Kysymys juutalaisuuteen kääntymisestä nousee toisinaan ihmisillä, jotka ovat löytäneet Raamatun juutalaiset juuret, alkaneet rakastaa Israelia, tutkia Tooraa, viettää Shabbatia ja Herran juhlia sekä käyttää Yeshuan heprealaista nimeä. Vähitellen saattaa syntyä ajatus: pitäisikö minun mennä vielä pidemmälle ja tulla juutalaiseksi?
Kysymys on erityisen tärkeä silloin, kun henkilöllä ei ole tiedossa olevaa juutalaista sukutaustaa eikä sukututkimus anna perustetta juutalaiselle syntyperälle. Voiko tällainen goj – kansoista tuleva ihminen – kokea kutsua juutalaisuuteen? Edellyttääkö uskollisuus Israelin Jumalalle juutalaiseksi tulemista? Vai onko Jumalalla kansoista kutsutuille oma paikkansa, jota heidän ei tarvitse vaihtaa juutalaiseksi identiteetiksi?
Haluamme auttaa hahmottamaan asiaa nimenomaan Raamatun juutalaisesta ja messiaanisesta kokonaisuudesta käsin. On kuitenkin tärkeää todeta heti aluksi, ettei tämä kirjoitus ole halakhinen käsikirja juutalaisuuteen kääntymisestä. Emme määrittele ortodoksisen, konservatiivisen tai reformijuutalaisuuden giyur-prosessia. Tämä on messiaaninen juutalainen näkökulma, joka pyrkii palauttamaan Raamatun juutalaisen historiallisen ja kulttuurisen yhteyden sekä tarkastelemaan Tanakia ja Uutta liittoa yhtenä kokonaisuutena. Aiheeseen liittyy myös erillistä opetusta Nooan käskyistä ja niiden suhteesta kansoihin, mikä osoittaa, että juutalaisten ja gojimien erilaiset asemat ovat tietoisesti mukana sen tulkintakehyksessä.
Gojin ei tarvitse tulla juutalaiseksi päästäkseen Israelin Jumalan luo, kuuluakseen Messiaalle tai saadakseen täyden aseman Jumalan perheessä. Tämä ei merkitse Israelin merkityksen vähentämistä. Päinvastoin. Juuri Israelin erityisen kutsun tunnustaminen tekee mahdolliseksi ymmärtää myös kansojen kutsun oikein.
Jumalan suunnitelma ei ala kansoista vaan Israelille annetusta lupauksesta
Raamatun liittokertomus kulkee Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta. Jumala kutsui Abrahamin ja lupasi: ”Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat.” (1. Moos. 12:3)
Tässä on alusta asti kaksi rinnakkaista asiaa. Ensimmäinen on Abrahamin ja hänen jälkeläistensä erityinen kutsu. Toinen on Jumalan tarkoitus siunata heidän kauttaan kaikkia kansoja. Kansojen mukaan tuleminen Jumalan pelastussuunnitelmaan ei siis ole myöhempi hätäratkaisu. Se sisältyy jo Abrahamin kutsuun.
Tämä on tärkeää juutalaisuuteen kääntymistä ajateltaessa. Jumalan tarkoituksena ei alun perinkään ollut tehdä kaikista kansoista juutalaisia. Hänen tarkoituksensa oli tuoda siunaus kaikille kansoille Abrahamin siemenen kautta.
Raamatun lopussa tämä moniäänisyys on edelleen näkyvissä: lunastettujen joukossa on ihmisiä kaikista heimoista, kielistä, kansoista ja kansakunnista. Pelastushistoria ei pääty siihen, että kaikki kansalliset identiteetit häviävät yhdeksi juutalaiseksi identiteetiksi.
Goj ei ole kielteinen sana
Heprean sana goy tarkoittaa kansaa. Monikko on goyim, kansat. Tanakissa sanaa voidaan käyttää myös Israelista. Esimerkiksi Jumala lupaa tehdä Abrahamista suuren kansan, goy gadol. Myöhemmässä juutalaisessa kielenkäytössä goj tarkoittaa tavallisesti ei-juutalaista. Sanan merkitys itsessään ei kuitenkaan ole ”jumalaton” tai ”toisen luokan ihminen”.
Raamatussa kysymys ei ole siitä, että olisi kaksi ihmisarvon tasoa: juutalaiset ja vähempiarvoiset gojit. Kysymys on erilaisista kutsumuksista Jumalan pelastushistoriassa. Israelille annettiin erityisiä liittoja, lupauksia, Toora ja tehtävä kansojen keskellä. Kansat puolestaan kutsutaan Israelin Jumalan yhteyteen. Näiden kahden kutsumuksen ei tarvitse muuttua yhdeksi ja samaksi identiteetiksi.
Yeshua ei käskenyt kansoja muuttumaan juutalaisiksi
Yeshua oli juutalainen. Hänen apostolinsa olivat juutalaisia. Hänen opetuksensa syntyi juutalaisessa maailmassa, ja hänet lähetettiin Israelin Messiaaksi. Silti lähetyskäskyssä Yeshua ei sano: ”Tehkää kaikista kansoista juutalaisia.” Hän käskee tekemään kaikista kansoista opetuslapsia. Tämä ero on ratkaiseva.
