Hengellisistä kokemuksista, profetioista, näyistä, vapautumisesta ja näkymättömän maailman ilmiöistä kerrotaan paljon. Osa kertomuksista voi rohkaista ja muistuttaa Jumalan todellisuudesta. Toiset voivat herättää pelkoa, hämmennystä tai kokemuksen siitä, että tavallinen rukouselämä ei enää riitä, vaan ihmisen pitäisi oppia erityisiä hengellisiä menetelmiä. Raamattu ei kehota hyväksymään kaikkea hengelliseltä vaikuttavaa sellaisenaan. Se ei myöskään käske torjumaan automaattisesti jokaista kokemusta, jota emme heti ymmärrä. Sen sijaan se antaa tasapainoisen kehotuksen: ”Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimista. Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää.” (1. Tess. 5:19–21) Tässä on kolme tärkeää periaatetta. Älä sammuta. Älä hyväksy kritiikittä. Koettele. Koetteleminen ei perustu ensisijaisesti ihmisen tunteisiin tai kokemuksen vaikuttavuuteen. Ratkaiseva mittapuu on Jumalan koko ilmoitus: Toora, profeetat, kirjoitukset, Yeshuan opetus ja apostolinen todistus.
Hengellinen vaikutelma ei vielä todista alkuperää
Raamattu osoittaa, että kaikki yliluonnolliselta vaikuttava ei automaattisesti ole Jumalasta. Mooses varoitti Israelia profeetasta tai unennäkijästä, jonka ennusmerkki saattoi toteutua mutta joka samalla johdatti kansaa pois Herrasta: ”Älä kuuntele sen profeetan tai unennäkijän puhetta.” (5. Moos. 13:4) Tämä on erittäin tärkeä periaate. Kokemuksen vaikuttavuus ei ratkaise sen totuudellisuutta. Ennustuksen toteutuminen ei yksin todista, että sanoma on Jumalasta. Voimakas tunne ei ole sama asia kuin Pyhän Hengen vahvistus. Myös väärä voi tuntua hengelliseltä. Siksi Raamattu ei kehota seuraamaan ilmiöitä, vaan pysymään uskollisena Jumalalle.
Ensimmäinen kysymys: Onko tämä sopusoinnussa Raamatun kanssa?
Kaiken arvioinnin ensimmäinen mittapuu on Jumalan Sana. Profeetta Jesaja sanoo: ”Pysykää laissa ja todistuksessa! Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” (Jes. 8:20) Opetusta ei tule arvioida vain yksittäisen jakeen perusteella. Lähes mitä tahansa voidaan perustella, jos yksi jae irrotetaan asiayhteydestään. On kysyttävä: Sopiiko opetus Raamatun kokonaiskertomukseen? Onko se sopusoinnussa Jumalan luonteen kanssa? Vastaako se Yeshuan opetusta ja toimintaa? Näkyykö sama periaate apostolien opetuksessa? Onko käytännölle selkeä raamatullinen perusta vai rakennetaanko se ensisijaisesti kokemusten varaan? Messiaaninen opetus auttaa tässä lukemalla Uutta testamenttia jatkuvuudessa Tanakin kanssa. Apostolinen opetus ei synny tyhjiössä, vaan nousee Tooran, profeettojen ja Israelille annettujen lupausten perustalta.
Toinen kysymys: Ketä opetus korottaa?
Pyhä Henki ei ensisijaisesti kiinnitä huomiota itseensä, hengelliseen ilmiöön tai ihmiseen, jonka kautta jotakin tapahtuu. Yeshua sanoi Pyhästä Hengestä: ”Hän kirkastaa minut.” (Joh. 16:14) Tämä antaa tärkeän arviointiperusteen. Korottaako opetus Messiasta vai opettajaa? Johtaako se ihmisiä riippuvaisiksi Yeshuasta vai jostakin hengellisestä johtajasta? Saako kuulija vaikutelman, että hän tarvitsee erityisen henkilön, menetelmän tai koulutuksen päästäkseen turvaan? Syntyykö opettajan ympärille hengellisen erityisaseman ilmapiiri? Jumalan antamat palvelutehtävät voivat olla arvokkaita, mutta niiden tarkoituksena on ohjata ihmisiä Messiaan luo, ei tehdä heitä riippuvaisiksi palvelijasta. Johannes Kastaja ilmaisi oikean hengellisen asenteen: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh. 3:30)
Kolmas kysymys: Mitä hedelmää opetus tuottaa?
