Yksi kansa, kaksi juurta – Raamatun juutalaiset juuret ja mMessiaaninen täyttymys – yksi kansa, kaksi juurta

Haluamme tuoda Raamatun juutalaiset juuret ja messiaanisen täyttymyksen esiin elävällä ja ymmärrettävällä tavalla. Yksi tätä kokonaisuutta avaava ja syvästi raamatullinen ajatus on ilmaus ”yksi kansa, kaksi juurta”. Se tiivistää Jumalan suunnitelman ytimen: juutalaiset ja pakanat kuuluvat molemmat Jumalan kansaan Messiaassa, mutta heidän identiteettinsä ja kutsumuksensa eivät ole samat eivätkä toistensa korvikkeita. Yhteys ei tarkoita sulautumista, vaan liittoon perustuvaa yhteiselämää.

Juutalaisella kansalla on erityinen asema Jumalan pelastushistoriassa. He ovat liiton kansa, jolle Jumala antoi lupaukset, Tooran ja jumalanpalveluksen. Apostoli Paavali muistuttaa tästä selkeästi kirjoittaessaan, että israelilaisille kuuluvat lapseus, kirkkaus, liitot, lain antaminen, jumalanpalvelus ja lupaukset. Tämä perintö ei ole poistunut Uuden liiton myötä eikä juutalaisten kutsumus ole mitätöity Messiaan tulossa. Päinvastoin, Jumala pysyy uskollisena sanalleen. Juutalaisten kutsumus kantaa edelleen, ja Messiaan tunteminen tapahtuu tämän liiton jatkuvuudessa, ei sen ohittamisena.

Pakanat tulevat Jumalan kansan osallisuuteen Messiaan kautta, uskon perusteella. Paavali käyttää tästä voimakasta kuvaa oliivipuusta ja oksastamisesta. Villit oksat liitetään jaloon puuhun, ja ne saavat osallisuuden juuren ravinnosta. Tämä kuva tekee selväksi, ettei pakanakansoja ole kutsuttu korvaamaan Israelia, vaan liittymään siihen, mikä on jo olemassa. He eivät muutu juutalaisiksi, mutta heidät liitetään samaan hengelliseen perheeseen, jonka juuret ovat Israelin liitoissa, Jumalan lupauksissa ja Toorassa. Pakanakansojen kutsu ei ole syrjäyttää juuria, vaan elää niistä käsin.

Historiallisesti kristillisessä ajattelussa on kuitenkin usein omaksuttu korvausteologia, jossa seurakunnan on ajateltu korvanneen Israelin Jumalan suunnitelmassa. Raamatun kokonaisilmoitus ei tue tätä näkemystä. Juuret pysyvät Israelissa, ja Uusi testamentti itse rakentuu näiden juurien varaan. Juutalaiset säilyttävät identiteettinsä Jumalan liittokansana, ja pakanat saavat täyden osallisuuden hengelliseen perintöön Messiaan kautta. Näin syntyy se, mitä Paavali kutsuu ”yhdeksi uudeksi ihmiseksi” Messiaassa – ei toisen hävittämisen, vaan sovituksen ja rauhan kautta.

Kun Raamattu puhuu yhdestä kansasta, se ei tarkoita kulttuurista tai elämäntavallista yhdenmukaisuutta. Jumalan valtakunnassa yhteys ei perustu identiteetin poistamiseen, vaan Messiaan herruuteen. Juutalaiset voivat elää Tooran, juhlien ja perinteen mukaisesti Messiaan yhteydessä, ja pakanat voivat vaeltaa uskossa ilman, että heidän tarvitsee tulla juutalaisiksi. Samalla he oppivat kunnioittamaan niitä hengellisiä juuria, joihin heidät on liitetty. Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi kaikille, jotka uskovat – ensin juutalaiselle ja sitten myös kreikkalaiselle.

Raamatun profeetallinen näkökulma ulottuu tulevaisuuteen, jossa tämä Jumalan suunnitelma saa täyttymyksensä. Israelin pelastus kuuluu Jumalan lupauksiin, kansat virtaavat Siionille etsimään Herran opetusta, ja lopulta yksi paimen johtaa yhtä laumaa. Juutalainen jäännös ja pakanakansojen täyteys yhdistyvät Messiaan hallintavallan alla. Kukin säilyttää juurensa, mutta elää samassa Hengessä, samassa toivossa ja samassa pelastuksessa.

Ajatus ”yksi kansa, kaksi juurta” ei ole kompromissi, vaan raamatullinen todellisuus. Messiaassa syntyy Jumalan kansa, joka ei hylkää Israelin kutsumusta eikä hävitä kansojen ainutlaatuisuutta. Molemmat liitetään yhdeksi perheeksi, yhteen puuhun ja samaan kuningaskuntaan. Tämä kutsuu ymmärtämään uskoa heprealaiselta perustalta, kunnioittamaan Israelin liittoa ja elämään yhteydessä, joka ei vaadi samanlaisuutta, vaan rakentuu yhteisen Messiaan, Yeshua Messiaan, varaan.

Evankeliumin ytimessä on liiton uskollisuuden ja armon universaalin ulottuvuuden yhdistyminen. Jumala ei Messiaassa hävitä juutalaisuutta eikä edellytä pakanoilta juutalaiseksi tulemista. Sen sijaan Hän kutsuu molemmat osaksi samaa hengellistä perhettä. Juutalaiset kantavat liiton juurta, pakanat juurtuvat siihen armossa, ja yhteinen Messias yhdistää molemmat yhdeksi kansaksi, joka elää Hengessä, uskossa ja toivossa. Tämä on toivon ja sovituksen sanoma Israelille ja kansoille – sanoma, joka odottaa lopullista täyttymystään Messiaan hallintavallan alla.