→ Kuuntele Spotifyssa

Am Yisrael Chai

Kun ilta laskeutuu Jerusalemiin
ja valo viipyy vanhoilla kivillä,
kuuluu laulu yli sukupolvien:
me olemme yhä täällä.

On nimiä, joita hiljaa muistetaan,
on koteja, joihin kaivataan takaisin.
Silti aamun ensimmäinen valo
löytää laulun huuliltamme.

Am Yisrael Chai, Israelin kansa elää.
Am Yisrael Chai, laulu jatkuu vielä.
Vaikka yö on pitkä, emme lakkaa toivomasta.
Am Yisrael Chai, Am Yisrael Chai.

Lapsi kysyy, mistä juuremme alkavat.
Vanha käsi avaa Tooran hänen eteensä:
”Katso, tästä on kerrottu kauan,
ja nyt kertomus kulkee sinussa.”

Kun juhlapöydän kynttilät sytytetään,
jää yksi paikka odottamaan palaajaa.
Pidämme sen lähellämme rukouksin,
kunnes ovelta kuuluu hänen äänensä.

Am Yisrael Chai, Israelin kansa elää.
Am Yisrael Chai, laulu jatkuu vielä.
Vaikka yö on pitkä, emme lakkaa toivomasta.
Am Yisrael Chai, Am Yisrael Chai.

Adonai, varjele lapsia,
lohduta niitä, jotka surevat.
Anna rauhan löytää jokaiseen kotiin,
anna kaivattujen palata.

[Viimeinen kertosäe]
Am Yisrael Chai, Israelin kansa elää.
Am Yisrael Chai, laulu jatkuu vielä.
Käsi kädessä kuljemme kohti uutta aamua.
Am Yisrael Chai, Am Yisrael Chai.

Kun lapsi kysyy

Lapsi nostaa katseensa
kun ilta laskeutuu.
”Miksi nämä kynttilät
taas pöydälle tuodaan?
Miksi avaat vanhan kirjan,
vaikka tunnet sen jo niin?”
Vedän hänet viereeni
ja vastaan hiljaisiin kysymyksiin.

Kun lapsi kysyy, kerro hänelle,
mistä meidän tiemme alkoi.
Kerro, kuinka Adonai
kulki kansan kanssa.
Kun lapsi kysyy, laula hänelle,
anna hänen oppia sanat.
Sillä tarina elää,
kun sen kerromme taas.

”Oliko meri todella
edessämme kerran?”
”Oli, eikä kansa tiennyt,
mistä löytyisi tie.
Mutta aamun tullessa
he astuivat eteenpäin.
Siksi mekin muistamme,
kuinka vapauteen kuljettiin.”

Kun lapsi kysyy, kerro hänelle,
mistä meidän tiemme alkoi.
Kerro, kuinka Adonai
kulki kansan kanssa.
Kun lapsi kysyy, laula hänelle,
anna hänen oppia sanat.
Sillä tarina elää,
kun sen kerromme taas.

Lapsi koskee kirjaimiin
ja kysyy: ”Entä minä?”
”Sinä saat ne lukea
ja kysyä lisääkin.
Saat myös kirjoittaa oman nimesi
niiden viereen jonakin päivänä.”
Hän hymyilee ja kokeilee
ensimmäistä sanaa ääneen.

Sh’ma Yisrael, kuule, Israel,
nämä sanat kulkevat kodista kotiin.
Sh’ma Yisrael, kuule, Israel,
nyt minä laulan, ja sinä laulat kanssani.

Kun lapsi kysyy, kerro hänelle,
mistä meidän tiemme alkoi.
Kerro myös ne päivät, jolloin
emme tienneet vastausta.
Kun lapsi kysyy, kuuntele häntä,
anna hänen löytää sanat.
Sillä tarina elää,
kun sen kerromme taas.

Liekki palaa pöydällämme.
Lapsi pyytää: ”Kerro vielä.”

Nimet, jotka kannamme

Isoäidin laatikossa
on valokuva haalistunut.
Sen reunaan on kirjoitettu
nimi, jota en tunne vielä.
Kysyn, kuka kuvassa seisoo.
Hän istuu viereeni ja sanoo:
”Tämä oli minun äitini.
Sinulla on hänen silmänsä.”

Nimet, jotka kannamme,
lausumme ne ääneen.
Kerro minulle heidän tiensä,
kerro, mitä he rakastivat.
Nimet, jotka kannamme,
elävät myös lauluissamme.
Kun opin heidät tuntemaan,
tunnen paremmin oman tieni.

