Voiko Raamatun ensimmäinen sana sisältää koko pelastuksen sanoman? Ajatus herättää kiinnostusta: ennen ensimmäistä luomispäivää, ennen ihmistä ja ennen syntiinlankeemusta Jumala olisi jo kätkenyt tekstin alkuun ilmoituksen Poikansa uhrista.
Tällaisen tulkinnan mukaan heprean sana bereshit sisältäisi kirjainten ja kirjainyhdistelmien kautta ajatuksen Jumalan Pojasta, hänen kuolemastaan, orjantappurakruunusta, puuhun ripustamisesta ja liiton lahjasta. Tulkinta kokoaa yhteen voimakkaita raamatullisia kuvia. Sen arvioimiseksi on kuitenkin kysyttävä, mitä sana todella tarkoittaa ja miten Raamattu itse yhdistää luomisen Messiaaseen.
Alussa Jumala
Raamatun ensimmäinen sana on בְּרֵאשִׁית, bereshit. Sen tavallinen suomennos on ”alussa”. Etuliite be- liittyy tässä ajan ilmaukseen, ja reshit tarkoittaa alkua tai ensimmäistä osaa. Sana aloittaa kertomuksen Jumalasta, joka luo taivaan ja maan.
Raamattu kääntää ensimmäisen jakeen tämän perinteisen lukutavan mukaisesti. Sen Genesis 1:1selitys nostaa esiin Jumalan luovan puheen ja yhteyden Johanneksen evankeliumin ensimmäiseen jakeeseen. Tästä avautuu messiaaninen näkökulma: luomiskertomuksen alku ja evankeliumin alku kuuluvat samaan raamatulliseen kokonaisuuteen.
Ensimmäisen jakeen keskipiste on Jumala. Hän on olemassa ennen sitä maailmaa, jonka hän luo. Luomakunta saa alkunsa hänen toiminnastaan, ja kertomuksen edetessä hänen puheensa tuo valon, järjestyksen ja elämän.
Jo tämä on syvä ilmoitus. Maailman alku ei ole Jumalan ulottumattomissa, eikä ihmisen elämä ole irrallaan Luojastaan.
Voivatko kirjaimet muodostaa salaisen lauseen?
Bereshit koostuu kuudesta kirjaimesta: bet, resh, alef, shin, yod ja tav. Kirjainsymboliikkaan perustuvissa tulkinnoissa niihin liitetään esimerkiksi talon, pään, voiman, hampaan, käden ja merkin mielikuvia. Näitä kuvia yhdistämällä rakennetaan hengellinen kertomus.
Tässä tulee vastaan tärkeä ero. Kirjaimen historiallinen kuvallinen tausta ei tarkoita, että se säilyttäisi jokaisessa sanassa itsenäisen kuvamerkityksen. Heprean sanat toimivat kielen sanoina: niiden merkitystä arvioidaan sanaston, rakenteen ja käyttöyhteyden perusteella.
Myös kirjainryhmien poimiminen tarvitsee perustelut. Esimerkiksi bereshit-sanan kaksi ensimmäistä kirjainta, בר, voidaan lukea aramean sanana bar, ”poika”. Se ei kuitenkaan tee ”pojasta” heprean bereshit-sanan kieliopillista osaa. Samoin käteen yhdistetty yod ei yksin ilmaise ”omalla kädellään”, eikä tavin muinainen ristikkäinen muoto muodosta verbiä tai lausetta ristiinnaulitsemisesta.
Kirjainkuvista koottu kertomus voi koskettaa lukijaa. Sen esittäminen sanan varsinaisena käännöksenä antaisi kuitenkin heprean kielestä väärän kuvan.
Messiaan etsiminen edellyttää tekstin kunnioittamista
Messiaanista profetiaa käsittelevä opetus antaa tähän selkeän suunnan. Sen esittelemissä tulkintaperiaatteissa huomioidaan alkuperäinen historiallinen tilanne, sanojen tavanomainen merkitys sekä tekstin kielioppi ja lauserakenne. Samalla Raamattua luetaan Jumalan suunnitelmaa avaavana kokonaisuutena.
Näiden periaatteiden perusteella kirjainsymboliikkaan kannattaa suhtautua harkiten. Hengellinen yhteys ja kielellinen väite ovat eri asioita. Kun sanomme jonkin kuvan muistuttavan Yeshuasta, esitämme pohdinnan. Kun sanomme heprean sanan tarkoittavan täsmällistä lausetta hänen kuolemastaan, esitämme väitteen kielestä.
Usko hyötyy siitä, että nämä erot ilmaistaan avoimesti. Raamatun messiaaninen sanoma kestää tekstin huolellisen tutkimisen.
