Osa 4 – Daavidin maja ja Sukkot – Jumalan pelastussuunnitelman huipentuma
Kolmessa edellisessä artikkelissa olemme tarkastelleet Daavidin majaa Jumalan pelastussuunnitelman näkökulmasta. Olemme nähneet, kuinka sen juuret ulottuvat Eedenin puutarhaan, kuinka se liittyy ilmestysmajaan, liitonarkkuun ja Messias Yeshuaan sekä kuinka Aamoksen profetia, Apostolien tekojen Jerusalemin kokous ja Ilmestyskirjan näky muodostavat yhden suuren kertomuksen Jumalan läsnäolon ennalleenasettamisesta. Yksi kysymys kuitenkin nousee vielä esiin. Miksi juuri lehtimajanjuhla, Sukkot, näyttää olevan tämän koko suunnitelman huipentuma? Vastaus löytyy siitä, mitä Sukkot alusta alkaen on merkinnyt.
Jumala haluaa asua kansansa keskellä
Kun Israel lähti Egyptistä, Jumala ei antanut kansalleen vain lakia eikä ainoastaan luvannut omaa maata. Hän sanoi: ”Tehkööt minulle pyhäkkö, niin minä asun heidän keskellään.” (2. Moos. 25:8) Tämä on yksi koko Raamatun tärkeimmistä lauseista. Jumalan päämääränä ei ollut pelkästään vapauttaa kansansa orjuudesta. Hänen tavoitteensa oli palauttaa yhteys ihmiseen. Hän halusi jälleen asua kansansa keskellä. Lehtimajanjuhla muistutti tästä. Israel asui viikon ajan väliaikaisissa majoissa muistellen aikaa, jolloin Jumala kulki heidän kanssaan erämaassa. Jokainen lehtimaja julisti, että heidän todellinen turvansa ei ollut kivitaloissa eikä linnoituksissa, vaan Herran läsnäolossa.
Daavidin maja ja Sukkot kohtaavat
Juuri tässä Daavidin maja saa erityisen merkityksen.
Daavid ei rakentanut liitonarkulle pysyvää temppeliä. Hän pystytti sille teltan. Heprean sanaoheltarkoittaa telttaa tai majaa – paikkaa, jossa asutaan väliaikaisesti. Tämä muistuttaa lehtimajan ajatusta. Daavidin majan keskuksena oli liitonarkku, Jumalan läsnäolon näkyvä merkki. Siellä ylistettiin Herraa jatkuvasti, iloittiin Hänen kasvojensa edessä ja muistettiin, että Israelin todellinen Kuningas oli Jumala itse. Sukkot ei siis ollut vain syksyn sadonkorjuujuhla. Se kertoi Jumalasta, joka tahtoo asua kansansa keskellä.
Aamoksen profetia avaa uuden näkökulman
Kun Aamos ennustaa Daavidin majan ennalleenasettamisesta, hän ei puhu pelkästään yhdestä historiallisesta teltasta. Hän puhuu ajasta, jolloin Jumala jälleen kokoaa kansansa ja liittää myös kansat tähän pelastustyöhön. Apostoli Jaakob ymmärtää tämän hyvin. Jerusalemin kokouksessa hän lainaa juuri Aamoksen profetiaa perustellessaan, miksi myös kansoista tulleet voivat tulla osaksi Jumalan kansaa Messias Yeshuan kautta. Daavidin maja alkaa näin kuvata paljon suurempaa todellisuutta kuin vain yhtä paikkaa Jerusalemissa. Siitä tulee näky Jumalan valtakunnasta, jossa Israel ja kansat yhdessä etsivät Herraa.
Sukkot on tulevaisuuden juhla
Useimmat Raamatun juhlat katsovat ensisijaisesti taaksepäin tai Messiaan ensimmäiseen tulemiseen. Pesach muistuttaa vapautuksesta Egyptistä ja osoittaa Messiaan sovitustyöhön. Shavuot muistuttaa Siinaista ja Pyhän Hengen vuodattamisesta. Sukkot katsoo kuitenkin erityisen voimakkaasti eteenpäin. Sakarjan kirjan mukaan tulee päivä, jolloin kaikki kansat nousevat Jerusalemiin viettämään lehtimajanjuhlaa ja kumartamaan Kuningasta. Tämä on merkittävä yksityiskohta. Profeetta ei sano, että kaikki kansat tulevat viettämään pääsiäistä tai helluntaita. Hän mainitsee juuri lehtimajanjuhlan. Miksi? Koska juuri Sukkot kuvaa Jumalan asumista kansansa keskellä ja Messiaan näkyvää hallintavaltaa koko maailmassa.