Hän kertoo kiireisestä kodista,
leivästä pöydän keskellä,
lapsista, jotka juoksivat sisään
ennen sapatin kynttilöitä.
Hän kertoo myös sen päivän,
josta puhuminen on vaikeaa.
Odottelen hänen vierellään,
kunnes hän voi jatkaa.

Nimet, jotka kannamme,
lausumme ne ääneen.
Kerro minulle heidän tiensä,
kerro, mitä he rakastivat.
Nimet, jotka kannamme,
elävät myös lauluissamme.
Kun opin heidät tuntemaan,
tunnen paremmin oman tieni.

Adonai, tunnet jokaisen nimen,
senkin, jonka ääni on vaiennut.
Opeta meitä muistamaan
ja pitämään huolta toisistamme.
Kun minun vuoroni tulee kertoa,
anna minun muistaa myös ilo.

Nimet, jotka kannamme,
lausumme ne ääneen.
Kerron lapselle heidän tiensä,
kerron, mitä he rakastivat.
Nimet, jotka kannamme,
elävät myös lauluissamme.
Suljen vanhan laatikon,
mutta jätän kuvan näkyviin.

Paikka pöydässä

Laitan lautaset paikoilleen,
yhden jätän odottamaan.
Sinun tuolisi on siinä,
missä olet aina istunut.
Joku kertoo päivän kuulumiset,
joku kysyy, onko lisää leipää.
Minä kuulen jokaisen äänen
ja kaipaan sinun ääntäsi.

Sinulle on paikka pöydässä,
sinun nimesi kuuluu kotiin.
Pidämme valoa ikkunassa,
rukoilemme, että palaat.
Sinulle on paikka pöydässä,
vaikka ilta vaihtuu aamuun.
Kun ovi viimein aukeaa,
tule sellaisena kuin olet.

Muistan, miten ennen ruokaa
sinä maistoit oliivin salaa.
Nauru tarttui meihin kaikkiin,
vaikka yritin torua sinua.
Nyt kun nostan esiin kulhon,
muisto tulee lähelle.
Kerron saman pienen tarinan,
ja pöydässä hymyillään.

Sinulle on paikka pöydässä,
sinun nimesi kuuluu kotiin.
Pidämme valoa ikkunassa,
rukoilemme, että palaat.
Sinulle on paikka pöydässä,
vaikka ilta vaihtuu aamuun.
Kun ovi viimein aukeaa,
tule sellaisena kuin olet.

Adonai, ole hänen kanssaan
siellä, minne emme näe.
Anna voimaa tähän päivään
hänelle ja meille täällä.
Varjele myös muita koteja,
joissa joku yhä odottaa.
Anna heidän kuulla rakkaansa ääni
ja sulkea hänet syliinsä.

Sinulle on paikka pöydässä,
sinun nimesi kuuluu kotiin.
Pidämme valoa ikkunassa,
rukoilemme, että palaat.
Sinulle on paikka pöydässä,
leipä jaetaan taas yhdessä.
Siihen asti kerromme sinusta
ja pidämme tuolin paikallaan.

Jerusalemin aamu

Aamun valo osuu kiviin,
kauppias avaa oven.
Kadulla kulkee koululainen,
reppu heiluu selässään.
Joku ostaa tuoretta leipää,
joku pysähtyy tervehtimään.
Jerusalem herää jälleen
tavalliseen päivään.

Jerusalemin aamu,
anna valosi nousta.
Niiden ylle, jotka iloitsevat,
niiden ylle, jotka surevat.
Jerusalemin aamu,
tuo rauhaa tähän päivään.
Adonai, kuule rukouksemme
kaupungin jokaiselta kadulta.

Vanha mies käy hitaasti
portin vierellä istumaan.
Hän muistaa monta aamua,
joita minä en nähnyt.
”Kaupunki on enemmän”, hän sanoo,
”kuin yksikään sen vaikea päivä.”
Sitten hän nousee, ottaa keppinsä
ja jatkaa tuttua tietään.

Jerusalemin aamu,
anna valosi nousta.
Niiden ylle, jotka iloitsevat,
niiden ylle, jotka surevat.
Jerusalemin aamu,
tuo rauhaa tähän päivään.
Adonai, kuule rukouksemme
kaupungin jokaiselta kadulta.

Anna lasten päästä kouluun,
anna heidän tulla kotiin.
Anna leivän riittää pöydissä
ja ovien avautua ystäville.
Opeta meitä kuulemaan toisemme
myös silloin, kun sanat ovat vaikeat.
Anna uuden aamun alkaa
rauhan teoista tänään.