Yeshua opetti tunnistamaan profeetat heidän hedelmistään. ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt. 7:16) Hedelmä ei tarkoita vain suuria yleisöjä, näkyviä tuloksia tai kertomuksia voimakkaista kokemuksista. Myös väärän opetuksen ympärille voi syntyä paljon toimintaa. Raamatullinen hedelmä näkyy ihmisten elämässä. Kasvaako rakkaus? Kasvaako nöyryys? Johtaako opetus parannukseen? Syntyykö rauhaa ja tervettä harkintaa? Kasvaako ihmisen halu tutkia Raamattua? Oppiiko hän kantamaan vastuuta valinnoistaan? Tuleeko hänestä armollisempi ja totuudellisempi? Vai tuottaako opetus jatkuvaa pelkoa, levottomuutta ja epäluuloa? Alkaako ihminen nähdä pahoja henkiä lähes kaikkialla? Tuleeko jokaisesta sairaudesta, ristiriidasta tai vastoinkäymisestä merkki demonisesta hyökkäyksestä? Hengen työ voi paljastaa vakaviakin asioita, mutta sen päämääränä ei ole pitää ihmistä jatkuvassa kauhussa. Pyhä Henki johtaa totuuteen ja kirkastaa Messiasta.
Neljäs kysymys: Saako opetusta arvioida?
Terve opetus kestää avoimen tutkimisen. Apostolien teoissa Berean juutalaiset ottivat Paavalin opetuksen vastaan innokkaasti mutta tutkivat samalla päivittäin Kirjoituksista, pitikö hänen opetuksensa paikkansa. Luukas kutsuu heitä jalomielisiksi. He eivät suhtautuneet Paavaliin epäluuloisesti, mutta eivät myöskään hyväksyneet hänen sanojaan vain hänen auktoriteettinsa perusteella. Tämä on turvallinen raamatullinen malli. Terve opettaja ei pelkää asiallisia kysymyksiä. Hän ei vaadi sokeaa kuuliaisuutta. Hän ei väitä, että hänen arvioimisensa olisi Jumalan vastustamista. Hän ei käytä hengellistä asemaa suojautuakseen vastuulta. Jos opetus ei kestä avointa tarkastelua, siinä on syytä olla varovainen.
”Älkää koskeko minun voideltuihini”
Joskus opetuksen tai johtajan arviointia yritetään estää vetoamalla sanoihin: ”Älkää koskeko minun voideltuihini.” (Ps. 105:15) Jakeen alkuperäinen yhteys ei kuitenkaan anna uskonnollisille johtajille vapautusta arvioinnista. Psalmi kertoo patriarkoista, joita Jumala varjeli vieraiden valtakuntien keskellä. Siinä ei kielletä koettelemasta opetusta Raamatun valossa. Raamatun profeetat arvioivat kuninkaita. Paavali ojensi Pietaria julkisesti. Seurakuntia kehotettiin arvioimaan profetiat. Opettajat olivat vastuussa opetuksestaan. Jumalan antama tehtävä ei tee ihmisestä erehtymätöntä. Mitä suurempi vastuu ihmisellä on, sitä tärkeämpää on, että hänen opetuksensa ja toimintansa kestävät avoimen arvioinnin.
Viides kysymys: Kunnioitetaanko ihmisen vapautta ja vastuuta?
Jumala voi kehottaa, nuhdella ja kutsua voimakkaasti. Silti Hän ei rakenna suhdettaan ihmiseen hengellisen manipuloinnin varaan. Terve hengellinen ohjaus ei hallitse toisen elämää. Se ei vaadi ihmistä tekemään suuria ratkaisuja vain siksi, että joku sanoo saaneensa hänestä profetian. Se ei sido ihmistä pelolla. Se ei anna ymmärtää, että kysymysten esittäminen olisi kapinaa Jumalaa vastaan. Paavali kirjoittaa: ”Emme tarkoita, että määräisimme teidän uskoanne, vaan me työskentelemme yhdessä teidän iloksenne.” (2. Kor. 1:24) Jokainen ihminen on lopulta vastuussa omista ratkaisuistaan Jumalan edessä. Toisen saamaksi väitetty ilmoitus ei voi korvata henkilökohtaista rukousta, Raamatun tutkimista, tervettä harkintaa ja vastuullista päätöksentekoa.