Elämän puu ilmestyy jälleen
Kun Johannes kuvaa Uutta Jerusalemia, hän näkee jotakin tuttua. Kaupungin keskellä virtaa elämän veden joki. Sen molemmin puolin kasvaa Elämän puu. Tämä ei ole uusi näky. Se on sama Elämän puu, joka seisoi Eedenin puutarhassa. Syntiinlankeemus sulki tien sen luo. Messiaan pelastustyö avaa sen uudelleen. Raamatun ensimmäiset luvut ja viimeiset luvut muodostavat täydellisen kehyksen. Kaikki, mikä menetettiin Eedenissä, palautetaan lopullisesti Jumalan valtakunnassa.
”Jumalan maja on ihmisten keskellä”
Ilmestyskirjan ehkä vaikuttavin julistus kuuluu: ”Katso, Jumalan maja on ihmisten keskellä. Hän asuu heidän kanssaan.” Huomionarvoista on, ettei Johannes puhu temppelistä vaan majasta. Kreikan sanaskēnētarkoittaa telttaa tai asumusta. Se vastaa ajatukseltaan heprean sanoja, joita käytetään ilmestysmajasta ja Daavidin majasta. Yhteys on hämmästyttävä. Raamattu alkaa puutarhassa. Se jatkuu teltassa. Se etenee Daavidin majan kautta. Messias ”telttaili” ihmisten keskellä tullessaan maailmaan (Joh. 1:14kreikan verbi viittaa asumiseen teltassa). Ja lopulta Jumalan maja on ikuisesti ihmisten keskellä. Tämä on koko pelastushistorian päämäärä.
Daavidin maja ei pääty historiaan
Monille Daavidin maja on vain Vanhan testamentin kertomus. Raamatussa se on kuitenkin paljon enemmän. Se on profeetallinen näky. Se osoittaa aikaan, jolloin Jumalan läsnäolo on jälleen kaiken keskus. Se osoittaa Israelin ennalleenasettamiseen. Se osoittaa kansojen kokoamiseen. Se osoittaa Messiaan valtakuntaan. Ja lopulta se osoittaa uuden luomakunnan kirkkauteen.
Mitä tämä merkitsee meille?
Kun ymmärrämme Daavidin majan ja Sukkotin yhteyden, Raamatun kertomus avautuu uudella tavalla.
Jumalan tarkoituksena ei ole vain pelastaa ihmisiä pois tästä maailmasta. Hänen tarkoituksensa on ennalleenasettaa koko luomakunta ja asua jälleen kansansa keskellä.
Siksi uskovan elämä ei ole vain odottamista. Se on valmistautumista. Meitä kutsutaan elämään jo nyt sen valtakunnan todellisuudessa, joka kerran täyttää koko maan. Jokainen rukous, jokainen yhteinen ateria, jokainen hetki Jumalan Sanan äärellä ja jokainen ylistyslaulu on pieni ennakkokaiku siitä suuresta juhla-ateriasta, jonka Messias kerran valmistaa kansalleen.
Ehkä juuri siksi Sukkotia kutsutaan ilon juhlaksi. Se ei juhli vain menneitä ihmeitä eikä tämän hetken siunauksia. Se juhlii sitä päivää, jolloin Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet, kuolemaa ei enää ole, kirousta ei enää ole ja Elämän puu kantaa jälleen hedelmää kansojen parantumiseksi.
Daavidin maja muistuttaa meitä siitä, ettei Jumalan suunnitelman päämäärä ole ensisijaisesti temppeli, juhlat, seremonia tai edes oppijärjestelmä. Kaiken keskuksessa on Jumala itse. Hän kutsuu kansansa läsnäoloonsa, kokoaa Israelin ja kansat yhdeksi Messiaassa ja vie pelastushistorian siihen päämäärään, jonka Hän ilmoitti jo Eedenissä.
Siksi koko Raamattu voidaan tiivistää yhteen suureen lupaukseen: Jumala tahtoo asua kansansa keskellä.
Tuo lupaus alkoi Eedenin puutarhassa, sai näkyvän muodon ilmestysmajassa, heijastui Daavidin majassa, täyttyi Messias Yeshuassa ja saavuttaa lopullisen kirkkautensa Uudessa Jerusalemissa.
Silloin kuuluu koko Raamatun voimakkain julistus:
”Katso, Jumalan maja on ihmisten keskellä, ja hän on asuva heidän kanssaan. He ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on heidän kanssaan.”(Ilm. 21:3)
Siinä täyttyy Jumalan pelastussuunnitelma. Siinä täyttyy Daavidin majan syvin merkitys. Ja siinä täyttyy jokaisen Sukkotin todellinen ilo – ikuinen yhteys Jumalaan Messias Yeshuan valtakunnassa.