Kansojen päämääräksi ei aseteta etnistä tai uskonnollista muuttumista juutalaisiksi vaan Yeshuan opetuslapseutta. Kun kansoista alkoi tulla suuria määriä ihmisiä Messiaan yhteisöön, ensimmäisen vuosisadan uskovat joutuivat ratkaisemaan juuri tämän kysymyksen käytännössä.
Apostolien tekojen 15. luku ratkaisee peruskysymyksen
Apostolien tekojen 15. luku on ehkä kaikkein tärkein Uuden liiton kohta tätä kysymystä tarkasteltaessa. Antiokiaan tuli Juudeasta ihmisiä, jotka opettivat kansoista tulleille uskoville, etteivät nämä voineet pelastua ilman ympärileikkausta Moshen tavan mukaan. Juuri tämä kiista muodostaa Jerusalemin kokouksen lähtökohdan.
Kysymys ei ollut pelkästään lääketieteellisestä toimenpiteestä. Ympärileikkaus liittyi liittoidentiteettiin ja miehen juutalaiseen yhteisölliseen asemaan. Ensimmäisen vuosisadan tilanteessa kysymys oli käytännössä siitä, täytyikö gojin tulla juutalaiseksi proselyytiksi voidakseen saada täyden aseman Israelin Messiaan yhteisössä. Apostolien vastaus oli: ei.
Kansoista uskoon tulleita ei määrätty juutalaisuuteen kääntymisen tielle. Tämä päätös on niin merkittävä, että sen seurauksia on vaikea liioitella. Jos Jumalan suunnitelma olisi ollut, että Messiaaseen uskovien gojimien pitäisi lopulta tulla juutalaisiksi, juuri Apostolien tekojen 15. luvussa olisi ollut luonnollinen paikka sanoa se. Sen sijaan apostolit torjuivat vaatimuksen.
Jerusalemin kokous ei tehnyt gojeista juutalaisia
Ya’akov eli Jaakob sanoi Jerusalemin kokouksessa, ettei Jumalan puoleen kääntyviä kansoista tulevia pitäisi tarpeettomasti rasittaa. Heille annettiin tiettyjä välttämättömiä ohjeita, jotka liittyivät epäjumalanpalveluksesta irrottautumiseen, seksuaaliseen moraaliin ja veren käyttämiseen. Tulkinnasta, miten näiden ohjeiden suhde Tooran laajempaan opetukseen tulee ymmärtää, on erilaisia näkemyksiä. Mutta yksi asia tekstissä on hyvin selvä: gojeilta ei vaadittu juutalaiseksi tulemista.
Heidät hyväksyttiin Messiaan yhteisöön gojeina. Tämä asettaa tärkeän rajan myös nykyajan messiaanisessa elämässä. Jos ihminen ajattelee: ”Minun on tultava juutalaiseksi saadakseni täyden aseman Jumalan kansassa”, Apostolien tekojen 15. luvun vastaus on hyvin vaikea sovittaa yhteen tällaisen ajatuksen kanssa.
Sha’ul ja ympärileikkaamattoman kutsumus
Ensimmäisen korinttilaiskirjeen seitsemännessä luvussa Sha’ul esittää periaatteen, joka jää toisinaan liian vähälle huomiolle: Oliko joku kutsuttu ympärileikattuna? Älköön hän yrittäkö muuttaa sitä. Oliko joku kutsuttu ympärileikkaamattomana? Älköön hän ympärileikkauttako itseään. Tässä Sha’ul ei opeta, että juutalainen identiteetti olisi arvoton. Päinvastoin hän hyväksyy sen. Mutta hän hyväksyy myös kansoista tulevan identiteetin. Messiaan yhteisön ei tarvitse rakentua niin, että toisen ryhmän täytyy lakata olemasta se, miksi Jumala on sen kutsunut. Tästä voidaan johtaa merkittävä periaate: Juutalaisen ei tarvitse muuttua gojiksi uskoessaan Yeshuaan, eikä gojin tarvitse muuttua juutalaiseksi uskoessaan Yeshuaan.
Galatalaiskirjeen vakava varoitus
Galatalaiskirjettä on toisinaan käytetty osoittamaan, että Toora olisi sinänsä ongelma. Juutalaisessa tulkintakehyksessä tällainen johtopäätös on liian yksinkertainen. Sha’ul itse oli juutalainen. Hänen kiistansa ei ollut juutalaista identiteettiä vastaan. Keskeinen ongelma oli se, että kansoista tulleille asetettiin ympärileikkaus ja juutalainen liittoidentiteetti ehtona sille, että he voisivat saada täyden aseman Jumalan kansassa. Tästä syystä Galatalaiskirjeen viides luku käyttää poikkeuksellisen voimakasta kieltä ympärileikkauksen vastaanottamisesta siinä tilanteessa.
