Israel ja kansat – yksi Jumalan suunnitelma, kaksi kutsumusta

Israel ja kansat – yksi Jumalan suunnitelma, kaksi kutsumusta on Raamatun alusta loppuun kulkeva punainen lanka, joka kertoo Jumalan liitosta Israelin kanssa ja koko maailman lunastamisesta. Israel ja kansat eivät muodosta kahta erillistä tarinaa, vaan ovat osa yhtä Jumalan suunnitelmaa, jossa kullakin on oma, Jumalan määrittelemä kutsumuksensa.

Jumala ei toimi sattumanvaraisesti. Historian läpi kulkee johdonmukainen pelastussuunnitelma, jossa Israelilla ja kansoilla on omat, toisiaan täydentävät tehtävänsä. Tästä nousee messiaaninen ymmärrys: Israel ja kansat – yksi Jumalan suunnitelma, kaksi kutsumusta.

Israel valittiin kansaksi, jolle Jumala uskoi liitot, lupaukset ja Tooran. Tämä valinta ei ollut yksityinen etuoikeus, vaan kutsu palvella:
“Minä olen tehnyt sinusta liiton kansalle, valkeuden kansoille” (Jes. 42:6).

Jo Aabrahamille annettiin lupaus, joka avasi näkymän koko ihmiskuntaan:
“Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat” (1. Moos. 12:3).

Israel on Jumalan suunnitelman ydin, mutta ei sen rajapiste. Jumalan tarkoitus on alusta asti ollut siunata kaikkia kansoja Israelin kautta.

Messias Yeshua – liiton täyttymys, ei korvaus

Messias Yeshua syntyi juutalaisena, eli ja opetti Tooran mukaisesti ja täytti Israelille annetut profetiat. Hän ei perustanut uutta uskontoa eikä katkaissut Israelin historiaa, vaan toi sen täyttymykseen. Messias on se kohta, jossa Israel ja kansatliittyvät yhteen Jumalan pelastussuunnitelmassa.

Profeetat puhuivat uudistuvasta liitosta, sydämeen kirjoitetusta Toorasta ja Messiaasta, jonka kautta Jumalan pelastus ulottuu kansojen keskuuteen. Tämä ei tapahdu Israelin kustannuksella, vaan Israelin kautta.

Uusi liitto, josta Jeremia kirjoittaa (Jer. 31:31–34), solmittiin Israelin ja Juudan heimon kanssa. Messiaan kautta myös kansat saavat tulla tästä liitosta osallisiksi – ei syrjäyttämällä Israelia, vaan liittymällä siihen, mitä Jumala on jo aloittanut Israelin kautta.

Näin Israel ja kansat elävät samassa liitossa, mutta säilyttäen omat kutsumuksensa.

Oksastetut samaan puuhun – yksi juuri, yhteinen elämä

Apostoli Paavali käyttää Roomalaiskirjeessä oliivipuun kuvaa selittääkseen Israelin ja kansojen suhdetta. Luonnolliset oksat edustavat Israelia, ja villit oksat kansoja, jotka on oksastettu samaan puuhun. Juuri – Jumalan liitto, lupaukset ja Toora – pysyy samana.

Pakanat eivät tule Jumalan valtakuntaan erillisenä puuna, eivätkä he korvaa juurta. Heidät liitetään siihen, mitä Jumala on jo istuttanut. Tämä havainnollistaa syvästi sitä, mitä tarkoittaa Israel ja kansat – yksi Jumalan suunnitelma, kaksi kutsumusta.

Elämä virtaa juuresta. Oksien kutsumus on kantaa hedelmää.

Kaksi kutsumusta – yksi Jumalan kansa

Yhteys Messiaassa ei tarkoita kulttuurien tai kutsumusten sulautumista yhdeksi muotottomaksi kokonaisuudeksi. Raamattu säilyttää selkeän eron, mutta ilman vastakkainasettelua.

Israel pysyy liiton kansana, jolle kuuluvat Toora, liitot, lupaukset ja Messiaan historiallinen perintö (Room. 9:4).
Kansat kutsutaan seisomaan Israelin rinnalla, iloiten, tukien ja palvellen Jumalan suunnitelmaa Messiaan kautta.

Tämä ei ole syrjintää, vaan Jumalan moninaisuuden ilmaus. Israel ja kansat muodostavat yhdessä Jumalan kansan, jossa on erilaisia tehtäviä, mutta yhteinen Herra.

Messiaaninen perusnäkemys:
Ykseys ei vaadi samanlaisuutta. Jumala kirkastaa itseään moninaisuuden kautta.

“Juutalaiselle ensin” – Jumalan pelastushistorian järjestys

Paavali kirjoittaa:
“Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle”(Room. 1:16).

Tämä ei ole arvojärjestys, vaan Jumalan pelastushistorian järjestys. Jumala aloitti liittonsa Israelista ja vie suunnitelmansa päätökseen Israelin kautta – mutta siunauksen vaikutus ulottuu kaikkiin kansoihin.

Näin Raamatun kokonaiskuva kirkastuu:
Israel ja kansat – yksi Jumalan suunnitelma, kaksi kutsumusta, Messiaassa yhteen liitettyinä.nsat eivät ole sivuroolissa, vaan osa samaa kertomusta – mutta Jumalan oma järjestys säilyy. Kristillistä uskoa ei voi ymmärtää oikein ilman sen juutalaisia juuria.

Seurakunnan vastuu ja Israelin siunaus

Historiassa seurakunta on usein irrottanut itsensä juuristaan ja asettanut itsensä Israelin tilalle. Tätä kutsutaan korvausteologiaksi. Raamattu torjuu tämän selkeästi: “Jumalan armolahjat ja kutsu ovat peruuttamattomat” (Room. 11:29).

Seurakunnan tehtävä ei ole syrjäyttää Israelia, vaan kunnioittaa Jumalan uskollisuutta. Kun Israel asetetaan oikealle paikalle Jumalan suunnitelmassa, myös seurakunta löytää oman kutsumuksensa terveellä tavalla.

Psalmissa 122:6 annettu kehotus on ajankohtainen yhä tänään:
“Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille.”
Tämä ei ole vain rukouspyyntö, vaan hengellinen asenne, joka avaa siunauksen.

Tulevaisuuden toivo – Messiaan valtakunta ja kansojen kirkkaus

Raamatun profeetallinen näky huipentuu aikaan, jolloin kansat virtaavat Jerusalemiin palvomaan Israelin Jumalaa (Jes. 2:2–4; Sak. 14:16). Ilmestyskirjassa kansat tuovat kunniansa Uuteen Jerusalemiin (Ilm. 21:24).

Tämä ei ole vain tulevaisuuden tapahtuma, vaan Jumalan sydämen päämäärä: Israel ja kansat yhdessä Messiaan hallintavallan alla, ilman kilpailua, ilman korvaamista – täydellisessä liiton täyttymyksessä.

Israel ja kansat eivät ole kaksi erillistä tarinaa, vaan yksi Jumalan pelastussuunnitelma. Israel on juuri, kansat ovat mukaan kutsutut. Messias on keskipiste, ja tuleva valtakunta on yhteinen toivo.

Kun ymmärrämme tämän, emme ainoastaan opi Raamatusta enemmän – ymmärrämme myös oman paikkamme Jumalan valtakunnassa ja kutsun elää tätä todellisuutta todeksi jo nyt.kkamme Hänen valtakunnassaan.