Johdanto
Raamattu kertoo yhden suuren kertomuksen. Sen keskipisteenä eivät ole rakennukset, rituaalit tai uskonnolliset järjestelmät, vaan Jumalan halu asua kansansa keskellä. Tämä punainen lanka alkaa Eedenin puutarhasta, kulkee ilmestysmajan ja temppelin kautta Daavidin majaan, saa täyttymyksensä Messias Yeshuan sovitustyössä ja huipentuu Uuden Jerusalemin kirkkauteen. Juuri tästä näkökulmasta Daavidin majan ennalleenasettaminen nousee yhdeksi Raamatun merkittävimmistä lopun ajan profetioista. Aamos kirjoittaa: ”Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä korjaan sen repeämät, pystytän sen rauniot ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinoin.” (Aam. 9:11) Kun apostoli Jaakob lainaa tätä profetiaa Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15:16–17), hän osoittaa sen liittyvän aikaan, jolloin myös kansat kutsutaan Herran yhteyteen. Tämä herättää kysymyksen, joka on askarruttanut monia raamatuntutkijoita: Miksi Jumala lupaa ennalleenasettaa juuri Daavidin majan? Miksi ei Mooseksen ilmestysmajaa? Miksi ei Salomon temppeliä? Vastaus näyttää liittyvän Jumalan läsnäolon palauttamiseen.
Eeden – Jumalan alkuperäinen tarkoitus
Raamatun ensimmäiset luvut kuvaavat maailmaa ilman syntiä. Jumala kulkee ihmisen keskellä, ihminen elää Hänen yhteydessään eikä heidän välillään ole mitään erottavaa. Eedenissä ei ollut temppeliä. Ei alttaria. Ei uhreja. Ei väliverhoa. Koska Jumala itse oli kaiken keskus. Eedenin sydämessä kasvoi Elämän puu. Se muistutti siitä, että todellinen elämä tulee Jumalasta. Ihminen ei elä omasta voimastaan vaan jatkuvasta yhteydestä Luojaansa. Syntiinlankeemus muutti kaiken. Yhteys katkesi. Ihminen karkotettiin puutarhasta. Kerubit asetettiin vartioimaan tietä Elämän puulle. Koko Raamatun historia alkaa tämän yhteyden menettämisestä. Ja koko Raamattu kertoo siitä, kuinka Jumala palauttaa sen.
Ilmestysmaja – tie takaisin Jumalan luo
Kun Israel vapautui Egyptistä, Jumala antoi Moosekselle ilmestysmajan. Sen tarkoitus ei ollut vain tarjota paikka uhreille. Jumala sanoi: ”Tehkööt minulle pyhäkön, niin minä asun heidän keskellään.” (2. Moos. 25:8) Tämä oli Eedenin palauttamisen ensimmäinen vaihe. Ilmestysmajan rakenne oli tarkasti määrätty. Esipiha muistutti siitä, että syntinen ihminen tarvitsee sovituksen. Pyhä puhui palveluksesta, valosta ja jatkuvasta yhteydestä. Kaikkeinpyhin oli paikka, jossa Jumalan kirkkaus ilmestyi liitonarkin yläpuolella. Mutta sinne ei saanut mennä. Vain ylimmäinen pappi. Vain kerran vuodessa. Vain veren kanssa. Jo tämä kertoo, ettei Jumalan lopullinen tarkoitus ollut pitää ihmistä etäällä itsestään. Ilmestysmaja oli valmistava vaihe.
Liitonarkku osoitti Messiaaseen
Kaikkeinpyhimmän keskuksena oli liitonarkku. Sen kansi oli sovituskansi. Siellä ylimmäinen pappi pirskotti verta sovituspäivänä. Arkun sisällä olleet esineet muodostivat hämmästyttävän kokonaisuuden. Lain taulut puhuivat Jumalan sanasta. Manna muistutti elämän leivästä. Aaronin versonut sauva kertoi ylipappeudesta ja uudesta elämästä. Messiaanisesta näkökulmasta nämä kaikki osoittavat Yeshuaan. Hän on Sana. Hän on elämän leipä. Hän on ylimmäinen pappi. Hän on täydellinen sovitus. Siksi liitonarkku voidaan nähdä koko ilmestysmajan sydämenä.
Daavid teki jotain poikkeuksellista
Kun Daavid toi liitonarkin Jerusalemiin, tapahtui jotakin ainutlaatuista. Hän ei rakentanut uutta ilmestysmajaa. Hän ei siirtänyt arkkua kaikkeinpyhimpään suljetun väliverhon taakse. Hän pystytti yksinkertaisen teltan. Liitonarkku asetettiin keskelle. Sen ympärillä palveltiin Herraa yötä päivää. Laulajat, soittajat ja papit seisoivat jatkuvasti Jumalan kasvojen edessä. Tässä piilee Daavidin majan erityisyys. Huomio ei kohdistunut rakennukseen. Huomio ei kohdistunut uhritoimituksiin. Huomio kohdistui Jumalan läsnäoloon. Voidaan sanoa, että Daavidin maja näyttää olevan kuin jatkuvasti avoinna oleva kaikkeinpyhin.
Miksi juuri Daavidin maja ennalleenasetetaan?