Kyse ei ole siitä, että ympärileikkaus itsessään olisi paha. Abraham ympärileikattiin Jumalan käskystä. Kyse on siitä, miksi goj ottaa sen vastaan ja mitä hän sillä tavoittelee. Jos sen ajatellaan tekevän ihmisestä Jumalan edessä täydemmän, hyväksytymmän tai todellisemman liiton jäsenen, Messiaan riittävyys hämärtyy.
Roomalaiskirjeen 11. luku: oksastettu, mutta ei muuttunut luonnolliseksi oksaksi
Roomalaiskirjeen 11. luvun öljypuuvertauksessa Sha’ul puhuu suoraan kansoista tuleville uskoville. Israelia ei ole hylätty. Raamattu aloittaa luvun Sha’ulin voimakkaalla torjunnalla ajatukselle, että Jumala olisi hylännyt kansansa. Myöhemmin hän kuvaa kansoista tulevien saamista pelastuksen osallisuuteen ja varoittaa heitä ylpeilemästä Israelia vastaan. Kansoista tuleva uskova kuvataan villin oliivipuun oksaksi, joka on oksastettu jaloon öljypuuhun. Tätä kuvaa pitää lukea tarkasti.
Oksa tulee osalliseksi juuren ravitsevasta mahlasta. Mutta Sha’ul ei sano, että villistä oksasta tuli luonnollinen oksa. Hän puhuu edelleen luonnollisista oksista ja villistä oksasta. Tämä on valtavan tärkeä havainto. Osallisuus ei ole sama asia kuin identiteetin vaihtuminen. Goj tulee osalliseksi Israelin Jumalan pelastuksesta, Abrahamille annettujen lupausten siunauksesta ja Israelin Messiaasta. Mutta tämä ei automaattisesti merkitse hänen muuttumistaan etnisesti tai kansallisesti juutalaiseksi. Sha’ulin vertauksessa kansoista tullut pysyy henkilönä, joka on oksastettu puuhun. Roomalaiskirjeen tekstissä kansoista tulleita kutsutaan tämänkin jälkeen kansoiksi.
Juuri kantaa sinua
Roomalaiskirjeen 11. luvussa on toinenkin tärkeä varoitus: Sinä et kanna juurta, vaan juuri kantaa sinua. Tämä muodostaa terveen messiaanisen identiteetin perustan kansoista tulevalle. Goj ei tarvitse Israelilta identiteettiä, jonka hän voisi ottaa itselleen. Hän tarvitsee nöyryyttä tunnustaa, mistä hänen saamansa hengellinen siunaus tulee. Messias on Israelin Messias. Uusi liitto luvattiin Israelin huoneelle ja Juudan huoneelle. Kirjoitukset annettiin Israelin kautta. Patriarkat kuuluvat Israelin historiaan. Yeshua syntyi juutalaiseksi. Apostolit olivat juutalaisia. Pelastus tulee juutalaisten keskuudesta.
Kansoista tuleva saa osallistua tähän valtavaan perintöön, mutta hänen kutsunsa ei ole ottaa Israelin paikkaa. Tästä seuraa kaksi yhtä tärkeää torjuntaa: Korvausteologia on väärä tie: kansat eivät korvaa Israelia. Mutta myös: identiteetin korvaaminen toiseen suuntaan on ongelmallista: gojien ei tarvitse ryhtyä Israeliksi, jotta he voisivat saada osallisuuden Israelin Jumalaan.
Efesolaiskirje 2: kaukana olleet tuodaan lähelle
Efesolaiskirjeen toinen luku on toinen keskeinen teksti. Sha’ul muistuttaa kansoista tulleita siitä, että he olivat aikaisemmin erossa Israelin yhteisöstä ja vieraita lupausten liitoille. Mutta sitten tapahtui jotakin ratkaisevaa: Messiaassa kaukana olleet tuotiin lähelle. Huomaa sanavalinta. Sha’ul ei sano: ”Teistä tehtiin juutalaisia.” Hän sanoo käytännössä: ”Teidät tuotiin lähelle.” Tämä on paljon suurempi asia kuin identiteetin vaihtuminen. Kansoista tullut ei tarvitse juutalaista sukutaulua päästäkseen Jumalan perheeseen. Hän tarvitsee Messiaan. Yeshuassa vihollisuuden muuri murtuu, ja juutalaisista ja kansoista syntyy yksi uusi ihmiskunta. Mutta ykseys ei merkitse yhdenmukaisuutta.
Echad ei tarkoita identiteettien hävittämistä
Raamatullinen ykseys voidaan ymmärtää sanan echad kautta: moninaisuudessa oleva todellinen yhteys. Mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi, mutta mies ei lakkaa olemasta mies eikä nainen naisena. Samalla tavalla Messiaan ruumiissa juutalainen ja goj tulevat yhdeksi, mutta ykseys ei välttämättä merkitse sitä, että heidän historiallinen tai kansallinen kutsumuksensa lakkaisi olemasta. Tämä auttaa ymmärtämään Sha’ulia. Galatalaiskirjeen sanat siitä, ettei Messiaassa ole juutalaista eikä kreikkalaista, eivät voi tarkoittaa etnisten identiteettien kirjaimellista häviämistä. Samassa Sha’ulin opetuksessa miehen ja naisen välinen ero ei myöskään kirjaimellisesti katoa. Kyse on asemasta Jumalan edessä. Pelastuksen suhteen ei ole ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisia.