Jerusalemin aamu,
anna valosi nousta.
Niiden ylle, jotka iloitsevat,
niiden ylle, jotka surevat.
Jerusalemin aamu,
tuo rauhaa tähän päivään.
Adonai, kuule rukouksemme
kaupungin jokaiselta kadulta.

Aamun valo osuu kiviin.
Kauppias avaa oven.

Laulu ei vaiennut

Isoisä lauloi hiljaa,
kun ilta sulki pihan.
En ymmärtänyt sanoja,
mutta opin sävelen.
Kerran kysyin, mistä laulu
oli tullut hänen luokseen.
Hän sanoi: ”Minun äitini
lauloi tätä minulle.”

Laulu ei vaiennut,
se kulki suusta suuhun.
Yksi muisti ensimmäisen säkeen,
toinen jatkoi siitä.
Laulu ei vaiennut,
nyt minä laulan mukana.
Ja kun ääneni väsyy,
sinä osaat jatkaa.

He muuttivat pois kotikadulta,
jättivät monta tuttua taakse.
Mukana kulki vähän tavaraa
ja sanat, jotka he muistivat.
Uudessa kodissa perjantaisin
isoäiti kattoi pöydän.
Hän aloitti tutun sävelmän,
ja muut yhtyivät siihen.

Laulu ei vaiennut,
se kulki suusta suuhun.
Yksi muisti ensimmäisen säkeen,
toinen jatkoi siitä.
Laulu ei vaiennut,
nyt minä laulan mukana.
Ja kun ääneni väsyy,
sinä osaat jatkaa.

Kaikkia nimiä en tiedä,
kaikkia teitä en tunne.
Mutta tämän sävelen kohdalla
tunnen heidän olevan lähellä.
Adonai, kuule meidät,
kun laulamme yhdessä.
Anna lapsillemme tilaa
tehdä laulusta omansa.

Laulu ei vaiennut,
se kulki suusta suuhun.
Minä muistan ensimmäisen säkeen,
sinä jatkat siitä.
Laulu ei vaiennut,
nyt me laulamme yhdessä.
Ja kun ääneni väsyy,
sinä osaat jatkaa.

Isoisän ääni on poissa.
Sävel alkaa viereltäni.

Rauha sinun porteissasi

Kuljen aamulla portista,
jonka kivet tuntevat askeleet.
Leipuri kantaa korin ulos,
naapuri toivottaa hyvää päivää.
Joku kiirehtii töihin,
lapsi etsii ystäväänsä.
Näitä ääniä minä ajattelen,
kun rukoilen kaupungin puolesta.

Rauha sinun porteissasi, Jerusalem.
Rauha koteihin ja kaduille.
Adonai, varjele niitä,
jotka täällä tänään kulkevat.
Rauha sinun porteissasi, Jerusalem.
Anna meidän tehdä sille tilaa.
Anna sanojemme ja tekojemme
rakentaa rauhaa tänään.

Torilla kaksi ihmistä pysähtyy
vaihtamaan muutaman sanan.
He näkevät saman kaupungin
eri ikkunoista aamuisin.
Toinen kuuntelee loppuun asti,
ennen kuin kertoo oman huolensa.
Siinä pienessä hetkessä
he löytävät yhteisen kysymyksen.

Rauha sinun porteissasi, Jerusalem.
Rauha koteihin ja kaduille.
Adonai, varjele niitä,
jotka täällä tänään kulkevat.
Rauha sinun porteissasi, Jerusalem.
Anna meidän tehdä sille tilaa.
Anna sanojemme ja tekojemme
rakentaa rauhaa tänään.

Niiden puolesta, joita pelottaa,
niiden puolesta, jotka surevat,
niiden puolesta, jotka auttavat
ennen kuin heiltä pyydetään.
Opeta meitä näkemään
toisemme nimen ja kasvot.
Kun portit avataan aamulla,
anna toivon kulkea niiden läpi.

Rauha sinun porteissasi, Jerusalem.
Rauha koteihin ja kaduille.
Adonai, varjele niitä,
jotka täällä tänään kulkevat.
Rauha sinun porteissasi, Jerusalem.
Anna meidän tehdä sille tilaa.
Aloitamme siitä, että kuuntelemme,
ja kuljemme yhdessä eteenpäin.

Vielä tanssimme

Kauan soitin samaa säveltä
vain mielessäni hiljaa.
Jalat eivät tahtoneet nousta,
vaikka muistin askeleet.
Eräänä iltana ystävä tuli,
istui viereen kysymättä.
Kun hän alkoi laulaa,
lauloin yhden rivin mukana.

