Raamatun naiset – Liiton kertomuksia, osa 8
Teema: kätketty identiteetti, pakkosiirtolaisuus, kansanmurhan uhka, paasto, rohkeus, Adonain näkymätön johdatus ja Purimin ilo
Keskeiset raamatunkohdat: Esterin kirja; Ensimmäinen Samuelin kirja 15:1–35; Sananlaskut 21:1; Psalmi 121:1–8
Esterin kirja kertoo juutalaisen kansan säilymisestä Persian valtakunnassa pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Sen tapahtumat sijoittuvat maailmaan, jossa juutalaiset elivät vieraan hallinnon alaisina hajallaan laajassa valtakunnassa.
Kertomuksen keskushenkilö on juutalainen orpotyttö Hadassah, joka tunnettiin persialaisella nimellä Ester. Hänet vietiin kuninkaan hoviin, jossa hänestä tuli Persian kuningatar. Aluksi hän salasi juutalaisen syntyperänsä. Kun koko juutalainen kansa joutui tuhoamismääräyksen kohteeksi, kätketyn identiteetin aika päättyi.
Ester joutui ratkaisemaan, käyttäisikö hän asemaansa kansansa puolustamiseen, vaikka kuninkaan eteen meneminen ilman kutsua saattoi merkitä kuolemaa.
Hänen serkkunsa ja kasvatusisänsä Mordokai esitti kysymyksen, joka on jäänyt elämään sukupolvesta toiseen:
”Kuka tietää, vaikka olisit päässyt kuninkaalliseen asemaan juuri tällaista aikaa varten?”
Esterin kirja on Raamatussa poikkeuksellinen, koska Adonain nimeä ei mainita siinä suoraan. Kertomuksessa ei ole myöskään näkyviä ihmeitä, profeettojen ilmestyksiä tai taivaasta kuuluvia sanoja.
Silti Adonain johdatus on nähtävissä tapahtumien ajoituksessa, odottamattomissa käänteissä ja siinä, kuinka tuhoon tarkoitettu suunnitelma kääntyy pelastukseksi.
Adonai näyttää olevan kätketty, mutta Hän ei ole poissa.
Pakkosiirtolaisuuden jälkeinen maailma
Babylon oli aikaisemmin valloittanut Jerusalemin, tuhonnut ensimmäisen temppelin ja vienyt Juudan kansaa pakkosiirtolaisuuteen. Myöhemmin Persian valtakunta kukisti Babylonin, ja kuningas Kyyros antoi juutalaisille luvan palata Jerusalemiin ja rakentaa temppeli uudelleen.
Kaikki juutalaiset eivät kuitenkaan palanneet Israelin maahan. Monet olivat syntyneet pakkosiirtolaisuudessa, rakentaneet elämänsä uusissa kaupungeissa ja jäivät asumaan Persian valtakunnan alueelle.
Esterin ja Mordokain perhe kuului tähän diasporassa elävään juutalaiseen väestöön.
Juutalaiset saattoivat osallistua yhteiskunnan toimintaan, käydä kauppaa ja päästä jopa hallinnollisiin tehtäviin. He olivat silti vähemmistö, jonka turvallisuus riippui vieraan hallinnon päätöksistä.
Esterin kirja osoittaa, kuinka nopeasti siedetty vähemmistö saattoi joutua valtakunnallisen vainon kohteeksi. Yhden vaikutusvaltaisen miehen viha muuttui laiksi, joka uhkasi jokaista juutalaista valtakunnan kaikissa maakunnissa.
Diasporan juutalainen saattoi elää Persian kaupungissa, käyttää persialaista nimeä ja palvella kuninkaan hallinnossa. Hän kuului silti Israelin kansaan ja kantoi sen kohtaloa.
Kun valtakunta juhli
Kuningas Ahasveros hallitsi laajaa valtakuntaa Intiasta Kushiin asti. Esterin kirja kuvaa hänen hovinsa loistoa, rikkautta ja valtavia juhlia.
Kuningas järjesti ylimyksilleen, virkamiehilleen ja sotapäälliköilleen juhlan, joka kesti 180 päivää. Sen jälkeen hän järjesti vielä seitsemän päivän juhlan Shushanin linnoituksen asukkaille.
Palatsin ylellisyys kuvataan tarkasti: hienot tekstiilit, marmoripylväät, arvokkaat astiat ja viini, jota tarjottiin kuninkaan runsauden mukaisesti.
Kaiken tarkoituksena oli näyttää hallitsijan mahti.
Juhlan viimeisenä päivänä kuningas käski tuoda kuningatar Vashtin vieraiden nähtäväksi, koska hän halusi esitellä tämän kauneutta. Vashti kieltäytyi tulemasta.
Kuningas vihastui. Hovin neuvonantajat muuttivat yksityisen aviollisen ristiriidan valtakunnalliseksi kysymykseksi. He pelkäsivät Vashtin esimerkin rohkaisevan muitakin naisia olemaan tottelematta miehiään.
Vashti menetti kuninkaallisen asemansa, ja koko valtakuntaan lähetettiin määräys miesten vallasta kodeissaan.