Johannes avaa yhteyden luomisen ja Yeshuan välillä
Johanneksen evankeliumi alkaa luomiskertomuksen tavoin viittauksella alkuun. Se puhuu Sanasta, joka oli Jumalan luona ja jonka kautta kaikki sai olemassaolonsa. Myöhemmin samassa luvussa Sana tulee ihmiseksi ja asuu ihmisten keskellä.
Messiaaninen tulkinta tuo Johanneksen 1:14ä esiin myös Sh’khinah-käsitteen, Jumalan läsnäolon ja kirkkauden. Evankeliumin näkökulmasta luomisen Sana tulee lähelle: Jumalan ilmoitus saa ihmiselämässä näkyvän muodon Yeshuassa.
Tässä yhteys bereshit-sanaan on vahva. Johanneksen teksti ohjaa katsomaan luomisen alkua Yeshuan valossa. Yhteys rakentuu kokonaisista jakeista, kertomuksesta ja sen teologisesta sisällöstä.
Messiaan salaisuus avautuu, kun luemme, kuka Yeshua on ja miten hän liittyy Jumalan luovaan ja pelastavaan toimintaan.
Orjantappurat, puu ja liitto Raamatun kertomuksessa
Kirjaimista muodostettu tulkinta sisältää aiheita, joita voidaan tutkia niiden omissa raamatullisissa yhteyksissä.
Orjantappurat tulevat esiin syntiinlankeemuksen jälkeisessä kuvauksessa maasta, jonka viljeleminen muuttuu vaivalloiseksi (Genesis 3:17–18). Kärsimyskertomuksessa sotilaat asettavat Yeshuan päähän orjantappurakruunun (Matteus 27:29). Näiden kohtien rinnakkainen lukeminen voi herättää messiaanisen pohdinnan: pilkattu kuningas kohtaa kärsimyksen maailmassa, jonka rikkoutuneisuutta myös orjantappurat kuvaavat. Tämä on tekstien välinen teologinen yhteys, ei bereshit-sanan käännös.
Puuhun ripustamisen merkitystä Sha’ul käsittelee Galatalaiskirjeessä 3:13 viittaamalla Tooraan, Deuteronomiumin 21:22–23. Liiton yhteys puolestaan tulee näkyviin Yeshuan aterialla lausumissa sanoissa hänen verestään ja uudesta liitosta (Luukas 22:20). Taustalla on Jeremian lupaus uudesta liitosta Israelin ja Juudan kanssa (Jeremia 31:31–34).
Näitä aiheita yhdistää Jumalan pelastustyö. Jokaisella on myös oma asiayhteytensä, jota tulee kuunnella.
Yeshua antaa elämänsä vapaaehtoisesti
Ilmaus ”Jumalan Poika tuhotaan omalla kädellään” vaatii erityistä tarkkuutta. Johanneksen 10:17–18 Yeshua puhuu elämänsä vapaaehtoisesta antamisesta ja sen takaisin ottamisesta. Hän toimii Isältä saamansa käskyn mukaisesti.
Vapaaehtoinen itsensä antaminen ei tarkoita itsensä surmaamista. Evankeliumit kuvaavat myös ihmisten toiminnan, pidättämisen, tuomitsemisen ja teloittamisen. Yeshuan kuuliaisuus ja ihmisten teot esiintyvät samassa kertomuksessa.
Siksi ilmaus ”hän antaa elämänsä vapaaehtoisesti” välittää tämän opetuksen selkeämmin kuin ”hän tuhoaa itsensä omalla kädellään”.
Ensimmäisestä sanasta uuteen alkuun
Bereshit kutsuu lukijan kertomukseen, jossa Jumala luo, puhuu, siunaa ja antaa elämän. Kun kertomusta luetaan eteenpäin, vastaan tulevat ihmisen rikkinäisyys, Jumalan lupaukset, Israelin liittohistoria ja Messiaan kautta avautuva pelastus.
Kirjaimista rakennettua kärsimyskertomusta voi tarkastella hengellisenä vertauskuvana, kun sen luonne kerrotaan rehellisesti. Sitä ei ole perusteltua esittää heprean sanan sisältämänä täsmällisenä ennustuksena.
Messiaanisessa tulkinnassa käsitellyt tulkintaperiaatteet ohjaavat syvempään tutkimiseen: sanojen merkitykseen, Tooran taustaan ja Raamatun yhtenäiseen kertomukseen. Niiden kautta luomisen ja Yeshuan välinen yhteys tulee näkyviin.
Raamatun ensimmäinen sana avaa kertomuksen alusta. Johanneksen evankeliumi auttaa näkemään, että Yeshua kuuluu tähän alkuun. Hänen elämänsä, uhrinsa ja ylösnousemuksensa puolestaan avaavat ihmiselle uuden alun Jumalan yhteydessä.