Mitä Ruut opettaa?
Ruut on tärkeä Tanakin esimerkki, koska hän oli moabilainen nainen. Hänen sanansa Noomille ovat syvästi koskettavat: ”Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani.” Ruut liittyi Israelin kansaan erittäin syvästi. Hän asettui Israelin keskelle, omaksui Israelin Jumalan ja tuli lopulta Daavidin sukulinjaan. Ruut osoittaa, ettei Raamattu sulje pois sitä mahdollisuutta, että kansoista tullut henkilö liittyy erityisellä tavalla Israeliin. Mutta Ruutista ei voi johtaa käskyä, jonka mukaan kaikkien Israelin Jumalaan uskovien gojimien pitäisi liittyä kansallisesti Israeliin. Raamattu tuntee molemmat todellisuudet: kansoista Israeliin liittyviä yksilöitä ja kansoja, jotka pysyvät kansoina mutta palvelevat Israelin Jumalaa.
Jesaja näkee kansat Siionissa edelleen kansoina
Jesajan profeetallinen näky on tässä erittäin valaiseva. Jesaja 2 kuvaa aikaa, jolloin monet kansat sanovat: ”Tulkaa, nouskaamme Adonain vuorelle, Ya’akovin Jumalan huoneeseen. Hän opettaa meille teitään, ja me vaellamme hänen polkujaan.” Toora lähtee Siionista ja Adonain sana Jerusalemista. Mutta keitä Siioniin tulee? Kansat. Heitä ei ensin muuteta juutalaisiksi. Kansat tulevat Israelin Jumalan luo kansoina. Tämä on erittäin tärkeä profeetallinen malli.
Sakarjan kirja vahvistaa saman
Sakarjan kirjan lopussa kuvataan kansoja, jotka tulevat Jerusalemiin viettämään Sukkotia. Jälleen kerran kansat ovat edelleen kansoja. Herralle kuuluva tulevaisuus ei siis näytä maailmalta, jossa kaikki ovat muuttuneet juutalaisiksi. Se näyttää maailmalta, jossa Israel on ennallistettu kutsumukseensa ja kansat tunnustavat Israelin Jumalan. Tässä on olennainen ero. Israelin ennallistaminen ei vaadi kansojen israelilaistamista.
Entä uusi liitto?
Jeremian 31. luvussa uusi liitto luvataan Israelin huoneelle ja Juudan huoneelle. Tämä on tärkeää säilyttää. Uuden liiton juutalainen perusta ei katoa. Mutta Messiaan kautta kansat saavat osallistua sen siunauksiin. Tämä ei merkitse, että kansat olisivat muuttuneet Israeliksi tai että Israelin ja Juudan nimet olisivat vain hengellisiä vertauskuvia kaikille uskoville. Parempi malli on sama kuin Roomalaiskirjeen öljypuu: kansat tulevat osallisiksi Israelin kautta annetusta siunauksesta ilman että Israel lakkaa olemasta Israel.
Saako goj viettää Shabbatia?
Tästä päästään käytännön kysymyksiin. Jos gojin ei tarvitse tulla juutalaiseksi, tarkoittaako tämä, ettei hänen pitäisi viettää Shabbatia? Ei välttämättä. Kansoista tuleva voi nähdä Shabbatin Jumalan antamana lahjana ja oppia siitä. Mutta on eri asia sanoa: ”Vietän Shabbatia, koska iloitsen Jumalan luomistyöstä, levosta ja hänen Sanastaan” kuin sanoa: ”Vietän Shabbatia osoittaakseni olevani juutalainen.” Motivaatio ja identiteettiväite ovat eri asioita.
Saako goj viettää Herran juhlia?
Samoin goj voi osallistua Pesachin, Shavuotin, Yom Teruahin, Yom Kippurin ja Sukkotin raamatullisten merkitysten tutkimiseen ja juhlimiseen. Nämä juhlat avaavat Jumalan pelastussuunnitelmaa poikkeuksellisella tavalla. Pesach auttaa ymmärtämään lunastusta. Shavuot yhdistää Tooran, liiton ja Hengen vuodattamisen. Yom Teruah suuntaa katseen Kuninkaan tulemiseen. Yom Kippur opettaa sovituksesta ja pyhyydestä. Sukkot liittyy Jumalan asumiseen kansansa keskellä ja profeetallisesti myös kansojen tulevaisuuteen. Niihin osallistuminen ei kuitenkaan tee ihmisestä etnisesti juutalaista.
Entä kosher?