Kertomuksen alussa näkyy valtakunta, joka kykenee lähettämään lain jokaiseen maakuntaan mutta jonka päätöksiä ohjaavat loukattu ylpeys, juhlahumala ja pelko auktoriteetin menettämisestä.
Tässä järjestelmässä myös Ester joutuisi elämään.
Hadassah, kätketty nimi
Shushanin linnassa asui juutalainen Mordokai, joka kuului Benjaminin heimoon. Hän oli kasvattanut serkkunsa Hadassahin, koska tämä oli menettänyt sekä isänsä että äitinsä.
Hadassah tunnettiin myös nimellä Ester.
Heprealainen nimi Hadassah liittyy myrttiin. Ester oli nimi, jolla hänet tunnettiin persialaisessa ympäristössä. Kaksi nimeä kuvastavat kahta todellisuutta: hän kuului Israelin kansaan mutta eli Persian valtakunnassa.
Esterin kauneus kiinnitti huomiota, kun nuoria naisia koottiin kuninkaan haaremiin uuden kuningattaren etsimiseksi.
Kertomusta ei pidä muuttaa yksinkertaiseksi romanttiseksi saduksi nuoresta naisesta, joka voitti kauneuskilpailun. Ester eli kuninkaan alamaisena eikä tekstissä kerrota, että hän olisi itse valinnut palatsiin menemisen. Hänet otettiin muiden nuorten naisten kanssa järjestelmään, jossa kuninkaalla oli lähes rajaton valta.
Ester joutui sopeutumaan olosuhteisiin, joita hän ei ollut itse luonut.
Mordokai käski Esteriä olemaan kertomatta kansaansa ja syntyperäänsä. Hadassahin identiteetti jäi palatsissa piiloon.
Kruunu vieraassa palatsissa
Ester sai hovissa naisten valvojan Hegain suosion. Hänelle annettiin kauneudenhoitoaineita, erityistä ravintoa ja parhaat huoneet. Häntä neuvottiin valmistautumaan kuninkaan kohtaamiseen.
Ester ei vaatinut itselleen muuta kuin sen, mitä Hegai suositteli. Hänen hillitty käytöksensä toi hänelle suosiota kaikkien niiden silmissä, jotka näkivät hänet.
Kun Ester vietiin kuninkaan luo, tämä mieltyi häneen enemmän kuin muihin naisiin. Kuningas asetti kruunun hänen päähänsä ja teki hänestä kuningattaren Vashtin sijaan.
Hadassahista oli tullut Persian kuningatar, mutta hänen juutalainen identiteettinsä oli edelleen salaisuus.
Kruunu antoi Esterille aseman, mutta ei täydellistä vapautta. Hän kuului yhä järjestelmään, jossa kuningattaren oli odotettava kutsua päästäkseen miehensä luo. Hänen turvallisuutensa perustui kuninkaan suosioon, joka saattoi muuttua nopeasti.
Esterin nousu kuningattareksi näytti ulkoisesti sattumanvaraiselta tapahtumaketjulta. Myöhemmin kävisi ilmi, että hänen asemallaan oli merkitys koko juutalaisen kansan tulevaisuudelle.
Adonai voi valmistaa paikan ihmiselle ennen kuin tämä ymmärtää, miksi hän on siinä.
Mordokai kuninkaan portilla
Mordokai pysytteli kuninkaan portilla ja seurasi Esterin tilannetta. Hän sai tietää kahden hovivirkamiehen suunnittelevan kuninkaan surmaamista.
Mordokai kertoi salaliitosta Esterille, ja Ester välitti tiedon kuninkaalle Mordokain nimissä.
Asia tutkittiin ja salaliittolaiset tuomittiin. Mordokain teko kirjoitettiin kuninkaan aikakirjoihin.
Hän ei kuitenkaan saanut heti palkkiota.
Tapahtuma voi vaikuttaa vähäiseltä yksityiskohdalta, mutta juuri siitä tuli myöhemmin kertomuksen suuri käännekohta. Unohdetuksi näyttänyt uskollisuuden teko oli kirjoitettu muistiin odottamaan oikeaa hetkeä.
Adonain johdatuksessa kaikki ratkaiseva ei tapahdu heti. Joskus hyvä teko näyttää jäävän ilman tunnustusta, mutta se ei ole kadonnut.
Mordokai ei tiennyt pelastavansa myöhemmin omaa henkeään ja kansaansa ilmoittaessaan salaliitosta. Hän teki vain sen, mikä oli oikein.
Mordokai ei kumartanut
Kuningas korotti Hamanin kaikkien muiden ruhtinaiden yläpuolelle. Kuninkaan palvelijat kumartuivat Hamanin edessä kuninkaan käskyn mukaisesti.
Mordokai ei kumartunut eikä osoittanut Hamanille tällaista kunnioitusta.
Esterin kirja ei suoraan selitä, miksi Mordokai kieltäytyi. Kumartaminen ei aina merkinnyt jumalanpalvelusta, sillä Raamatussa ihmiset saattoivat kumartaa myös toisia ihmisiä kunnioituksen merkiksi.
Kertomus kuitenkin korostaa Mordokain juutalaisuutta ja Hamanin taustaa. Hamania kutsutaan agagilaiseksi. Mordokai puolestaan oli Benjaminin heimosta ja hänen sukuluettelossaan mainitaan Kish.
