Osa 2 – Profeettojen yhtenäinen näky Israelista, kansoista ja Messiaan valtakunnasta
Edellisessä osassa tarkastelimme Daavidin majaa osana koko Raamatun punaista lankaa Eedenistä Uuteen Jerusalemiin. Huomasimme, ettei Daavidin maja ollut vain historiallinen teltta, vaan se kuvasi Jumalan läsnäolon keskeistä asemaa. Tässä toisessa osassa tutkimme, kuinka useat profeetat sekä Uuden testamentin kirjoittajat näyttävät puhuvan samasta ennalleenasettamisen työstä eri näkökulmista. Ensisilmäyksellä Aamoksen, Hesekielin, Sakarjan, Apostolien tekojen ja Ilmestyskirjan sanoma näyttää käsittelevän eri aiheita. Kun niitä kuitenkin luetaan rinnakkain, alkaa hahmottua yksi suuri kertomus: Jumala kokoaa Israelin, kutsuu kansat yhteyteensä, palauttaa läsnäolonsa kansansa keskelle ja saattaa koko luomakunnan siihen päämäärään, jonka Hän alun perin tarkoitti.
Aamoksen profetia alkaa Daavidin majasta mutta päättyy koko maan ennalleenasettamiseen
Usein Aamoksen kirjan yhdeksännen luvun profetiasta lainataan vain ensimmäinen jae Daavidin majan ennalleenasettamisesta. Kuitenkin koko profetia muodostaa yhden kokonaisuuden. Ensin Jumala lupaa pystyttää jälleen Daavidin sortuneen majan. Sen jälkeen Hän puhuu kansojen liittymisestä tähän työhön. Lopuksi Hän kuvaa Israelin täydellistä ennalleenasettamista omalle maalleen niin, ettei kansaa enää koskaan revitä pois siitä maasta, jonka Hän on sille antanut. Daavidin maja ei siis ole irrallinen hengellinen ilmiö. Se liittyy Israelin ennalleenasettamiseen, kansojen pelastukseen ja Jumalan valtakunnan näkyvään toteutumiseen. Tämä kokonaisuus on tärkeä pitää mielessä myös Uutta testamenttia luettaessa.
Miksi Jaakob lainasi juuri tätä profetiaa?
Jerusalemin kokouksessa ratkaistiin yksi varhaisen seurakunnan suurimmista kysymyksistä: voiko pakanoista tullut ihminen kuulua Jumalan kansaan ilman, että hänen täytyy ensin tulla juutalaiseksi? Keskustelun päätteeksi Jaakob ei vedonnut Rooman käytäntöihin eikä omaan mielipiteeseensä. Hän avasi Aamoksen kirjan. Hän sanoi: ”Tämän jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan.” Heti tämän jälkeen hän jatkaa: ”…jotta muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki pakanakansat, jotka on otettu minun nimiini.” Tämä on ratkaiseva havainto. Jaakob ei sano, että Israel olisi syrjäytetty ja korvattu uudella kansalla. Hän ei myöskään sano, että pakanat muodostaisivat erillisen pelastustien. Sen sijaan hän näkee kansojen pelastuksen olevan osa Daavidin majan ennalleenasettamista. Israelin Messias kutsuu myös kansat samaan liittoon. Yksi juuri. Yksi öljypuu. Yksi lauma. Yksi Paimen.
Hesekiel kuvaa saman työn toisesta näkökulmasta
Hesekielin kirjan luvut 36 ja 37 kertovat Israelin hengellisestä ja kansallisesta ennalleenasettamisesta. Kuivat luut heräävät eloon.Kansa kootaan takaisin maahansa. Jumala antaa uuden sydämen. Hän vuodattaa Henkensä. Tämän jälkeen Hesekiel kuvaa Juudan ja Efraimin yhdistymisen yhdeksi sauvaksi. Tämä on huomionarvoista. Raamatun ennalleenasettaminen ei koske vain yksilöitä. Se koskee myös Israelin jakautuneen kansan eheytymistä. Lopuksi Jumala sanoo: ”Minun asumukseni on oleva heidän yllään. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” Huomio kiinnittyy jälleen samaan asiaan. Jumalan asuminen kansansa keskellä. Tämä on sama päämäärä, jonka näimme Eedenissä. Sama päämäärä, jonka näimme Daavidin majassa. Ja sama päämäärä, jonka Ilmestyskirja myöhemmin kuvaa.
Hesekielin temppeli osoittaa Jumalan kirkkauden paluuta
Hesekielin luvuissa 40–48 profeetta näkee yksityiskohtaisen näyn temppelistä. Mielipiteet tästä näystä vaihtelevat. Toiset pitävät sitä kokonaan vertauskuvallisena. Toiset odottavat sen kirjaimellista toteutumista Messiaan valtakunnassa. Riippumatta siitä, miten yksityiskohtia tulkitaan, yksi asia on selvä. Näyn huipentuma ei ole rakennus. Huipentuma on Jumalan kirkkauden paluu. Aikaisemmin Hesekiel oli nähnyt kirkkauden poistuvan temppelistä. Nyt hän näkee sen palaavan. Temppeli on tärkeä juuri siksi, että Jumala jälleen asuu kansansa keskellä. Myös tästä näkökulmasta Hesekiel liittyy Daavidin majan sanomaan.