Samalla tavalla kansoista tuleva voi omaksua ruokavalintoja, jotka muistuttavat juutalaista kashrut-käytäntöä. Hän voi tehdä sen terveydellisistä, hengellisistä tai raamatuntutkimuksellisista syistä. Mutta ruokavalio ei muuta ihmisen syntyperää. Eikä sitä pitäisi käyttää hengellisen paremmuuden mittarina. Roomalaiskirjeen 14. luku muistuttaa siitä, ettei ruokaan liittyvistä kysymyksistä pidä tehdä toisten tuomitsemisen perustetta.
Entä tzitzit?
Tzitzit liittyy suoraan Israelille annettuun käskyyn muistuttaa Tooran käskyistä. Kansoista tulevan kohdalla kysymys on siksi arkaluontoisempi kuin esimerkiksi Shabbat-aterian viettäminen tai raamatullisen juhlan tutkiminen. On mahdollista arvostaa käskyn hengellistä opetusta ilman, että omaksuu itselleen ulkoisen merkin, jonka ympäristö tunnistaa nimenomaan juutalaisen liittoidentiteetin tunnukseksi. Tässä tarvitaan viisautta. Kaikki, mikä on raamatullista, ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen ihmisen pitäisi toteuttaa se samalla tavalla. Toorassa on käskyjä papeille, kuninkaille, maanviljelijöille, miehille, naisille, Israelin maassa asuville ja koko Israelille. Raamatullinen kuuliaisuus edellyttää myös kysymystä: Kenelle käsky annettiin?
Entä kippa, tallit ja muut juutalaiset tunnukset?
Sama harkinta koskee juutalaisia kulttuurisia ja uskonnollisia tunnuksia. Niiden kunnioittaminen ei edellytä niiden omaksumista. Goj voi rakastaa juutalaista kansaa ilman että hänen tarvitsee näyttää ulkoisesti juutalaiselta. Itse asiassa syvä kunnioitus saattaa toisinaan näkyä juuri siinä, ettei toisen kansan identiteettiä oteta kevyesti itselle. Juutalaisuus ei ole hengellinen pukeutumistyyli. Se on kansan, historian, liiton, vainojen, diasporan, perheen ja yhteisön vuosituhantinen kokonaisuus.
Miksi goj haluaa tulla juutalaiseksi?
Tässä tullaan ehkä kaikkein tärkeimpään henkilökohtaiseen kysymykseen. Jos ihminen haluaa kääntyä juutalaisuuteen, ennen mitään käytännön askelia pitäisi kysyä: Miksi? Mahdollisia vastauksia on monia. ”Koska rakastan Israelia.” Se ei vielä tarkoita, että pitäisi tulla juutalaiseksi. ”Koska rakastan Tooraa.” Sekään ei vielä tarkoita sitä. ”Koska Shabbat tuntuu kodilta.” Sekään ei vielä ratkaise asiaa. ”Koska tunnen voimakasta yhteyttä juutalaiseen kansaan.” Tämä on merkittävä kokemus, mutta tunne ei yksin määrittele identiteettiä. ”Koska pelkään, etten muuten kuulu täysin Jumalan kansaan.” Tässä tapauksessa pitäisi pikemminkin pysähtyä kuin jatkaa kääntymiseen. Uusi liitto opettaa, että Messiaassa kansoista tullut on jo tuotu lähelle.
Jos motiivina on hengellisen aseman parantaminen
Tämä on ehkä kaikkein vaarallisin motiivi. Jos goj ajattelee: ”Juutalainen on Jumalan edessä lähempänä kuin minä, joten minun pitää tulla juutalaiseksi”, hänen pitäisi ymmärtää Efesolaiskirjeen toinen luku uudelleen. Messiaassa ei ole ulompaa kehää, jossa kansoista tulleet joutuvat seisomaan. He eivät tarvitse juutalaista syntyperää päästäkseen Isän luo. Yeshua on tie. Jos juutalaisuuteen kääntymisestä tulee keino saavuttaa hengellisesti korkeampi asema, se alkaa helposti toimia vastoin juuri sitä evankeliumia, jonka Sha’ul julistaa.
Jos motiivina on juutalaisen identiteetin ihannointi
Myös tämä vaatii tarkastelua. Messiaanisten juurien löytäminen voi synnyttää voimakkaan vastareaktion vuosisatojen juutalaisvastaiselle teologialle. Kun ihminen ymmärtää, kuinka juutalainen Raamattu on, kuinka juutalainen Yeshua oli ja kuinka keskeinen Israel on Jumalan suunnitelmassa, hän saattaa alkaa nähdä kaiken juutalaisen hengellisesti korkeampana. Siitä voi syntyä uusi epätasapaino. Ensin juutalaisuutta väheksyttiin. Sitten sitä romantisoidaan. Kumpikaan ei ole terve tie. Juutalaista kutsumusta pitää kunnioittaa sellaisena kuin Jumala sen antoi ilman, että gojin kutsumuksesta tehdään alempiarvoista.