Nimet herättävät muiston kuningas Saulista, joka oli Kishin poika ja Benjaminin heimosta, sekä Amalekin kuningas Agagista. Amalek oli ollut Israelin vihollinen jo Egyptistä lähdön ajoista lähtien.
Esterin kertomuksessa tämä muinainen vihollisuus näyttää nousevan uudelleen esiin. Hamanin viha ei kohdistu vain Mordokaihin. Hän päättää tuhota koko Mordokain kansan.
Yhden juutalaisen kieltäytyminen antaa Hamanille tekosyyn kansanmurhaan.
Pur heitettiin kansaa vastaan
Haman heitti puria eli arpaa valitakseen päivän, jolloin juutalaiset tuhottaisiin. Arpa osoitti kahdennentoista kuukauden, adar-kuun.
Tämän jälkeen Haman meni kuninkaan luo ja kuvasi valtakunnassa elävää kansaa hajallaan olevaksi, omia lakejaan noudattavaksi ja kuninkaan määräyksistä piittaamattomaksi.
Hän ei maininnut juutalaisia nimeltä. Hän esitti kokonaisen kansan vaarallisena ja hyödyttömänä.
Tämä on yksi juutalaisvastaisen vihapuheen vanhoista muodoista. Vähemmistö kuvataan vieraaksi, epälojaaliksi ja yhteiskunnan järjestystä uhkaavaksi. Yksilöt katoavat yleistyksen alle.
Haman tarjosi valtavan määrän hopeaa kuninkaan rahastoon, jos saisi toteuttaa suunnitelmansa.
Kuningas antoi Hamanille sinettisormuksensa. Sen avulla laadittiin laki, joka lähetettiin valtakunnan kaikkiin maakuntiin niiden omilla kielillä.
Määräyksen mukaan kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, naiset ja lapset, tuli tuhota yhtenä päivänä, adar-kuun kolmantenatoista päivänä. Heidän omaisuutensa sai ryöstää.
Arpa oli heitetty, päivä määrätty ja laki sinetöity. Ihmisten näkökulmasta juutalaisten kohtalo näytti ratkaistulta.
Shushan joutui hämmennyksiin
Kun käskykirjeet oli lähetetty, kuningas ja Haman istuivat juomaan. Shushanin kaupunki joutui hämmennyksiin.
Lyhyt kuvaus paljastaa suuren eron vallanpitäjien ja kansan välillä. Haman ja kuningas saattoivat juhlia päätöstä, jonka seurauksena kokonainen kansa eli kuolemanuhan alla.
Mordokai repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin, sirotteli tuhkaa päälleen ja kulki kaupungilla huutaen katkerasti.
Sama tapahtui kaikkialla, minne kuninkaan määräys saapui. Juutalaisten keskuudessa oli suuri suru, paasto, itku ja valitus.
Ester eli palatsin sisällä eikä aluksi tiennyt määräyksen yksityiskohtia. Hänen palvelijattarensa kertoivat Mordokain tilasta, ja hän lähetti tälle vaatteita säkkipuvun tilalle.
Mordokai kieltäytyi.
Kruunu ei suojannut Esteriä todellisuudelta, vaikka palatsin seinät olivat hetkeksi erottaneet hänet kansansa surusta.
Kätketty identiteetti ei enää suojellut
Ester lähetti Hatakin kysymään Mordokailta, mistä oli kysymys. Mordokai antoi tälle jäljennöksen tuhoamiskäskystä ja käski Esterin mennä kuninkaan luo anomaan armoa kansalleen.
Ester vastasi muistuttamalla Persian hovin laista. Jokainen, joka meni kuninkaan sisäpihaan ilman kutsua, voitiin surmata, ellei kuningas ojentanut kultaista valtikkaansa.
Esteriä ei ollut kutsuttu kuninkaan luo kolmeenkymmeneen päivään.
Kuninkaan suosio ei siis ollut varmaa. Ester saattoi olla kuningatar ja silti kuolla yhdestä väärästä askeleesta.
Mordokai vastasi, ettei Esterin pitänyt kuvitella pääsevänsä yksin pakoon vain siksi, että asui palatsissa. Hänen juutalainen syntyperänsä yhdisti hänet kansaan, vaikka se oli ollut kätkettynä.
Identiteetin salaaminen oli saattanut suojella Esteriä aikaisemmin. Nyt hiljaisuus ei enää tarjonnut turvaa.
Tulee hetkiä, jolloin kätketty uskollisuus ei riitä. Ihmisen on tunnustettava avoimesti, mihin kansaan ja mihin liittokertomukseen hän kuuluu.
Tällaisen ajan tähden
Mordokai sanoi Esterille, että jos tämä vaikenisi, juutalaisille tulisi apu ja pelastus jostakin muualta, mutta Ester ja hänen isänsä suku tuhoutuisivat.
Tämä ilmaisee vahvaa luottamusta juutalaisen kansan säilymiseen. Mordokai ei tiennyt, millä tavalla pelastus tulisi, mutta hän uskoi, ettei kansa voisi kokonaan kadota. Adonain liitto ja lupaukset olivat suurempia kuin Hamanin määräys.
