaisuutta vastustamisesta voi tulla itsevarmaa hengellistä toimintaa, joka ei enää perustu Jumalan johtoon. Jumalalle alistuminen merkitsee: oman tahdon tuomista Hänen eteensä, synnin tunnustamista, anteeksiantamista, Sanan kuuntelemista, nöyryydessä vaeltamista ja Messiaan seuraamista. Kun nämä asiat ovat kohdallaan, paholaisen vastustaminen ei ole näyttävä suoritus. Se on uskollista pysymistä totuudessa.
Koko sota-asu kuvaa Messiaan kaltaista elämää
Efesolaiskirjeen sota-asua ei tarvitse ymmärtää joukkona erityisiä hengellisiä tekniikoita. Sen jokainen osa kuvaa Jumalan antamaa todellisuutta ja Messiaassa elettävää elämää.Totuuden vyö kertoo elämästä ilman petosta. Vanhurskauden haarniska kertoo Jumalan tahdon mukaisesta vaelluksesta. Rauhan evankeliumin kengät kertovat valmiudesta viedä sovinnon sanomaa. Uskon kilpi kertoo luottamuksesta Jumalaan. Pelastuksen kypärä varjelee mieltä toivottomuudelta. Hengen miekka on Jumalan Sana. Rukous pitää ihmisen yhteydessä Jumalaan. Sota-asuun pukeutuminen ei siis ole vain sanojen lausumista. Se on koko elämän suuntaamista Jumalan totuuteen.
Ilmestyskirjan voittajat pysyvät uskollisina
Ilmestyskirja kuvaa voimakasta hengellistä vastakkainasettelua. Siinä esiintyvät lohikäärme, peto, väärä profeetta ja muut pimeyden voimat. Silti kirjan varsinainen keskus ei ole yksikään näistä. Keskuksessa on Karitsa. Johannes kuulee julistuksen: ”He ovat voittaneet hänet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta.” (Ilm. 12:11) Uskovat eivät voita oman voimansa tai erityisen tietonsa avulla. He voittavat Messiaan uhrin perusteella ja pysymällä uskollisina todistukselleen. Ilmestyskirjan toistuva kehotus kuuluu: ”Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Voittaja on se, joka kuulee ja pysyy uskollisena. Tämä palauttaa meidät jälleen Eedeniin. Koko Raamatun alussa kysymys oli siitä, kenen ääntä ihminen kuuntelee. Koko Raamatun lopussa sama kysymys on yhä voimassa.
Raamatun todellinen ”taistelukoulu”
Raamatun näkökulmasta hengellisen kasvun paikka ei ole ensisijaisesti erillinen taistelukoulu. Todellinen kasvupaikka on opetuslapseuden tie. Siellä ihminen oppii: tuntemaan Jumalaa, rakastamaan Hänen Sanaansa, rukoilemaan, antamaan anteeksi, kantamaan vastuuta, palvelemaan lähimmäistään, vastustamaan syntiä, kestämään koettelemuksia, tekemään parannusta, ja pysymään Messiaassa. Jumala voi käyttää vaikeuksia kasvattamaan ihmistä. Koettelemukset voivat opettaa kestävyyttä, nöyryyttä ja luottamusta. Mutta vaikeuksien tarkoituksena ei ole tehdä ihmisestä pimeyden asiantuntijaa. Niiden tarkoituksena on tehdä hänestä uskollisempi Jumalalle.
Hengellinen kypsyys on Messiaan kaltaisuutta
Paavali kuvaa Jumalan päämäärää Roomalaiskirjeessä: Jumala on määrännyt omansa ”Poikansa kuvan kaltaisiksi”. (Room. 8:29) Tässä on koko hengellisen kasvun päämäärä. Ei hengellinen maine. Ei kokemusten määrä. Ei erityinen asema. Ei ihmisten ihailu. Vaan Messiaan kaltaisuus. Yeshua oli voimakas mutta lempeä. Hänellä oli auktoriteetti, mutta Hän palveli. Hän puhui totuutta, mutta kohtasi särkyneet armollisesti. Hän ei pelännyt pimeyttä, mutta ei myöskään rakentanut elämäänsä sen ympärille. Hän eli täydellisessä yhteydessä Isään. Siksi hengellisesti kypsä ihminen ei ole ennen kaikkea se, joka puhuu eniten sodasta. Hän on se, jonka elämässä Yeshuan luonne tulee näkyviin.
Sarjan yhteenveto
Tämän artikkelisarjan aikana olemme seuranneet hengellisen taistelun teemaa läpi Raamatun. Eedenissä ensimmäinen taistelu koski sitä, kenen ääntä ihminen kuuntelee. Israelin historiassa suurimmat tappiot johtuivat liitosta luopumisesta. Profeetat kutsuivat kansaa palaamaan Herran luo. Daavid löysi turvansa Jumalan läsnäolosta. Yeshua julisti Jumalan valtakuntaa ja kutsui opetuslapsiaan pysymään Hänessä. Apostolit rakensivat yhteisöjä Sanan, rukouksen, yhteyden ja Messiaan ympärille. Paavali kehotti pukeutumaan totuuteen, vanhurskauteen, uskoon ja pelastuksen toivoon. Jaakob opetti alistumaan ensin Jumalalle. Ilmestyskirjan voittajat pysyvät uskollisina Karitsalle. Koko Raamatun todistus osoittaa samaan suuntaan: Hengellinen taistelu on todellinen, mutta uskovan elämän keskus ei ole taistelu. Keskus on Jumala.
Lopuksi: pysykää minussa
Ehkä koko tämän sarjan voisi tiivistää Yeshuan sanoihin: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” (Joh. 15:4) Oksa ei kanna hedelmää ponnistelemalla yksin. Se kantaa hedelmää pysymällä viinipuussa. Samoin uskovan voima ei perustu siihen, kuinka paljon hän tietää pimeydestä. Hänen voimansa perustuu siihen, että hän pysyy Messiaassa. Kun ihminen pysyy Hänessä, hän oppii tuntemaan totuuden. Kun hän tuntee totuuden, valhe menettää voimansa. Kun hän vaeltaa valossa, pimeys ei voi hallita häntä. Kun hänen sydämensä täyttyy Jumalan rakkaudesta, pelko joutuu väistymään. Raamatun tie ei ole kutsu jatkuvaan hengelliseen levottomuuteen. Se on kutsu vakaaseen, pyhään ja luottavaiseen vaellukseen Jumalan kanssa. Hengellisen elämän tärkein kysymys ei siksi lopulta ole: ”Kuinka paljon tiedän vihollisesta?” Vaan: ”Tunnenko Jumalan, kuuntelenko Hänen ääntään ja pysynkö uskollisena Hänen Messiaalleen?” Siinä on todellinen hengellinen voitto.