Aamos ei sano: ”Pystytän jälleen Mooseksen ilmestysmajan.” Hän ei sano: ”Rakennan uudelleen Salomon temppelin.” Hän sanoo: ”Minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan.” Apostoli Jaakob liittää tämän suoraan siihen, että kansat tulevat osallisiksi samasta pelastuksesta kuin Israel. Tämä on merkittävä havainto. Daavidin majan ennalleenasettaminen ei koske vain Israelia. Se liittyy myös kansojen kokoamiseen. Messiaassa syntyy yksi Jumalan kansa. Yksi lauma. Yksi Paimen.
Väliverho repeää
Kun Yeshua kuoli ristillä, tapahtui jotakin, joka muutti historian. Temppelin väliverho repesi ylhäältä alas. Tämä ei ollut sattumaa. Se oli Jumalan ilmoitus. Tie kaikkeinpyhimpään oli avattu. Heprealaiskirje sanoo: ”Meillä on siis rohkeus käydä kaikkeinpyhimpään Jeshuan veren kautta.” Se, mikä Mooseksen aikana oli mahdollista vain yhdelle ihmiselle kerran vuodessa, tuli mahdolliseksi jokaiselle, joka tulee Isän luo Messiaan kautta. Juuri tässä Daavidin maja näyttää olevan profeetallinen esikuva. Jumalan läsnäolo ei enää ole suljetun verhon takana.
Sukkot – Jumala asuu kansansa keskellä
Lehtimajanjuhla muistuttaa Israelin erämaavaelluksesta. Mutta se katsoo samalla tulevaisuuteen. Sakarja ennustaa päivää, jolloin kaikki kansat tulevat Jerusalemiin viettämään lehtimajanjuhlaa. Silloin Messias hallitsee koko maailmaa. Lehtimajanjuhlan syvin sanoma on asuminen. Jumala asuu kansansa keskellä. Siksi ei ole yllättävää, että juuri Ilmestyskirjan lopussa kuuluu sanat: ”Katso, Jumalan maja on ihmisten keskellä.” Raamattu päättyy samaan ajatukseen, jolla se alkoi.
Elämän puu ilmestyy jälleen
Eedenissä Elämän puu oli keskellä puutarhaa. Ilmestyskirjassa Elämän puu seisoo jälleen keskellä Jumalan kaupunkia. Se kantaa hedelmää joka kuukausi. Sen lehdet ovat kansojen parantumiseksi. Syntiinlankeemuksen aiheuttama kirous on poistunut. Yhteys Jumalaan on palautunut. Se, mikä menetettiin Eedenissä, palautetaan täydellisesti.
Daavidin maja ei ole vain ylistysliike
Nykyään Daavidin maja yhdistetään usein ympärivuorokautiseen ylistykseen. Ylistys kuuluu varmasti siihen. Mutta Raamatussa Daavidin maja on paljon enemmän. Se on kuva Jumalan valtakunnasta. Se on kuva avoimesta yhteydestä Jumalan läsnäoloon. Se on kuva Israelin ja kansojen kokoamisesta saman Messiaan yhteyteen. Se on kuva ennalleenasettamisesta. Kun Jumala ennalleenasettaa Daavidin majan, Hän ei rakenna vain yhtä historiallista telttaa uudelleen. Hän palauttaa sen hengellisen todellisuuden, jossa Hänen läsnäolonsa on jälleen kaiken keskus.
Lopun aikojen näky
Raamatun ensimmäinen luku alkaa puutarhassa. Raamatun viimeinen luku päättyy kaupunkiin. Mutta niiden sydän on sama. Jumala. Eedenissä Jumala kulki ihmisen kanssa. Ilmestysmajassa Hän asui kansansa keskellä. Daavidin majassa Häntä palveltiin Hänen kasvojensa edessä. Messias avasi tien kaikkeinpyhimpään. Ja lopulta Uudessa Jerusalemissa Jumalan läsnäolo täyttää kaiken. Ehkä juuri tästä syystä Daavidin maja koskettaa niin monia uskovia tänä päivänä. Se muistuttaa siitä, että pelastuksen päämäärä ei ole vain syntien anteeksiantamus eikä edes ikuinen elämä sinänsä. Kaiken päämääränä on palautettu yhteys Jumalaan. Hän tahtoo jälleen asua kansansa keskellä, niin kuin Hän teki Eedenissä. Daavidin majan ennalleenasettaminen näyttää olevan osa tätä suurta suunnitelmaa. Se kutsuu Israelia ja kansoja samaan liittoon, samaan toivoon ja samaan Jumalan läsnäoloon. Se muistuttaa, että koko Raamatun historia kulkee kohti päivää, jolloin Elämän puu kantaa jälleen hedelmää, kirousta ei enää ole ja koko luomakunta saa nähdä sen, mitä Johannes kuvaa sanoilla: ”Katso, Jumalan maja on ihmisten keskellä, ja hän asuu heidän kanssaan.” Siinä täyttyy Jumalan alkuperäinen tarkoitus. Se, mikä alkoi Eedenissä, saa täydellisen täyttymyksensä Messiaan valtakunnassa ja lopulta uudessa taivaassa ja uudessa maassa. Daavidin maja ei siis ole vain muisto menneisyydestä, vaan profeetallinen ikkuna Jumalan koko pelastussuunnitelmaan – suunnitelmaan, jonka keskuksessa on aina ollut ja tulee aina olemaan Jumalan läsnäolo.