Sitten hän esitti kysymyksen:
Kuka tietää, vaikka Ester olisi päässyt kuninkaalliseen asemaan juuri tällaista aikaa varten?
Mordokai ei väittänyt tuntevansa varmasti kaikkia Adonain tarkoituksia. Hän kehotti Esteriä näkemään asemansa mahdollisuutena ja vastuuna.
Ester ei ollut saanut kruunua vain omaa turvallisuuttaan varten. Hänen asemansa saattoi olla valmistettu kansan pelastamista varten.
Kutsumus ei aina ala yliluonnollisesta näystä. Joskus se alkaa siitä, että ihminen tunnistaa olevansa paikassa, jossa hän voi tehdä jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei voi tehdä samalla tavalla.
Kysymys ei ollut siitä, oliko Ester täysin peloton. Kysymys oli siitä, toimisiko hän pelostaan huolimatta.
Kolme päivää ilman leipää ja vettä
Ester teki päätöksensä. Hän käski Mordokaita kokoamaan kaikki Shushanin juutalaiset ja paastoamaan hänen puolestaan kolme päivää ja yötä syömättä ja juomatta.
Myös Ester ja hänen palvelijattarensa paastoaisivat.
Esterin kirjassa ei mainita rukousta suoraan, mutta raamatullisessa ja juutalaisessa yhteydessä paasto liittyy nöyrtymiseen, avun etsimiseen ja ihmisen täydellisen riippuvuuden tunnustamiseen.
Ester ei astunut kuninkaan eteen oman kauneutensa, kruununsa tai vaikutusvaltansa varassa. Hän valmistautui paaston kautta.
Koko Shushanin juutalainen yhteisö liittyi hänen valmistautumiseensa. Vaikka Ester joutuisi menemään kuninkaan luo yksin, hän ei kantanut tehtävää yksin.
Paasto yhdisti palatsin kuningattaren ja kaupungin surevat juutalaiset.
Kolmen päivän ajan he eivät yrittäneet hallita tilannetta omalla voimallaan. He tunnustivat tarvitsevansa apua, jota mikään inhimillinen asema ei voinut taata.
Jos kuolen, niin kuolen
Ester ilmoitti menevänsä kuninkaan luo lain vastaisesti. Hän päätti sanansa: ”Jos kuolen, niin kuolen.”
Sanat eivät ilmaise epätoivoa vaan rohkeaa suostumista kutsumuksen hintaan.
Ester ei tiennyt, ojentaisiko kuningas valtikkansa. Hän tiesi vain, ettei voinut enää vaieta.
Todellinen rohkeus ei tarkoita, ettei ihminen pelkäisi kuolemaa tai menetystä. Rohkeus tarkoittaa oikean tekemistä, vaikka seurauksia ei voi hallita.
Esterin päätös oli vastakohta palatsin aikaisemmalle hiljaisuudelle. Hadassah, jonka identiteetti oli ollut kätketty, oli valmis astumaan esiin kansansa puolesta.
Hän ei enää kysynyt vain, miten voisi selviytyä kuningattarena. Hän kysyi, miten voisi käyttää asemansa kansan pelastamiseksi.
Kruunusta tuli kutsumus.
Kultainen valtikka
Kolmantena päivänä Ester pukeutui kuninkaallisesti ja astui sisäpihalle. Kuningas istui valtaistuimellaan ja näki hänet.
Hetki ratkaisi Esterin elämän.
Kuningas ojensi hänelle kultaisen valtikkansa. Ester sai elää ja lähestyä valtaistuinta.
Kuningas kysyi, mitä Ester halusi, ja lupasi tälle jopa puolet valtakunnastaan.
Ester ei esittänyt pyyntöään välittömästi. Hän kutsui kuninkaan ja Hamanin valmistamaansa juhlaan.
Ensimmäisessä juhlassa kuningas kysyi uudelleen Esterin pyyntöä. Ester kutsui heidät seuraavana päivänä toiseen juhlaan ja lupasi silloin kertoa asiansa.
Esterin viivyttely ei ollut pelkuruutta. Hän toimi harkiten ja odotti oikeaa hetkeä.
Rohkeus ei tarkoita harkitsematonta kiirettä. Ester oli valmis kuolemaan mutta käytti samalla viisautta, aikaa ja hovin tapoja.
Hän ei ollut tapahtumien passiivinen uhri. Hän alkoi johtaa niiden kulkua.
Hamanin ylpeys
Haman poistui ensimmäisestä juhlasta iloisena ja tyytyväisenä. Nähdessään Mordokain kuninkaan portilla hän kuitenkin täyttyi vihasta, koska tämä ei noussut eikä vapissut hänen edessään.
Kotona Haman kehuskeli rikkauksillaan, poikiensa määrällä, asemallaan ja sillä, kuinka kuningatar Ester oli kutsunut vain hänet kuninkaan lisäksi juhlaan.
Kaikki tämä tuntui hänestä arvottomalta niin kauan kuin Mordokai istui kuninkaan portilla.
Hamanilla oli lähes kaikki, mitä Persian valtakunnan ylimys saattoi haluta. Yhden juutalaisen kieltäytyminen riisti häneltä kuitenkin kyvyn iloita mistään.