Gojin kutsumus ei ole hengellinen kakkosluokka
Tämä ansaitsee erityisen korostuksen. Raamatullisessa kuvassa kansoilla on valtava tehtävä. Kansojen on määrä tulla Israelin valkeuteen. Kansojen on määrä ylistää Adonaita. Kansojen on määrä tulla Siioniin. Kansojen on määrä tunnustaa Israelin Messias. Kansojen on määrä siunata Abrahamin jälkeläisiä. Kansojen on määrä osallistua Messiaan valtakuntaan. Jos kaikki kansat muuttuisivat Israeliksi, monet näistä profetioista menettäisivät luonnollisen merkityksensä. Jumalan suunnitelman kauneus on juuri siinä, että Israel ja kansat yhdessä ylistävät samaa Jumalaa.
Miksi sukututkimus ei ole sama asia kuin kääntyminen?
Tässä pitää erottaa kaksi täysin eri asiaa. Ensimmäinen kysymys kuuluu: Olenko juutalaista syntyperää? Siihen voidaan yrittää vastata sukututkimuksella, perhehistorian tutkimisella ja yhteisöllisesti hyväksytyillä kriteereillä. Toinen kysymys kuuluu: Haluan tulla juutalaiseksi. Se on kääntymiskysymys. Ihminen ei tarvitse juutalaista sukutaustaa voidakseen perinteisen juutalaisuuden piirissä hakeutua kääntymisprosessiin. Juutalaisuuteen kääntyminen on historiallisesti ollut mahdollista myös ilman juutalaisia esivanhempia. Mutta tästä ei seuraa, että kääntymiseen olisi Uuden liiton näkökulmasta hengellinen tarve. Nämä kaksi asiaa pitää pitää tarkasti erillään.
Entä jos ihminen epäilee olevansa Israelin kadonneiden heimojen jälkeläinen?
Tähänkin tarvitaan varovaisuutta. Raamattu puhuu Israelin heimojen hajaannuksesta ja ennallistamisesta. Profeetallinen aihe on todellinen. Mutta henkilökohtainen voimakas kiinnostus Israeliin, Tooraan tai juutalaisiin juuriin ei vielä todista biologista israelilaista syntyperää. Ei pitäisi rakentaa identiteettiä oletukselle: ”Koska rakastan Israelia näin paljon, minun täytyy olla Efraimista.” Sellainen johtopäätös ylittää sen, mitä voidaan osoittaa. Jumala voi antaa gojille valtavan rakkauden Israelia kohtaan juuri siksi, että tämä on gojien kutsumusta Israelin rinnalla, ei todistus salatusta israelilaisesta syntyperästä.
Hengellinen Israel -ajatus ei ratkaise asiaa
Toinen tapa ohittaa ongelma on sanoa: ”Kaikki uskovat ovat hengellisesti juutalaisia.” Tämä kuulostaa ensi kuulemalta raamatulliselta, mutta se voi johtaa samaan identiteettien sekoittamiseen. Roomalaiskirjeen 11. luvussa seurakunta ei korvaa Israelia. Sha’ul puhuu Israelista edelleen Israelina ja kansoista edelleen kansoina. Hän korostaa, ettei Jumala ole hylännyt kansaansa. Siksi turvallisempi ilmaus on: Kansoista tulevat uskovat on Messiaassa liitetty Israelin Jumalan pelastussuunnitelmaan ja oksastettu jaloon öljypuuhun. Se sanoo paljon tarvitsematta sanoa, että heistä tuli juutalaisia.
Onko juutalaisuuteen kääntyminen siis aina väärin?
Tähän ei pidä vastata liian yksinkertaisesti. Raamattu tuntee Israeliin liittyneitä kansoista tulleita henkilöitä. Juutalaisuudella on myös historialliset kääntymismenettelynsä. Ei siis ole perusteltua sanoa, että jokainen ei-juutalaisen juutalaisuuteen kääntyminen olisi itsessään moraalisesti väärä. Mutta Messiaaseen uskovan gojin kohdalla on kysyttävä erityisen vakavasti: Mitä kääntymisellä tavoitellaan, mitä sillä tunnustetaan ja mitä yhteisö sen kautta edellyttää? Jos kääntymisprosessiin kuuluisi Yeshuan kieltäminen tai messiaanisen uskon hylkääminen, ristiriita olisi ilmeinen. Jos taas henkilö ajattelee kääntymistä keinona saavuttaa täydempi pelastus tai korkeampi liittoasema, myös silloin ongelma on vakava.
Kääntyminen on paljon enemmän kuin tapojen omaksuminen
Juutalaisuuteen kääntymistä ei pitäisi ajatella näin: ”Pidän Shabbatista, juhlista ja hepreasta, joten voisin ryhtyä juutalaiseksi.” Todellinen juutalainen elämä tarkoittaa liittymistä kansaan ja yhteisöön myös silloin, kun se maksaa jotakin. Se tarkoittaa historian omaksumista. Se merkitsee solidaarisuutta vainotun kansan kanssa. Se koskettaa perhettä, avioliittoa, lasten kasvatusta, yhteisöä ja tulevia sukupolvia. Siksi Ruutin sanat ovat niin voimakkaita: ”Sinun kansasi on minun kansani.” Ne eivät tarkoita pelkästään: ”Pidän sinun uskonnollisista tavoistasi.”