Vielä tanssimme,
kun sydän siihen valmis on.
Vielä laulamme,
vaikka ääni ensin särkyy.
Käsi löytää toisen käden,
askel löytää askeleen.
Vielä tanssimme,
emme jätä ketään yksin.

Pihalla lapset jo juoksevat,
joku kantaa tuolit ulos.
Naapuri tuo leivän pöytään,
toinen virittää soittimen.
Minä seison oven luona
ja kuuntelen tuttua laulua.
Ystävä ojentaa kätensä.
Tällä kertaa tartun siihen.

Vielä tanssimme,
kun sydän siihen valmis on.
Vielä laulamme,
vaikka ääni ensin särkyy.
Käsi löytää toisen käden,
askel löytää askeleen.
Vielä tanssimme,
emme jätä ketään yksin.

Emme unohda niitä,
joita tänään ikävöimme.
Heidän nimensä kulkevat
mukana tässä laulussa.
Adonai, anna surulle tilaa,
anna ilollekin tilaa.
Opeta meitä pitämään kiinni
elämästä, jonka annoit.

Vielä tanssimme,
nyt sydän uskaltaa jo tulla.
Vielä laulamme,
ja ääni löytää voiman.
Käsi löytää toisen käden,
askel löytää askeleen.
Vielä tanssimme,
emme jätä ketään yksin.

Ystävä nauraa vierelläni.
Minä muistan askeleet.

Me olemme yhä täällä

Avaan aamulla ikkunan,
kadulta kuuluu tuttu ääni.
Naapuri tervehtii ohimennen,
lapsi juoksee kouluun.
Pöydällä on eilinen kirja,
sen välissä suvun valokuva.
Katson heitä hetken ja ajattelen:
tämän päivän he olisivat tahtoneet nähdä.

Me olemme yhä täällä,
nimet ja laulut mukanamme.
Me rakennamme koteja,
istutamme puita, kasvatamme lapsia.
Me olemme yhä täällä,
saamme myös iloita elämästä.
Kun uusi aamu alkaa,
astumme sitä vastaan yhdessä.

Isoäiti opetti leipomaan,
isä näytti, kuinka taimi istutetaan.
Joku kertoi vanhat tarinat,
joku keksi niihin uuden sävelen.
Kaikkea he eivät ehtineet nähdä,
kaikkea en osaa selittää.
Mutta heidän käsistään sain jotakin,
josta pidän huolta tänään.

Me olemme yhä täällä,
nimet ja laulut mukanamme.
Me rakennamme koteja,
istutamme puita, kasvatamme lapsia.
Me olemme yhä täällä,
saamme myös iloita elämästä.
Kun uusi aamu alkaa,
astumme sitä vastaan yhdessä.

Adonai, anna meille viisautta
kertoa lapsillemme koko tarina:
myös vaikeat päivät,
myös nauru niiden keskellä.
Anna heidän tuntea juurensa
ja löytää oma tiensä.
Anna heidän tehdä maailmasta
hieman lempeämpi paikka.

Me olemme yhä täällä,
nimet ja laulut mukanamme.
Me avaamme ovet ystäville,
istutamme puita, kasvatamme lapsia.
Me olemme yhä täällä,
saamme myös iloita elämästä.
Kun uusi aamu alkaa,
astumme sitä vastaan yhdessä.

Suljen valokuvan kirjan väliin.
Ulkona lapsi kutsuu minua.

Sana, jonka opin

Isoäiti kirjoitti paperiin
kolme kirjainta minulle.
Hän sanoi sanan hitaasti,
minä sanoin sen perässä.
”Shalom”, hän lausui hymyillen.
”Se tarkoittaa myös rauhaa.”
Taitoin paperin taskuuni
ja vein sanan mukanani.

Yksi sana kerrallaan
opin kuulemaan ja kysymään.
Yksi sana kerrallaan
vanha kieli tulee lähelle.
Kun en vielä osaa kaikkea,
saan aloittaa tästä:
Shalom, rauha sinulle.
Shalom, rauha kotiin.

Kirjan sivu kulki oikealta,
ensin luin sen väärin päin.
Isoäiti siirsi sormeaan
ja antoi minun yrittää.
Jokaisen merkin takana
oli ääni, jonka saatoin löytää.
Illalla kirjoitin sanan
uudelleen omaan vihkooni.

Yksi sana kerrallaan
opin kuulemaan ja kysymään.
Yksi sana kerrallaan
vanha kieli tulee lähelle.
Kun en vielä osaa kaikkea,
saan aloittaa tästä:
Shalom, rauha sinulle.
Shalom, rauha kotiin.