Ylpeys tekee ihmisestä riippuvaisen toisten osoittamasta kunnioituksesta. Mitä enemmän Haman sai valtaa, sitä vähemmän hän kesti sitä, ettei yksi ihminen tunnustanut hänen suuruuttaan.
Hamanin vaimo Zeresh ja hänen ystävänsä neuvoivat pystyttämään korkean puun tai hirsirakennelman, jossa Mordokai surmattaisiin. Haman piti neuvosta ja antoi valmistaa sen.
Hän meni nukkumaan uskoen hallitsevansa Mordokain kohtaloa.
Yö, jolloin kuningas ei saanut unta
Samana yönä kuningas ei saanut unta.
Kyseessä ei ollut näyttävä ihme. Taivas ei auennut eikä enkeli ilmestynyt. Hallitsija vain valvoi.
Kuningas käski tuoda valtakunnan aikakirjat ja lukea niitä ääneen. Niistä löytyi merkintä Mordokain aikaisemmin paljastamasta salaliitosta.
Kuningas kysyi, millaisen palkkion Mordokai oli saanut. Hänelle kerrottiin, ettei tälle ollut tehty mitään.
Juuri silloin Haman saapui pihalle pyytämään lupaa Mordokain surmaamiseen.
Ennen kuin Haman ehti esittää asiansa, kuningas kysyi häneltä, mitä pitäisi tehdä miehelle, jota kuningas halusi kunnioittaa.
Haman ajatteli kuninkaan tarkoittavan häntä. Hän suunnitteli näyttävän kunnianosoituksen: miehelle tulisi pukea kuninkaallinen vaate, hänet asetettaisiin kuninkaan hevosen selkään ja häntä kuljetettaisiin kaupungin kaduilla korkean ruhtinaan julistaessa hänen kunniaansa.
Kuningas käski Hamanin tehdä kaiken tämän Mordokaille.
Yhdessä unettomassa yössä kertomuksen suunta alkoi kääntyä.
Suuri käänne
Haman joutui taluttamaan Mordokaita kaupungin läpi ja julistamaan tämän olevan mies, jota kuningas halusi kunnioittaa.
Mordokai palasi sen jälkeen kuninkaan portille. Haman kiirehti kotiinsa surevana ja pää peitettynä.
Hamanin neuvonantajat ja Zeresh sanoivat jotakin merkittävää: jos Mordokai oli juutalainen ja Haman oli jo alkanut kaatua hänen edessään, Haman ei voisi voittaa tätä vaan kaatuisi varmasti.
Haman oli aikaisemmin pitänyt juutalaisia voimattomana vähemmistönä. Nyt hänen oma lähipiirinsä tunnisti, ettei hänen suunnitelmansa edennyt odotetusti.
Esterin kirjan suuret käänteet alkavat pienistä tapahtumista:
Kuningas ei saa unta.
Aikakirjoista luetaan juuri oikea kohta.
Mordokain palkitsematta jäänyt teko muistetaan.
Haman saapuu juuri oikealla hetkellä.
Hänen ylpeytensä saa hänet suunnittelemaan oman nöyryytyksensä.
Adonain nimeä ei mainita, mutta sattumien ketju muodostaa johdatuksen kuvion.
Vihollinen paljastui juhlapöydässä
Toisessa juhlassa kuningas kysyi jälleen Esterin pyyntöä.
Nyt Ester puhui.
Hän pyysi oman henkensä ja kansansa puolesta. Hän kertoi heidän tulleen myydyiksi tuhottaviksi, surmattaviksi ja hävitettäviksi.
Ester paljasti samalla oman identiteettinsä. Kuningattaren uhkaaminen ja juutalaisten tuhoaminen olivat sama asia, koska Ester kuului tähän kansaan.
Kuningas kysyi, kuka oli uskaltanut suunnitella tällaista.
Ester vastasi: ”Vastustaja ja vihollinen on tuo paha Haman.”
Haman kauhistui kuninkaan ja kuningattaren edessä.
Kuningas poistui vihaisena palatsin puutarhaan. Haman jäi anomaan Esteriltä henkeään. Kun kuningas palasi, hän näki Hamanin kaatuneena Esterin leposohvalle ja tulkitsi tilanteen uudeksi loukkaukseksi kuningatarta vastaan.
Hovin virkamies Harvona mainitsi rakennelman, jonka Haman oli pystyttänyt Mordokaille, kuninkaan hengen pelastaneelle miehelle.
Kuningas määräsi Hamanin surmattavaksi siinä.
Väline, jonka Haman oli valmistanut vanhurskaan tuhoamiseksi, tuli hänen oman tuomionsa paikaksi.
Hamanin kukistuminen ei vielä poistanut vaaraa
Hamanin kuolema ei automaattisesti kumonnut hänen laatimaansa määräystä. Persian kuninkaan nimissä kirjoitettua ja sinettisormuksella vahvistettua lakia ei voitu vain peruuttaa.
Ester sai Hamanin talon, ja Mordokai tuotiin kuninkaan eteen. Ester kertoi, mikä Mordokain suhde häneen oli. Kuningas antoi Hamanilta ottamansa sinettisormuksen Mordokaille.