Yeshua riittää gojille
Kaiken tämän keskellä yksi asia pitää sanoa mahdollisimman selvästi. Goj ei tarvitse giyuria päästäkseen lähelle Israelin Jumalaa. Hän tarvitsee Yeshuan. Goj ei tarvitse juutalaista äitiä saadakseen Pyhän Hengen. Hän tarvitsee Yeshuan. Goj ei tarvitse ympärileikkausta ansaitakseen paikan Jumalan perheessä. Hän tarvitsee Yeshuan. Goj ei tarvitse heprealaista nimeä ollakseen hyväksytty. Hän tarvitsee Yeshuan. Goj ei tarvitse juutalaista identiteettiä saadakseen rakastaa Israelia, Tooraa, Shabbatia tai Herran juhlia. Hän saa lähestyä niitä nöyrästi Messiaan opetuslapsena.
Israel tarvitsee kansoja, jotka ovat todella kansoja
Tämä näkökulma muuttaa koko kysymyksen. Ehkä Jumalan tarkoitus ei olekaan, että Israelia syvästi rakastava goj yrittäisi tulla juutalaiseksi. Ehkä hänen kutsumuksensa on juuri olla kansoista tuleva ihminen, joka seisoo Israelin rinnalla. Kun juutalainen sanoo:”Adonai on Israelin Jumala”, ja goj vastaa: ”Minäkin tahdon palvella Israelin Jumalaa”, profeetallinen kuva alkaa toteutua. Kun kansat tulevat Siioniin, Siionin merkitys ei vähene. Kun kansat rakastavat Israelia, niiden ei tarvitse muuttua Israeliksi. Juuri tässä Israel ja kansat löytävät oikeat paikkansa.
Rakkaus ei tarvitse identiteetin omimista
Tämä saattaa olla koko kysymyksen tärkein käytännöllinen periaate. Voin rakastaa juutalaista kansaa olematta juutalainen. Voin puolustaa Israelia olematta israelilainen. Voin rakastaa Tooraa olematta syntyperältäni Israelista. Voin viettää raamatullisia juhlia ilman että väitän olevani juutalainen. Voin oppia hepreaa. Voin rukoilla Jerusalemin rauhan puolesta. Voin tukea aliyahia. Voin siunata Israelia. Voin oppia juutalaisilta. Voin tunnustaa Yeshuan juutalaisen identiteetin. Voin palata uskon juutalaisille juurille. Ja kaiken tämän voin tehdä kansoista kutsuttuna Messiaan opetuslapsena.
Juuriin palaaminen ei tarkoita juutalaiseksi tulemista
Tämä on erityisen tärkeää messiaanisessa liikkeessä. Kun puhutaan ”paluusta juurille”, ilmaus voidaan ymmärtää väärin. Paluu juuriin ei tarkoita, että suomalaisesta, espanjalaisesta, saksalaisesta tai afrikkalaisesta uskovasta pitäisi tulla juutalainen. Se tarkoittaa, että hän oppii tuntemaan uskonsa alkuperän. Hän ymmärtää, että Raamattu ei syntynyt eurooppalaisessa kirkkohistoriassa. Hän ymmärtää Abrahamin liiton. Hän ymmärtää Israelin kutsun. Hän ymmärtää Tooran merkityksen. Hän ymmärtää profeettoja. Hän ymmärtää Yeshuan juutalaisena Messiaana. Hän ymmärtää apostolit juutalaisessa kontekstissaan. Hän ymmärtää Roomalaiskirjeen 11. luvun varoituksen. Ja juuri tämän ymmärryksen kautta hän voi lakata yrittämästä ottaa Israelin paikkaa.
Todellinen paluu juurille synnyttää nöyryyttä
Jos messiaanisten juurien löytäminen tekee ihmisestä ylpeän – ”minä olen löytänyt jotakin, mitä muut eivät ymmärrä” – jotakin on mennyt vikaan. Jos se saa gojin katsomaan tavallisia kristittyjä halveksivasti, jotakin on mennyt vikaan. Jos se saa hänet kuvittelemaan, että heprean sanojen käyttäminen tekee hänestä hengellisesti korkeamman, jotakin on mennyt vikaan. Ja jos se saa hänet rakentamaan itselleen juutalaista identiteettiä ilman todellista perustetta, on jälleen syytä pysähtyä. Roomalaiskirjeen 11. luvun vaikutuksen pitäisi olla päinvastainen: Älä ylpeile oksia vastaan. Juuri kantaa sinua.
Kaksi kutsua, yksi Messias
Raamatun kokonaiskuvan voisi tiivistää kahteen rinnakkaiseen lauseeseen. Juutalainen on kutsuttu elämään uskollisesti Israelin liittoidentiteetissä ja tunnistamaan Yeshua Israelin Messiaaksi. Goj on kutsuttu Israelin Messiaan kautta Israelin Jumalan yhteyteen, rakastamaan Israelia ja vaeltamaan Jumalan tahdossa ilman että hänen täytyy muuttua juutalaiseksi. Nämä kutsut eivät ole vihollisia. Ne kohtaavat Yeshuassa.
