Kun Jumalan tuli alkaa liikkua
Palavan pensaan äärellä Mooses oppi, että Jumalan tuli kutsuu ihmisen. Egyptistä lähdön jälkeen Israel oppi vielä jotakin suurempaa: Jumalan tuli ei ainoastaan kutsu yksilöitä, vaan se johdattaa kokonaisia yhteisöjä.
Tämä oli uusi vaihe Jumalan kansan historiassa.
Palava pensas oli henkilökohtainen kohtaaminen.
Tulipatsas oli yhteisöllinen johdatus.
Raamatun usko ei ole pelkästään yksilön hengellinen matka. Jumala kutsuu ihmisiä osaksi kansaansa. Hän rakentaa yhteisöä, joka oppii kulkemaan yhdessä Hänen johdatuksessaan.
Erämaavaelluksen aikana Israel oppi tämän käytännössä päivä toisensa jälkeen.
Heidän suurin turvallisuutensa ei ollut sotilaallinen voima.
Se ei ollut johtajien viisaus.
Se ei ollut tarkka suunnittelu.
Se oli Jumalan läsnäolo.
Ja tuo läsnäolo näkyi tulipatsaana.
Tulipatsas – näkyvä merkki Jumalan läsnäolosta
Kun Israel lähti Egyptistä, Herra ei jättänyt kansaansa yksin.
Toinen Mooseksen kirja kertoo:
”Herra kulki heidän edellään päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa.”
Tämä oli enemmän kuin suunnistusjärjestelmä.
Tulipatsas oli merkki siitä, että Jumala itse oli heidän keskellään.
Jumalan läsnäolo oli Israelin todellinen tunnusmerkki. Monet kansat omistivat temppeleitä, papistoa ja uskonnollisia rituaaleja. Israelin erityisyys ei ollut niissä.
Israelin erityisyys oli siinä, että elävä Jumala kulki heidän kanssaan.
Sama periaate näkyy myöhemmin tabernaakkelissa, temppelissä ja lopulta Pyhän Hengen asumisessa uskovien keskellä.
Jumalan kansan suurin voimavara ei ole organisaatio.
Se on Jumalan läsnäolo.
Miksi tuli liikkuu?
Yksi erämaavaelluksen kiinnostavimmista yksityiskohdista on se, ettei tulipatsas pysynyt paikallaan.
Se liikkui.
Joskus se pysähtyi päiväksi.
Joskus viikoksi.
Joskus kuukaudeksi.
Joskus vuodeksi.
Kun pilvi nousi, kansa lähti liikkeelle.
Kun pilvi pysähtyi, kansa leiriytyi.
Tämä opetti Israelille tärkeän hengellisen periaatteen.
Jumalaa ei voi vangita paikalleen.
Ihmiset rakastavat turvallisuutta.
Jumala rakastaa kasvua.
Ihmiset haluavat usein rakentaa pysyviä rakenteita.
Jumala kutsuu toisinaan lähtemään eteenpäin.
Juutalainen näkökulma muistuttaa, että Abraham, Jaakob, Joosef, Mooses ja Israelin kansa joutuivat kaikki oppimaan saman asian: usko on matka.
Jumala ei johdata kansaansa vain määränpäähän.
Hän kasvattaa sitä matkan aikana.
Erämaa ei ollut rangaistus vaan koulu
Monet ajattelevat erämaata vain vaikeuksien paikkana.
Raamatun näkökulmasta erämaa oli myös koulutuksen paikka.
Siellä Israel oppi:
- luottamaan Jumalaan
- kuuntelemaan Häntä
- toimimaan yhteisönä
- vastaanottamaan Tooran
- rakentamaan tabernaakkelin
- tuntemaan Jumalan luonnetta
Viidennessä Mooseksen kirjassa Mooses muistuttaa kansaa siitä, että Jumala vei heidät erämaahan opettaakseen heitä.
Erämaa paljasti sydämen.
Kun ruokaa ei ollut, luottivatko he Jumalaan?
Kun vettä ei ollut, pysyivätkö he uskollisina?
Kun matka pitkittyi, jatkoivatko he seuraamista?
Sama periaate toimii edelleen.
Monet yhteisöt toivovat nopeita ratkaisuja.
Jumala käyttää usein prosesseja.
Hän rakentaa luonnetta ennen näkyvää menestystä.
Yhteisö oppii seuraamaan yhdessä
Yksi erämaavaelluksen suurista opetuksista on se, ettei kukaan saanut kulkea yksin.
Tulipatsas ei johtanut yksittäisiä ihmisiä eri suuntiin.
Se johti koko kansaa.
Tämä haastaa voimakkaasti nykyajan yksilökeskeistä ajattelua.
Monet kysyvät:
”Mikä on Jumalan suunnitelma minulle?”
Raamattu kysyy usein:
”Mikä on Jumalan suunnitelma kansalleen?”