Profetiaa tulee arvioida
Uudessa testamentissa profetiaa ei esitetä arvioinnin yläpuolella olevana puheena. Paavali kirjoittaa: ”Profeetoista puhukoon kaksi tai kolme, ja muut arvioikoot.” (1. Kor. 14:29) Tämä kertoo, ettei edes aidoksi tarkoitettua profetiaa tullut ottaa vastaan kritiikittä. Profetian antaja voi ymmärtää kokemuksensa osittain. Hän voi tulkita sen väärin. Hän voi lisätä siihen omia ajatuksiaan. Hän voi erehtyä ajoituksessa tai sovelluksessa. Siksi nöyrä profeetallinen puhe ei sano kevyesti: ”Näin Herra varmasti sanoo”, jos asiaa ei voida varmistaa. Turvallisempi tapa on ilmaista asia arvioitavaksi: ”Koen, että tämä saattaa olla Jumalalta.” ”Arvioi tämä rukouksessa ja Sanan valossa.” ”Älä tee päätöksiä vain tämän sanan perusteella.” Tällainen asenne jättää tilaa Jumalan toiminnalle mutta tunnustaa samalla ihmisen erehtyväisyyden.
Kaikki vaikeudet eivät ole suoria hyökkäyksiä
Yksi tavallisista hengellisen arvioinnin virheistä on selittää jokainen ongelma suoraksi pimeyden voimien hyökkäykseksi. Raamattu tunnistaa kuitenkin vaikeuksille monia syitä. Ihminen voi kärsiä omien valintojensa seurauksista. Toisten ihmisten synti voi aiheuttaa vahinkoa. Elämme langenneessa maailmassa, jossa esiintyy sairautta, kuolemaa ja luonnonkatastrofeja. Jumala voi sallia koettelemuksia kasvattaakseen kestävyyttä. Joskus on myös todellista hengellistä vastustusta. Kypsä erottelukyky ei selitä kaikkea samalla tavalla. Esimerkiksi sairauden kohdalla on oikein rukoilla, mutta samalla hakeutua asianmukaiseen hoitoon. Lääkärin apu ei ole epäuskoa. Taloudellisen vaikeuden kohdalla voidaan rukoilla, mutta samalla tarvitaan talouden suunnittelua ja vastuullisia ratkaisuja. Ihmissuhderiidassa voidaan tunnistaa hengellinen ulottuvuus, mutta samalla on kuunneltava, pyydettävä anteeksi ja muutettava omaa käyttäytymistä. Hengellinen selitys ei saa vapauttaa ihmistä käytännöllisestä vastuusta.
Kaikki mielensisäinen puhe ei ole ulkopuolinen ääni
Ihmisen mielessä liikkuu päivän aikana suuri määrä ajatuksia. Osa liittyy muistoihin. Osa pelkoihin. Osa toiveisiin. Osa aikaisempiin kokemuksiin. Osa voi olla omantunnon puhetta tai Pyhän Hengen muistutusta. Siksi jokaista mieleen nousevaa ajatusta ei tule automaattisesti nimetä Jumalan tai vihollisen ääneksi. Raamattu kutsuu uudistamaan mieltä, tutkimaan itseään ja tuomaan ajatukset Messiaan kuuliaisuuteen. Tämä edellyttää kärsivällistä erottelua. Pyhän Hengen johdatus ei yleensä vaadi paniikissa toimimista. Jumalan ääni kestää rukouksen, ajan, Raamatun tutkimisen ja kypsien ihmisten arvioinnin. Erityisen suurissa päätöksissä on viisasta välttää kiirettä, joka perustuu vain yhteen voimakkaaseen kokemukseen.
Näky voi olla henkilökohtainen
Raamatussa Jumala antoi ihmisille näkyjä ja unia. Kaikkia niitä ei kuitenkaan annettu julkiseksi opetukseksi. Jotkin kokemukset koskivat tiettyä henkilöä tai tilannetta. Niiden merkitystä ei voinut siirtää automaattisesti kaikille. Myös nykyään kokemus voi olla hyvin henkilökohtainen. Sitä ei välttämättä ole tarkoitettu muiden selitettäväksi. Eikä siitä välttämättä tule rakentaa yleistä opetusta. Jos Jumala antaa henkilökohtaisen kokemuksen, Hän voi myös ajan myötä avata sen merkityksen. Kaikkea ei tarvitse ratkaista heti. Nöyryys kykenee jättämään asian Jumalan eteen ilman pakkoa keksiä sille suurta profeetallista selitystä.