Kätketyt suhteet tulivat näkyviksi. Ester oli juutalainen, ja Mordokai oli hänen kasvatusisänsä.
Ester meni jälleen kuninkaan eteen, lankesi tämän jalkoihin ja anoi itkien, että Hamanin suunnitelma estettäisiin. Kuningas ojensi hänelle valtikkansa toisen kerran.
Ester ei ajatellut tehtävänsä päättyneen oman henkensä pelastumiseen. Niin kauan kuin kansa oli vaarassa, hänen työnsä jatkui.
Hän kysyi, kuinka voisi kestää nähdä kansansa tuhon ja sukunsa hävityksen.
Todellinen esirukoilija ei tyydy henkilökohtaiseen turvaan, jos muut ovat yhä vaarassa.
Kirjoittakaa uusi käsky
Kuningas antoi Esterille ja Mordokaille valtuuden kirjoittaa juutalaisten puolesta uuden määräyksen ja vahvistaa sen sinettisormuksella.
Uusi käsky lähetettiin valtakunnan kaikkiin maakuntiin niiden omilla kielillä. Juutalaisille annettiin oikeus kokoontua ja puolustaa henkeään niitä vastaan, jotka yrittäisivät toteuttaa Hamanin tuhoamismääräyksen.
Ensimmäinen määräys oli yhä olemassa, mutta nyt juutalaiset eivät olleet puolustuskyvyttömiä.
Mordokai lähti kuninkaan luota kuninkaallisissa vaatteissa, päässään kultainen kruunu. Shushanin kaupunki iloitsi ja riemuitsi.
Juutalaisille koitti valo, ilo, riemu ja kunnia.
Käänne oli täydellinen. Säkki ja tuhka vaihtuivat kuninkaalliseen vaatetukseen. Julkinen suru muuttui iloksi. Mordokai, jonka Haman oli aikonut surmata, sai Hamanin aseman.
Monet valtakunnan kansoista alkoivat samaistua juutalaisiin, koska pelko heidän edessään oli vallannut ihmiset.
Adonai oli muuttanut kansan aseman, vaikka Hänen nimeään ei edelleenkään mainittu kertomuksessa.
Puolustautuminen tuhon päivänä
Adar-kuun kolmantenatoista päivänä Hamanin alkuperäisen määräyksen oli tarkoitus astua voimaan.
Tuona päivänä juutalaisten viholliset olivat toivoneet saavansa heidät valtaansa. Tilanne kääntyi kuitenkin päinvastaiseksi.
Juutalaiset kokoontuivat puolustamaan itseään. Maakuntien virkamiehet auttoivat heitä, koska Mordokain asema ja vaikutusvalta olivat kasvaneet.
Esterin kirja korostaa useita kertoja, etteivät juutalaiset koskeneet vihollistensa omaisuuteen, vaikka kuninkaan määräys olisi sallinut saaliin ottamisen.
Tämä yksityiskohta erottaa heidän toimintansa Hamanin suunnitelmasta. Haman oli luvannut juutalaisten omaisuuden ryöstäjille. Juutalaisten tavoitteena ei ollut rikastuminen vaan hengissä säilyminen ja vihollisen hyökkäyksen torjuminen.
Shushanissa puolustautuminen jatkui myös seuraavana päivänä Esterin pyynnöstä, minkä vuoksi pääkaupungin juhlapäivä sijoittui eri päivään kuin maakuntien.
Vihollisen määräämä tuhon päivä muuttui juutalaisten pelastumisen päiväksi.
Purim – arpa kääntyi
Mordokai määräsi juutalaiset viettämään vuosittain adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista päivää.
Juhla sai nimekseen Purim Hamanin heittämän purin eli arvan mukaan.
Nimi muistuttaa siitä, kuinka Haman yritti arvan avulla määrätä juutalaisten tuhon päivän. Se, minkä hän oli tarkoittanut kuolemaksi, muuttui pelastuksen ja ilon muistoksi.
Purimissa tuli viettää juhlaa, lähettää ruokalahjoja toisille ja antaa lahjoja köyhille.
Pelastuksen iloa ei saanut pitää vain omana kokemuksena. Sen tuli näkyä yhteydessä, jakamisessa ja siinä, ettei köyhääkään jätetty juhlan ulkopuolelle.
Purim ei ole yksi Toorassa säädetyistä Adonain juhla-ajoista, mutta Esterin kirja vahvistaa sen juutalaisen kansan historialliseksi muistopäiväksi.
Juhla todistaa siitä, ettei juutalaisten vihollinen onnistunut hävittämään kansaa. Sukupolvesta toiseen luetaan Esterin kertomus ja muistetaan, kuinka suru muuttui iloksi.
Adonai, jonka nimeä ei mainita
Esterin kirjan tunnetuin erityispiirre on se, ettei Adonain nimeä mainita siinä suoraan.
Tämä ei tarkoita, ettei Hän olisi kertomuksessa läsnä.
Hänen johdatuksensa näkyy siinä, että Ester päätyi kuningattareksi ennen kriisin puhkeamista. Mordokain teko kirjoitettiin aikakirjoihin mutta jäi aluksi palkitsematta. Kuningas menetti unensa juuri ratkaisevana yönä. Oikea kohta luettiin aikakirjoista. Haman joutui itse kunnioittamaan miestä, jonka aikoi surmata. Ester sai suosion kuninkaan edessä. Kansalle avautui mahdollisuus puolustautua.