Yksi ruumis ei tarkoita yhtä kansallisuutta
Messiaan ruumis on yksi. Mutta se koostuu monista jäsenistä. Ilmestyskirjan näky ei ole yksivärinen. Siinä on kansoja, kieliä, heimoja ja kansakuntia. Ykseys syntyy Karitsasta, ei yhteisestä etnisestä identiteetistä. Tästä näkökulmasta gojin pysyminen gojina ei ole hengellinen puute. Se voi olla juuri osa Jumalan suunnitelmaa.
Entä jos kutsu juutalaisuuteen tuntuu silti todelliselta?
Silloin asiaa ei pidä ratkaista nopeasti. Voimakas tunne ei vielä ole sama kuin kutsu. Kannattaa kysyä ainakin: Miksi haluan tulla juutalaiseksi? Koenko, etten muuten ole riittävän lähellä Jumalaa? Uskonko juutalaisen olevan hengellisesti korkeammassa asemassa? Yritänkö löytää itselleni identiteettiä? Romantisoininko juutalaista elämää? Yritänkö paeta omaa kansallista tai hengellistä taustaani? Olisinko valmis kantamaan myös juutalaisen identiteetin vaikeudet enkä vain sen kauniita puolia? Ja kaikkein tärkeimpänä: Voinko palvella Adonaita täydesti juuri siinä kutsumuksessa, johon hän on minut kansoista kutsunut? Usein juuri viimeinen kysymys avaa asian aivan uudella tavalla.
Messiaaninen kokonaislinja
Messiaaniesen tulkinnan lähtökohtana on Raamatun lukeminen sen juutalaisessa ympäristössä. Se on nimenomaisesti tarkoitettu rikastuttamaan sekä juutalaisten että ei-juutalaisten Raamatun ymmärtämistä, eikä sen tarkoitus ole tehdä ei-juutalaisista juutalaisia.
David H. Sternin Uuden testamentin kommentaarissa Apostolien tekojen 15. luvun kansoista tulleita kuvataan ihmisiksi, jotka olivat tulleet uskoon Jumalaan ja Messias Yeshuaan tulematta juutalaisuuden proselyyteiksi. Tämä tukee vahvasti sitä näkökulmaa, että juuri heidän mahdollisuutensa kuulua Messiaan yhteisöön gojeina oli Jerusalemin kokouksen keskeinen kysymys.
Siksi on messiaanisen kokonaisuuden pohjalta perusteltua sanoa: Juutalaisuus ei ole kansoista tulevan Messias-uskon seuraava taso. Se ei ole opetuslapseuden päätepiste. Se ei ole hengellinen ylennys. Se ei ole edellytys Israelin Jumalan rakastamiselle. Se ei ole ehto Tooran tutkimiselle. Se ei ole ehto Shabbatista iloitsemiselle. Se ei ole ehto Herran juhlien ymmärtämiselle. Se ei ole ehto Israelin rinnalla seisomiselle.
Villi oksa saa olla villi oksa
Roomalaiskirjeen 11. luvun öljypuu antaa ehkä kauneimman vastauksen koko kysymykseen. Villille oksalle tapahtuu jotakin ihmeellistä. Se otetaan paikasta, jossa se kasvoi, ja oksastetaan jaloon puuhun. Se alkaa saada ravintoa juuresta, johon se ei luonnostaan kuulunut. Se saa osallisuuden rikkaaseen mahlaan. Mutta sitä ei käsketä teeskentelemään olevansa luonnollinen oksa. Sen tehtävänä on pysyä oksastettuna. Uskossa. Nöyryydessä. Kiitollisuudessa. Israelin Jumalaa rakastaen. Luonnollisia oksia kunnioittaen. Ja ennen kaikkea tunnustaen, ettei se kanna juurta. Juuri kantaa sitä. Tämä antaa kansoista tulevalle valtavan vapauden. Hänen ei tarvitse etsiä sukututkimuksestaan juutalaista esi-isää voidakseen perustella rakkauttaan Israeliin. Hänen ei tarvitse rakentaa itselleen kadonneen heimon identiteettiä. Hänen ei tarvitse muuttua juutalaiseksi päästäkseen lähemmäksi Jumalaa. Hän saa sanoa:
Olen kansoista kutsuttu. Minut on tuotu lähelle. Minut on oksastettu jaloon öljypuuhun. Israelin Messias on myös minun Messiaani. Israelin Jumala on se Jumala, jota minä palvelen. Rakastan juurta, joka kantaa minua. Enkä tarvitse toisen identiteettiä saadakseni olla täysin se, joksi Jumala on minut kutsunut.
Ehkä juuri tässä toteutuu yksi Raamatun suurista profeetallisista näyistä: ei Israel ilman kansoja eikä kansat Israelin tilalla, vaan Israel ja kansat yhdessä kumartamassa samaa Kuningasta, Messias Yeshuaa.