Pelko ei ole hyvä opettaja
Jotkin opetukset rakentuvat vahvasti uhkakuvien varaan. Niissä kuvataan jatkuvasti vaaroja, vihollisen suunnitelmia, kirouksia, siteitä ja hengellisiä hyökkäyksiä. Kuulijalle voi syntyä tunne, ettei hän ole turvassa ilman jatkuvia suojarukouksia, erityisiä julistuksia tai hengellisen asiantuntijan apua. Raamatun opetus valvomisesta ei kuitenkaan johda pakonomaiseen pelkoon. Daavid sanoo: ”Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (Ps. 23:4) Turva ei perustunut Daavidin kykyyn tunnistaa jokainen uhka. Se perustui Jumalan läsnäoloon. Johannes kirjoittaa: ”Täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” (1. Joh. 4:18) Opetus, joka pitää ihmistä jatkuvasti pelon vallassa, ei ole saavuttanut Jumalan tarkoittamaa päämäärää.
Jumalan suvereniteetti tuo levon
Raamatun maailmankuvassa Saatana ei ole Jumalan tasavertainen vastavoima. Jumala ei käy epävarmaa kamppailua, jonka lopputulos olisi avoin. Hän on Luoja. Saatana on luotu olento. Jumala hallitsee historiaa. Messias on voittanut. Pimeyden lopullinen tuomio on varma. Tämä ei tee ihmisestä välinpitämätöntä, mutta se vapauttaa hänet kaksijakoisesta maailmankuvasta, jossa hyvä ja paha nähtäisiin lähes tasavahvoina voimina. Jobin kirjassakaan Saatana ei toimi Jumalan suvereniteetin ulkopuolella. Siksi uskovan perusasento ei ole paniikki. Se on luottamus.
Kokemuksia ei tarvitse hävetä
Raamatullinen koetteleminen ei tarkoita, että ihmisen pitäisi hävetä kokemuksiaan tai vaieta niistä kokonaan. Jotkin kokemukset voivat olla hyvin merkityksellisiä. Ne voivat rohkaista rukoukseen. Ne voivat muistuttaa Jumalan uskollisuudesta. Ne voivat ohjata ihmistä tutkimaan Raamattua syvemmin. Mutta kokemuksen arvo ei riipu siitä, saako se suuren ja näyttävän selityksen. Ihminen voi sanoa rehellisesti: ”Tämä tapahtui minulle, mutta en vielä tiedä, mitä se merkitsee.” Se on terve ja nöyrä vastaus. Kaikkia kokemuksia ei tarvitse heti nimetä. Kaikista kokemuksista ei tarvitse tehdä opetusta. Jumala ei loukkaannu siitä, että ihminen arvioi asioita huolellisesti. Hän itse käskee koettelemaan.
Yhteisöllinen arviointi suojaa
Raamatussa hengellinen elämä ei ollut tarkoitettu täysin yksinäiseksi. Yksinäisyydessä ihmisen omat tulkinnat voivat kasvaa liian suuriksi, koska kukaan ei esitä kysymyksiä eikä tuo toista näkökulmaa.
Terve yhteys ei tarkoita sitä, että enemmistö olisi aina oikeassa. Profeetat joutuivat joskus seisomaan yksin. Silti Raamattu painottaa neuvon, viisauden ja yhteisen arvioinnin merkitystä. Turvallinen arviointiyhteys sisältää ihmisiä, jotka: tuntevat Raamattua, eivät tavoittele valtaa, uskaltavat sekä rohkaista että kysyä, eivät pilkkaa kokemuksia, mutta eivät myöskään vahvista kaikkea automaattisesti. Tavoitteena ei ole hallita ihmistä, vaan auttaa häntä pysymään totuudessa ja levossa.
Milloin on syytä ottaa etäisyyttä?