Yksikään näistä tapahtumista ei yksinään näyttänyt suurelta ihmeeltä. Yhdessä ne muodostivat pelastuksen tien.
Esterin kirja puhuttelee erityisesti niitä aikoja, jolloin Adonain läsnäolo ei tunnu näkyvältä. Kaikissa tilanteissa ei kuulu profeetallista sanaa eikä tapahdu yliluonnollista merkkiä.
Hiljaisuus ei merkitse poissaoloa.
Adonai voi toimia myös hallinnollisten päätösten, unettoman yön, muistikirjan, rohkean keskustelun ja oikeaan aikaan tehdyn valinnan kautta.
Haman ja Amalekin pitkä varjo
Hamanin nimitys agagilaiseksi muistuttaa Amalekin kuningas Agagista. Amalek oli hyökännyt Israelin heikoimpien kimppuun kansan kulkiessa Egyptistä lähdön jälkeen.
Adonai käski Israelia muistamaan Amalekin teon. Myöhemmin kuningas Saul sai tehtäväkseen panna toimeen tuomion Amalekia vastaan, mutta hän ei ollut täysin kuuliainen. Hän säästi kuningas Agagin hengen, kunnes profeetta Samuel toteutti tuomion.
Mordokain yhteys Benjaminin heimoon ja Kishiin tuo kertomukseen Saulin suvun kaikuja. Hamanin yhteys Agagiin puolestaan muistuttaa vihollisuudesta, joka ei ollut kadonnut.
Esterin kirjassa asetelma palaa uudessa muodossa Persian hovissa. Agagilainen Haman yrittää tuhota koko juutalaisen kansan, mutta benjaminilainen Mordokai ja Ester toimivat kansan säilymisen puolesta.
Yhteyksiä ei pidä käyttää vihollisuuden siirtämiseen mihinkään nykyiseen kansaan. Esterin kirjan sanoma koskee juutalaisvastaisen tuhovihan hengellistä ja moraalista luonnetta.
Hamanin toimintatapa näkyy kaikkialla, missä kokonainen kansa muutetaan kasvottomaksi uhaksi ja sen hävittämistä yritetään oikeuttaa hallinnollisella kielellä.
Ester esirukoilijana
Ester asettui oman kansansa ja kuoleman väliin. Hän lähestyi kuningasta, vaikka se saattoi maksaa hänen henkensä.
Hänen toimintansa sisältää esirukouksen piirteitä:
Hän samaistui kansaansa.
Hän ei pyytänyt vain omaa pelastustaan.
Hän paastosi yhteisön kanssa.
Hän astui vaaralliseen paikkaan.
Hän vetosi hallitsijaan kansansa puolesta.
Hän jatkoi työtä, kunnes tuhoamissuunnitelmaan oli vastattu.
Ester ei ollut synnitön pelastaja eikä hän pystynyt yksin kumoamaan Persian lakia. Hän tarvitsi Mordokain, juutalaisen yhteisön paaston, kuninkaan suosion ja uuden määräyksen.
Hänen rohkeutensa antaa silti voimakkaan kuvan siitä, mitä merkitsee käyttää omaa asemaa toisten hyväksi.
Kutsumus ei ole etuoikeuden säilyttämistä. Se on saadun aseman luovuttamista Adonain tarkoituksiin.
Ester ja Yeshua Messias
Esterin kirja ei sisällä suoraa ennustusta Yeshuasta. Sen yhteys messiaaniseen kertomukseen kulkee ennen kaikkea juutalaisen kansan säilymisen kautta.
Adonai oli luvannut Abrahamille jälkeläisen ja siunauksen, Iisakille liiton jatkuvuuden, Ya’akoville kansan ja Daavidille pysyvän kuningassuvun. Messias tulisi Israelin kansasta ja Daavidin suvusta.
Hamanin suunnitelma kohdistui kaikkiin juutalaisiin koko Persian valtakunnassa. Jos hänen tavoitteensa olisi toteutunut, kyse ei olisi ollut vain yhden vähemmistön katoamisesta. Hyökkäys olisi kohdistunut siihen kansaan, jonka kautta Adonai oli luvannut tuoda Messiaan ja siunauksen kansoille.
Adonain liittolupaukset eivät kuitenkaan voineet raueta Hamanin päätöksellä.
Ester vaaransi henkensä astuessaan kuninkaan eteen kansansa puolesta. Yeshua antoi henkensä vapaaehtoisesti ja nousi kuolleista tuodakseen lunastuksen.
Esterin ja Yeshuan tehtävät eivät ole samanlaisia, eikä Esterin kertomusta pidä muuttaa pelkäksi vertauskuvaksi. Silti hänen valmiutensa asettua kuolemanvaaraan toisten puolesta auttaa ymmärtämään uhrautuvan rakkauden luonnetta.
Ester auttoi kansaansa saamaan oikeuden puolustautua määrättyä tuhoa vastaan. Yeshua tuo voiton synnin ja kuoleman vallasta.