Sakarja vie katseen Messiaan valtakuntaan
Sakarjan kirjan neljästoista luku kuvaa päivää, jolloin Messias hallitsee Jerusalemista. Kaikki kansat tulevat kumartamaan Kuningasta. Ne tulevat viettämään lehtimajanjuhlaa. Tätä kohtaa ei voi lukea huomaamatta yhteyttä Daavidin majaan. Molemmissa Jumalan läsnäolo on kaiken keskus. Molemmissa kansat kokoontuvat Herran eteen. Molemmissa Jerusalem toimii Jumalan hallinnan näkyvänä keskuksena. Lehtimajanjuhla saa tässä uuden ulottuvuuden. Se ei enää muistuta vain Israelin erämaavaelluksesta. Se julistaa koko maailman ennalleenasettamista.
Ilmestyskirja päättää saman kertomuksen
Kun Johannes näkee uuden taivaan ja uuden maan, hän kuulee sanat: ”Katso, Jumalan maja on ihmisten keskellä.” Tämä ei ole uusi ajatus. Se on koko Raamatun päämäärä. Eedenissä Jumala oli ihmisten keskellä. Erämaassa Hän asui ilmestysmajassa. Daavidin majassa Häntä palveltiin Hänen kasvojensa edessä. Messias avasi tien kaikkeinpyhimpään. Ja lopulta Jumalan läsnäolo täyttää koko uuden luomakunnan. Ilmestyskirjassa on vielä yksi mielenkiintoinen yksityiskohta. Johannes kirjoittaa: ”Temppeliä minä en kaupungissa nähnyt.” Miksi? Koska Herra itse on temppeli. Jumalan läsnäolo täyttää kaiken. Rakennusta ei enää tarvita. Se, mitä kaikki aiemmat pyhäköt kuvasivat, on toteutunut täydellisesti.
Daavidin maja yhdistää koko pelastushistorian
Kun nämä raamatunkohdat asetetaan rinnakkain, alkaa näkyä hämmästyttävä kokonaisuus. Aamos puhuu Daavidin majasta. Jaakob liittää siihen kansojen pelastuksen. Hesekiel kuvaa Israelin ennalleenasettamisen ja Jumalan asumisen kansansa keskellä. Sakarja näkee kansat kokoontumassa Jerusalemiin Messiaan hallitessa. Johannes näkee uuden luomakunnan, jossa Jumalan maja on ihmisten keskellä. Vaikka jokainen kirjoittaja tarkastelee aihetta omasta näkökulmastaan, kaikki näyttävät osoittavan samaan päämäärään. Jumala palauttaa sen yhteyden, joka menetettiin Eedenissä.
Mitä tämä merkitsee meille tänään?
Daavidin majan ennalleenasettaminen ei ole vain tulevaisuuden profetia. Se vaikuttaa jo nyt. Jokainen ihminen, joka tulee Isän luo Messias Yeshuan kautta, saa astua siihen yhteyteen, jonka väliverho ennen sulki. Jokainen seurakunta tai yhteisö, jonka keskipisteenä on Jumalan läsnäolo eikä ihmisten rakentama järjestelmä, heijastaa jotakin Daavidin majan todellisuudesta. Jokainen askel kohti Israelin ja kansojen yhteyttä Messiaassa muistuttaa siitä työstä, jonka Jumala on luvannut saattaa päätökseen. Silti ennalleenasettaminen ei ole vielä valmis. Israelin täysi pelastus odottaa vielä täyttymystään. Kansojen kokoaminen jatkuu. Messiaan näkyvä valtakunta on vielä edessä. Uusi Jerusalem ei ole vielä laskeutunut. Elämme aikaa, jossa Jumala rakentaa Daavidin majaa jo nyt, mutta sen täydellinen kirkkaus kuuluu vielä tulevaisuuteen. Tämä antaa uskoville sekä toivon että tehtävän. Toivon siksi, että Jumalan suunnitelma etenee varmasti kohti täyttymystään. Tehtävän siksi, että meidät on kutsuttu elämään jo nyt sen valtakunnan todellisuudessa, jonka keskipisteenä on Jumalan läsnäolo. Daavidin majan ennalleenasettaminen ei ole vain profeetallinen oppi. Se on kutsu elää Jumalan kasvojen edessä, rakastaa Hänen Sanaansa, odottaa Messiaan paluuta ja julistaa evankeliumia niin Israelille kuin kansoillekin, kunnes koko Jumalan pelastussuunnitelma saavuttaa täydellisen täyttymyksensä.