Hengellisestä opetuksesta tai yhteisöstä on syytä ottaa etäisyyttä ainakin silloin, kun siinä esiintyy toistuvasti seuraavia piirteitä: Opettajaa ei saa arvioida. Kysymykset tulkitaan kapinaksi. Ihmisiä sidotaan pelolla. Suuria päätöksiä vaaditaan profetioiden perusteella. Kaikki ongelmat selitetään demoneilla tai kirouksilla. Lääketieteellistä tai muuta ammattiapua vähätellään. Rahaa, palvelua tai kuuliaisuutta vaaditaan hengellisen suojan ehtona. Johtaja korottaa omaa erityisasemaansa. Opetus irrotetaan Raamatun kokonaisuudesta. Hengen hedelmä jää näkyvien kokemusten varjoon. Yksittäinen virhe ei välttämättä tarkoita, että kaikki olisi väärää. Jokainen ihminen voi erehtyä. Ratkaisevaa on se, suostutaanko virheitä tunnustamaan ja korjaamaan.
Turvallinen raamatullinen tie
Raamatullinen koetteleminen ei ole kylmää epäuskoa. Se on rakkautta totuuteen. Turvallinen tie voidaan tiivistää muutamaan periaatteeseen: Pidä Messias keskuksessa. Lue yksittäiset jakeet osana koko Raamattua. Arvioi opetuksen hedelmää. Älä rakenna oppia pelkkien kokemusten varaan. Älä tee suuria päätöksiä kiireessä. Kuuntele kypsää ja tasapainoista neuvoa. Pidä tilaa sille, että oma tulkintasi voi olla puutteellinen. Älä anna pelon johtaa. Muista Jumalan suvereniteetti. Pysy rukouksessa ja Sanassa.
Koettelemisen päämäärä ei ole kaiken torjuminen
Paavali ei sano ainoastaan: ”Koetelkaa kaikki.” Hän jatkaa: ”Pitäkää se, mikä on hyvää.” Koettelemisen päämäärä ei ole epäluuloinen hengellisyys, joka torjuu kaiken. Sen päämäärä on löytää ja säilyttää hyvä. Kun jokin on Jumalasta, sitä ei tarvitse pelätä. Totuus kestää tutkimisen. Pyhän Hengen työ kestää arvioinnin. Messiaan valo ei himmene siksi, että kysymme rehellisiä kysymyksiä. Päinvastoin: huolellinen koetteleminen auttaa meitä erottamaan aidon arvokkaasta mutta inhimillisestä, totuuden tulkinnasta ja Jumalan johdatuksen omista toiveistamme.
Lopuksi: koettele, mutta pysy avoimena
Raamattu kutsuu meitä kulkemaan kahden vaaran välissä. Toisella puolella on kritiikitön avoimuus, joka hyväksyy kaiken hengellisenä. Toisella puolella on sulkeutunut epäusko, joka torjuu kaiken, mitä ei heti ymmärrä. Raamatullinen tie kulkee näiden välistä. Se on avoin Jumalalle mutta sidottu Hänen Sanaansa. Se on valmis kuulemaan mutta myös koettelemaan. Se ei sammuta Henkeä, mutta ei myöskään seuraa jokaista hengelliseltä vaikuttavaa ääntä. Se pitää Messiaan keskuksessa. Terve erottelukyky ei tee ihmisestä pelokasta. Se tekee hänestä vakaamman. Hänen ei tarvitse juosta jokaisen uuden opetuksen perässä. Hänen ei tarvitse myöskään kauhistua jokaista outoa kokemusta. Hän voi tuoda kaiken rauhassa Jumalan eteen ja kysyä: Onko tämä sopusoinnussa Sinun Sanasi kanssa? Kirkastaako tämä Messiasta? Tuottaako tämä hyvää hedelmää? Johtaako tämä minua totuuteen, rakkauteen ja uskollisuuteen? Raamatun lupaus ei ole, että ymmärtäisimme heti kaikki hengellisen maailman ilmiöt. Lupaus on, että Jumalan Henki johtaa meitä totuuteen, kun pysymme Messiaassa, kuuntelemme Hänen Sanaansa ja vaellamme nöyrästi Hänen kanssaan. Siksi koettelemisen tarkoituksena ei ole rakentaa muuria ihmisen ja Jumalan välille. Sen tarkoituksena on varjella heidän välistä yhteyttään. ”Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää.”