Purimin pelastus varmisti osaltaan, että juutalainen kansa säilyi ja että Messiaan historiallinen tie jatkui.
Juutalainen identiteetti diasporassa
Ester ja Mordokai elivät vieraan valtakunnan keskellä. He käyttivät paikallisia nimiä, osallistuivat Persian hallinnon toimintaan ja tunsivat hovin käytännöt.
He eivät kuitenkaan lakanneet olemasta juutalaisia.
Esterin kertomus osoittaa diasporassa elämisen jännitteen. Juutalainen voi rakentaa elämäänsä muiden kansojen keskellä, mutta hänen identiteettinsä voi muuttua vaaralliseksi silloin, kun yhteiskunta kääntyy häntä vastaan.
Aluksi Mordokai käski Esteriä salaamaan syntyperänsä. Myöhemmin sama Mordokai kehotti häntä astumaan esiin juuri juutalaisuutensa tähden.
Salaisuudelle oli oma aikansa, mutta myös tunnustamiselle tuli oma aikansa.
Ester ei voinut pelastaa kansaansa pysymällä vain Persian kuningattarena. Hänen oli paljastettava olevansa myös Hadassah, yksi juutalaisista.
Identiteetti muuttui henkilökohtaisesta tiedosta julkiseksi vastuuksi.
Mitä Esterin elämä opettaa?
Esterin elämä opettaa ensinnäkin, ettei Adonain hiljaisuus merkitse Hänen poissaoloaan. Vaikka Hänen nimeään ei mainita, Hänen johdatuksensa näkyy tapahtumien kokonaisuudessa.
Toiseksi kertomus osoittaa, että ihmisen asema voi olla valmistettu toisten palvelemista varten. Kruunu ei ollut vain Esterin henkilökohtainen menestys. Siihen liittyi vastuu koko kansasta.
Kolmanneksi Ester opettaa rohkeuden tarvitsevan valmistautumista. Hän ei rynnännyt harkitsematta kuninkaan eteen, vaan kutsui yhteisön paastoon ja toimi viisaasti.
Neljänneksi hänen kertomuksensa varoittaa vaikenemisesta silloin, kun toiset ovat vaarassa. Hiljaisuus ei olisi lopulta pelastanut Esteriäkään.
Viidenneksi Mordokai opettaa uskollisuudesta silloin, kun palkkiota ei näy. Hänen tekonsa unohtui ihmisten mielestä mutta tuli muistetuksi oikealla hetkellä.
Kuudenneksi Hamanin elämä osoittaa ylpeyden tuhoavan voiman. Hänellä oli rikkautta, asemaa ja kuninkaan suosiota, mutta yhden ihmisen kumartamattomuus täytti hänen sydämensä vihalla.
Seitsemänneksi Purim opettaa muistamaan pelastuksen yhdessä. Iloon kuuluvat juhla-ateriat, lahjat ystäville ja köyhien huomioiminen.
Kahdeksanneksi Esterin kertomus vakuuttaa, ettei mikään ihmisten laatima tuhoamissuunnitelma voi kumota Adonain liittouskollisuutta.
Tällaisen ajan tähden
Ester ei valinnut syntyä orvoksi. Hän ei itse rakentanut Persian valtakunnan valtarakenteita eikä Hamanin vihaa. Hän ei voinut hallita kaikkia olosuhteitaan.
Hän saattoi kuitenkin valita, mitä teki siinä paikassa, johon oli joutunut.
Hän saattoi pysyä hiljaa tai puhua.
Hän saattoi suojella kruunuaan tai käyttää sitä kansansa hyväksi.
Hän saattoi antaa pelon hallita tai astua kuninkaan eteen.
Hän saattoi säilyttää Esterin turvallisen ulkokuoren tai paljastaa olevansa Hadassah.
Hänen rohkeutensa ei perustunut varmuuteen omasta selviytymisestään. Se perustui siihen, että kansan pelastaminen oli hänen omaa turvallisuuttaan tärkeämpää.
”Jos kuolen, niin kuolen” ei ollut kertomuksen loppu. Kuolemaan johtavalta näyttänyt askel avasi tien elämään.
Hamanin arpa kääntyi.
Mordokain surmapuu tuli Hamanin tuomioksi.
Unohdettu uskollisuus muistettiin.
Säkki vaihtui kuninkaalliseen vaatteeseen.
Suru muuttui iloksi.
Tuhoon määrätty kansa sai puolustautua ja säilyi.
Purim julistaa, ettei juutalaisen kansan historia ole sattuman eikä vihollisten päätösten varassa.
Adonai voi näyttää kätketyltä, mutta Hän valvoo liittoaan. Hän voi käyttää orpotyttöä, unetonta yötä, vanhaa aikakirjaa ja rohkeaa sanaa kansansa varjelemiseen.
Esterin kertomus kutsuu jokaista sukupolvea kysymään:
Missä paikassa minut on kutsuttu puhumaan?
Kenen puolesta voin käyttää asemaani?
Milloin vaikenemisen aika on päättynyt?
Olenko valmis toimimaan, vaikka en voi hallita lopputulosta?
Kuka tietää, vaikka juuri tämä paikka, tämä tehtävä ja tämä hetki olisi annettu tällaisen ajan tähden?
