Moni tämän päivän uskova on kuullut opetusta, jonka mukaan lähes jokaisen ongelman taustalla on jokin henkivalta. Sairaus, ihmissuhdeongelmat, masennus, talousvaikeudet, seurakunnan ristiriidat tai jopa kansojen tapahtumat saatetaan selittää demonisella vaikutuksella. Tällainen opetus on yleistynyt erityisesti hengellistä sodankäyntiä korostavissa piireissä.
Mutta opettaako Raamattu näin?
Kun tarkastelemme koko Raamatun ilmoitusta messiaanisesta näkökulmasta, huomaamme paljon tasapainoisemman kuvan. Raamattu ei kiellä hengellisen maailman todellisuutta – päinvastoin. Samalla se ei myöskään ohjaa uskovia etsimään pimeyden voimia jokaisen ilmiön taustalta. Sen sijaan katse suunnataan Jumalaan, Hänen valtakuntaansa ja Messias Jeshuaan.
Hengellinen maailma on todellinen
Raamattu ei jätä epäselväksi, että näkymätön hengellinen maailma on olemassa. Jeshua kohtasi palvelutyössään demonien riivaamia ihmisiä ja vapautti heitä. Apostolit jatkoivat samaa palvelutyötä, ja Uuden testamentin kirjeissä puhutaan enkeleistä, pahoista hengistä ja hengellisestä taistelusta. Paavali kirjoittaa: ”Sillä meidän taistelumme ei ole lihaa ja verta vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” (Ef. 6:12)
Tämä ei ole vertauskuva. Hengellinen taistelu on todellinen osa uskovan elämää. Silti on huomionarvoista, ettei Paavali jää kuvaamaan pimeyden voimia. Hän käyttää paljon enemmän aikaa siihen, kuinka uskova voi pysyä lujana Jumalassa.
Kaikkea ei selitetä demoneilla
Yksi Raamatun suurista vahvuuksista on sen realismi. Se tunnistaa useita syitä ihmisten kärsimyksille. Joskus syynä ovat omat väärät valinnat. Joskus syynä ovat muiden ihmisten synnit. Joskus kärsimys kuuluu langenneeseen maailmaan. Joskus Jumala kasvattaa kansaansa koettelemusten kautta. Ja toisinaan taustalla voi olla myös demoninen vaikutus. Raamattu ei tarjoa yhtä ainoaa selitystä kaikkeen. Nykyisessä hengellisessä keskustelussa vaarana on joskus ajatus, että lähes jokainen vaikeus johtuu henkivallasta. Tällöin huomio siirtyy helposti pois siitä, mitä Jumala haluaa opettaa ihmiselle hänen omassa elämässään.
Jeshua osoitti sydämeen
Eräs merkittävimmistä kohdista löytyy Markuksen evankeliumista. Jeshua sanoo: ”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, pahuus, petollisuus, irstaus, paha silmä, herjaus, ylpeys ja mielettömyys.” Huomio on pysäyttävä. Jeshua ei sano, että kaikki nämä johtuvat demoneista. Hän sanoo niiden nousevan ihmisen sydämestä. Tämä muistuttaa siitä, että suurin hengellinen taistelu käydään usein omassa sisimmässämme. Tarvitsemme sydämen uudistumista enemmän kuin jatkuvaa demonien etsimistä.
Israelin historia opettaa
Vanhan testamentin kertomukset vahvistavat saman periaatteen. Kun Israel joutui vaikeuksiin, profeetat eivät yleensä etsineet selitystä pahoista hengistä. He osoittivat kansan sydämeen. He kutsuivat kansaa: palaamaan Jumalan luo, hylkäämään epäjumalat, tekemään parannuksen, palaamaan liittoon.
Israelin suurin ongelma ei ollut se, etteivät he olisi tunnistaneet tarpeeksi henkivaltoja. Ongelma oli se, että he olivat etääntyneet Jumalasta.
Jobin kirja muistuttaa Jumalan suuruudesta
Jobin kirjassa Saatana esiintyy todellisena henkilönä. Silti hän ei voi tehdä mitään omin päin. Kaikki tapahtuu Jumalan sallimissa rajoissa. Tämä on tärkeä näkökulma. Raamattu ei koskaan kuvaa Saatanaa Jumalan vastavoimaksi, joka toimisi tasavertaisena kilpailijana. Jumala hallitsee. Saatana toimii vain niissä rajoissa, jotka Jumala sallii. Tämä antaa uskovalle levon. Emme elä pimeyden armoilla. Elämme kaikkivaltiaan Jumalan kädessä.