Adonai, anna minun kuunnella
myös silloin, kun en ymmärrä.
Anna rohkeutta kysyä
ja iloa oppia lisää.
Kun lapsi joskus kysyy minulta,
mistä tämän sanan sain,
näytän hänelle paperin,
jonka isoäiti kirjoitti.

Yksi sana kerrallaan
opin kuulemaan ja kysymään.
Yksi sana kerrallaan
laulu avautuu minulle.
Vaikka en vielä osaa kaikkea,
saan laulaa tästä:
Shalom, rauha sinulle.
Shalom, rauha kotiin.

Paperi on yhä tallessa.
Osaan kirjoittaa sanan itse.

Kirje kaukaa

Postilaatikossa odotti kirje,
käsiala oli tuttu minulle.
Serkku kirjoitti toisesta maasta:
”Meillä alkoi kevät tänään.”
Hän kertoi uudesta työstä,
pienestä puusta pihallaan,
ja kysyi, muistanko vielä laulun,
jonka opimme lapsina.

Vaikka meri on välillämme,
tunnet saman sävelen.
Kun sinä aloitat sen siellä,
minä jatkan täällä.
Kirjoita, kuinka päiväsi kului,
kerro, mikä sai sinut nauramaan.
Pitkä matka mahtuu kirjeeseen,
kun sen avaan kotona.

Vastaan keittiön pöydän ääressä:
”Meillä satoi eilen pitkään.
Äiti löysi vanhan kuvan,
jossa seisomme vierekkäin.
Muistan laulun ensimmäisen säkeen,
toisen saat vielä opettaa.”
Pysähdyn ennen viimeistä riviä
ja kirjoitan: ”Sinua kaivataan.”

Vaikka meri on välillämme,
tunnet saman sävelen.
Kun sinä aloitat sen siellä,
minä jatkan täällä.
Kirjoita, kuinka päiväsi kului,
kerro, mikä sai sinut nauramaan.
Pitkä matka mahtuu kirjeeseen,
kun sen avaan kotona.

Adonai, varjele rakkaitamme
lähellä ja kaukana.
Anna heidän löytää ystäviä
siellä, missä koti nyt on.
Ja kun tapaamme taas kerran,
aloitamme tutun laulun.
Ehkä tällä kertaa muistamme
molemmat sen loppuun asti.

Vaikka meri on välillämme,
tunnet saman sävelen.
Kun sinä aloitat sen siellä,
minä jatkan täällä.
Kirjoitan, kuinka päiväni kului,
kerron, mikä sai minut nauramaan.
Pitkä matka mahtuu kirjeeseen,
kun se saapuu luoksesi.

Suljen kuoren huolellisesti.
Osoitteesi osaan ulkoa.

Uusi nimi ovessa

Kannoin kaksi matkalaukkua
kolmanteen kerrokseen.
Taskussani oli osoite,
avaimessa punainen nauha.
Käytävässä joku tervehti,
en saanut sanoista heti selvää.
Hän näytti, mikä ovi oli minun,
ja auttoi laskemaan laukut.

Uusi nimi ovessa,
uusi alku huoneessa.
En vielä tunne kaikkia katuja,
mutta löydän kotiin illalla.
Uusi nimi ovessa,
vanhat muistot mukanani.
Saan avata ikkunan aamulla
ja katsoa, mitä täällä kasvaa.

Keittiöön mahtui pieni pöytä,
sen päälle nostin valokuvan.
Lähetin kotiin viestin:
”Perillä ollaan. Kaikki hyvin.”
Naapuri koputti myöhemmin,
toi leipää ja kertoi nimensä.
Minä keitin teetä kahdelle
ja pyysin häntä istumaan.

Uusi nimi ovessa,
uusi alku huoneessa.
En vielä tunne kaikkia katuja,
mutta löydän kotiin illalla.
Uusi nimi ovessa,
vanhat muistot mukanani.
Saan avata ikkunan aamulla
ja katsoa, mitä täällä kasvaa.

Adonai, anna minun oppia
tämän paikan ihmiset tuntemaan.
Anna minun pitää yhteyttä
niihin, jotka jäivät kauas.
Jos joku tulee tänne jälkeeni
matkalaukku kädessään,
tahdon olla ensimmäinen,
joka sanoo: ”Tervetuloa.”

Uusi nimi ovessa,
uusi alku huoneessa.
Tunnen jo tien torin kautta
ja naapurin, joka tervehtii.
Uusi nimi ovessa,
vanhat muistot mukanani.
Avaan ikkunan aamulla:
pihalla kasvaa pieni puu.

Käytävästä kuuluu askeleet.
Menen avaamaan oven.