Voimme korostaa jatkuvasti yhteisöllisyyden merkitystä. Jumala teki liiton kansan kanssa. Hän antoi Tooran kansalle. Hän johdatti kansaa.
Tämä ei poista henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.
Mutta se muistuttaa, ettei usko ole koskaan täysin yksityinen asia.
Todellinen hengellinen kasvu tapahtuu usein yhteisössä.
Mistä tunnistaa Jumalan johdatuksen?
Tämä on yksi yleisimmistä kysymyksistä uskovien keskuudessa.
Kuinka tiedämme, mitä Jumala haluaa?
Erämaavaellus antaa tähän useita vastauksia.
1. Jumalan johdatus ei ole ristiriidassa Sanan kanssa
Tulipatsas ja Toora kulkivat yhdessä.
Jumala ei koskaan johdattanut kansaa vastoin omaa ilmoitettua tahtoaan.
Nykyäänkin kaikki johdatus tulee arvioida Raamatun valossa.
2. Jumalan johdatus rakentaa yhteyttä
Tulipatsas ei hajottanut kansaa.
Se kokosi sen yhteen.
Jos jokin ”johdatus” jatkuvasti repii yhteisöä hajalle, sitä tulee tarkastella huolellisesti.
3. Jumalan johdatus vaatii kärsivällisyyttä
Israel ei aina ymmärtänyt, miksi pilvi pysähtyi tai miksi se lähti liikkeelle.
Usein syy selvisi vasta myöhemmin.
Samoin nykyään Jumalan johdatus ei aina avaudu välittömästi.
4. Jumalan johdatus kasvattaa luottamusta
Erämaassa eläminen opetti Israelille riippuvuutta Jumalasta.
Todellinen johdatus vie usein tilanteisiin, joissa emme voi luottaa vain omaan ymmärrykseemme.
Suurin vaara: liikkua ilman tulta
Yksi Israelin historian vakavimmista virheistä tapahtui silloin, kun kansa päätti toimia ilman Jumalan käskyä.
He lähtivät taisteluun, vaikka Herra ei ollut heidän kanssaan.
Seurauksena oli tappio.
Tämä opetus on ajankohtainen myös nykyään.
Monet yhteisöt ovat kiireisiä.
Ne suunnittelevat, rakentavat, kehittävät ja toteuttavat.
Mutta joskus tärkein kysymys unohtuu:
”Onko Jumala tässä mukana?”
Raamatussa menestys ei syntynyt siitä, että kansa liikkui nopeasti.
Menestys syntyi siitä, että kansa liikkui silloin, kun Jumala liikkui.
Tulipatsas ja Pyhä Henki
Tuomme usein esille yhteyden Vanhan testamentin tapahtumien ja Brit Hadashan välillä.
Tulipatsas oli näkyvä merkki Jumalan läsnäolosta erämaassa.
Shavuotin päivänä tulen kielet laskeutuivat opetuslasten päälle.
Molemmissa tapauksissa tuli liittyi Jumalan läsnäoloon.
Molemmissa tapauksissa tuli liittyi johdatukseen.
Molemmissa tapauksissa tuli liittyi tehtävään.
Pyhän Hengen tarkoitus ei ole ainoastaan antaa hengellisiä kokemuksia.
Hän johdattaa Jumalan kansaa.
Hän muistuttaa Jeshuan opetuksista.
Hän auttaa erottamaan oikean tien.
Hän vahvistaa yhteisöä.
Tulipatsaan tehtävä jatkuu edelleen toisessa muodossa.
Yhteisö, joka seuraa Jumalaa
Miltä näyttää yhteisö, joka todella seuraa Jumalaa?
Se ei ole täydellinen.
Israel ei ollut täydellinen.
Se ei ole virheetön.
Israel ei ollut virheetön.
Mutta se on yhteisö, joka oppii jatkuvasti kysymään:
”Missä Jumala on?”
”Mihin Hän johtaa meitä?”
”Miten voimme seurata Häntä uskollisesti?”
Tällainen yhteisö ymmärtää, että tärkeintä ei ole oma suunnitelma.
Tärkeintä on pysyä Jumalan läsnäolossa.
Pohdittavaksi
Kulkeeko yhteisösi Jumalan johdatuksessa vai omien suunnitelmiensa mukaan?
Onko päätösten taustalla rukous ja Sanan tutkiminen?
Onko yhteisöllä rohkeutta pysähtyä silloin, kun Jumala pysäyttää, ja lähteä liikkeelle silloin, kun Hän kutsuu?
Israelin kansan suurin turvallisuus erämaassa ei ollut heidän voimansa.
Se oli tulipatsas.
Sama periaate pätee edelleen.
Yhteisö, joka oppii seuraamaan Jumalan läsnäoloa, löytää lopulta myös tien siihen tarkoitukseen, jota varten Jumala sen kutsui.