Jumalan sota-asu ei keskity demoneihin
Efesolaiskirjeen kuudes luku on ehkä tunnetuin hengellistä sodankäyntiä käsittelevä kohta. On mielenkiintoista huomata, mitä Paavali käskee pukea ylle. Totuuden vyö. Vanhurskauden haarniska. Rauhan evankeliumin kengät. Uskon kilpi. Pelastuksen kypärä. Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Yksikään näistä ei ohjaa tutkimaan demonien nimiä tai etsimään näkymättömiä vihollisia. Kaikki varusteet tähtäävät siihen, että uskova pysyy lujasti kiinni Jumalassa.
Jaakobin yksinkertainen järjestys
Jaakob antaa hämmästyttävän yksinkertaisen ohjeen: ”Alistukaa siis Jumalalle. Vastustakaa Paholaista, niin hän pakenee teistä.” Järjestys on tärkeä. Ensin Jumala. Sitten Paholainen väistyy. Raamatun painopiste ei ole vihollisen tutkimisessa vaan Jumalalle alistumisessa.
Pietari neuvoo pysymään uskossa
Myös Pietari kirjoittaa: ”Vastustakaa häntä lujina uskossa.” Huomio kohdistuu uskoon. Ei demonien analysointiin. Ei hengellisten karttojen piirtämiseen. Ei pimeyden rakenteiden tutkimiseen. Vaan siihen, että uskovat pysyvät uskollisina Herralle.
Mihin Jeshua käytti aikansa?
Kun luemme evankeliumeita kokonaisuutena, huomaamme jotain hyvin merkittävää. Jeshua kyllä vapautti demonien sitomia ihmisiä. Mutta se ei ollut Hänen opetuksensa keskus. Hän julisti Jumalan valtakuntaa. Hän opetti Isän tahtoa. Hän kutsui ihmisiä parannukseen. Hän paransi sairaita. Hän ruokki nälkäisiä. Hän opetti rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Hän kasvatti opetuslapsia. Hän johdatti ihmisiä Isän yhteyteen. Hänen huomionsa oli valossa – ei pimeydessä.
Liitossa on turva
Messiaaninen näkökulma korostaa koko Raamatun läpi kulkevaa punaista lankaa. Jumalan kansan turvallisuus ei perustu siihen, että se tunnistaa jokaisen demonin tai henkivallan. Turvallisuus perustuu siihen, että kansa pysyy liitossa Jumalan kanssa. Tämä näkyy jo Toorassa. Kun Israel vaelsi Herran yhteydessä, Jumala piti huolta kansastaan. Kun kansa kääntyi pois Herrasta, ongelmat alkoivat. Ratkaisu ei ollut monimutkainen hengellisen sodankäynnin menetelmä. Ratkaisu oli palata Herran luo.
Mihin uskovan katse kuuluu suunnata?
Uudessa testamentissa uskovia kehotetaan jatkuvasti katsomaan Messias Jeshuaan. Ei Saatanaan. Ei demoneihin. Ei pimeyden suunnitelmiin. Heprealaiskirje sanoo: ”Kiinnittäkää katseenne uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeshuaan.” Siinä on koko hengellisen elämän salaisuus. Mitä enemmän katse kiinnittyy Messiaaseen, sitä vähemmän pimeys hallitsee ajatuksiamme.
Tasapainoinen johtopäätös
Raamattu ei vähättele hengellistä taistelua. Saatana on todellinen. Pahat henget ovat todellisia. Hengellinen sodankäynti on todellista. Mutta Raamattu ei myöskään kehota uskovia rakentamaan uskoaan jatkuvan pimeyden tarkkailun varaan. Sen sijaan se kutsuu meitä pysymään Jumalan Sanassa, elämään kuuliaisina Herralle, kasvamaan rakkaudessa, rukoilemaan, tutkimaan Kirjoituksia ja seuraamaan uskollisesti Messias Jeshuaa. Kun katse on Hänessä, myös hengellinen taistelu asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Pimeys on todellinen, mutta se ei ole päähenkilö. Päähenkilö on Messias. Hänen valtakuntansa kasvaa. Hänen valonsa loistaa pimeydessä. Ja kuten Johanneksen evankeliumi vakuuttaa: ”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.” Tämä on koko Raamatun sanoma – ei pelko pimeydestä, vaan luottamus Jumalan voittavaan valoon.