Raamatun naiset – Liiton kertomuksia, osa 7
Teema: lapsettomuuden suru, hiljainen rukous, lupauksen täyttäminen, profeetallinen ylistys ja toivo Adonain Voidellusta
Keskeiset raamatunkohdat: Ensimmäinen Samuelin kirja 1:1–2:21 ja 3:1–21; Psalmi 113:1–9; Luukas 1:46–55
Hannan elämä sijoittuu Israelin historian suureen murrosvaiheeseen. Tuomarien aika oli päättymässä, mutta kuningasaika ei ollut vielä alkanut. Israelin hengellinen johtajuus oli heikentynyt, pyhäkössä palveltiin väärin ja Adonain sana oli tullut harvinaiseksi.
Tähän tilanteeseen syntyi lapsi, josta tulisi profeetta, tuomari ja kuninkaiden voitelija. Ennen Samuelin syntymää oli kuitenkin Hannan pitkä suru, rukous ja lupaus.
Hanna ei ollut hallitsija eikä julkisessa hengellisessä virassa. Hän oli lapseton nainen, jonka rukous lausuttiin niin hiljaa, ettei edes pappi ymmärtänyt sitä oikein. Adonai kuuli kuitenkin sen, minkä ihmiset tulkitsivat väärin.
Hannan rukous johti Samuelin syntymään. Samuel puolestaan voiteli sekä Israelin ensimmäisen kuninkaan että Daavidin, jonka suvusta Yeshua Messias syntyi.
Hannan henkilökohtainen rukous liittyi näin Israelin kansalliseen ja messiaaniseen historiaan.
Kaksi vaimoa, yksi haava
Hanna oli Elkanan vaimo. Perhe asui Efraimin vuoriston alueella, ja Elkanalla oli kaksi vaimoa: Hanna ja Peninna.
Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut.
Moniavioisuus esiintyy Raamatun kertomuksissa, mutta sitä ei kuvata ongelmattomana ihanteena. Abrahamin, Ya’akovin ja Elkanan kodeissa vaimojen välinen kilpailu synnytti kipua. Perheen rakenne asetti naiset vertailemaan asemaansa, miehen rakkautta ja lastensa määrää.
Hannan ja Peninnan välillä vallitsi sama jännite, joka oli aikaisemmin näkynyt Rachelin ja Leahin elämässä. Toinen nainen oli hedelmällinen, toinen rakastettu. Kummallakin oli jotakin, mitä toinen saattoi kadehtia.
Tooran teksti sanoo Adonain sulkeneen Hannan kohdun. Lausetta ei pidä tulkita niin, että Hanna olisi ollut syyllinen tai että lapsettomuus olisi ollut rangaistus jostakin nimetystä synnistä. Kertomus ei esitä tällaista syytä.
Raamattu tunnustaa elämän olevan Adonain käsissä, mutta se antaa samalla täyden tilan Hannan surulle. Hän ei ollut hengellisesti heikompi siksi, että lapsettomuus satutti häntä.
Matka Shiloon
Elkana vei perheensä vuosittain Shiloon kumartamaan ja uhraamaan Adonai-Tzva’otille, Israelin sotajoukkojen Jumalalle. Shilossa sijaitsi tuolloin Israelin pyhäkkö, jossa liitonarkkua säilytettiin.
Pyhäkön pappina palveli Eli, ja hänen poikansa Hofni ja Pinchas toimivat pappeina.
Juhlamatkan olisi pitänyt olla yhteisen ilon aikaa. Perhe tuli Adonain eteen uhraamaan ja osallistumaan uhriateriaan. Hannalle matkasta muodostui kuitenkin vuosi toisensa jälkeen hänen kipeimmän haavansa näyttämö.
Elkana antoi Peninnalle ja tämän lapsille heidän osuutensa uhriateriasta. Hannalle hän antoi erityisen annoksen, koska rakasti häntä.
Miehen rakkaus ei kuitenkaan poistanut lapsettomuuden surua.
Jopa pyhään juhlaan voi liittyä kipua. Toisten perheonni, lapset ja näkyvä ilo voivat tehdä oman menetyksen entistä tuntuvammaksi.
Hanna tuli Shiloon palvomaan Adonaita, mutta samalla hän joutui kohtaamaan kaiken sen, mitä häneltä puuttui.
Peninna satutti Hannaa
Peninna ärsytti ja loukkasi Hannaa tämän lapsettomuuden tähden. Kertomus sanoo tämän tapahtuneen vuodesta toiseen, aina kun perhe meni Adonain huoneeseen.
Peninnan sanat osuivat juuri siihen kohtaan, jossa Hanna oli valmiiksi haavoittunut.
Toora ei tallenna loukkauksia sanatarkasti. Riittää, että tiedämme niiden saaneen Hannan itkemään ja kieltäytymään ruoasta.
Peninna ei ollut vain Hannan kanssa kilpaileva vaimo. Hän käytti toisen ihmisen surua oman asemansa vahvistamiseen.
Kertomus varoittaa vertailemasta Adonain ihmisille antamia lahjoja. Se, mikä yhdelle on siunaus, voi muuttua ylpeyden välineeksi, jos sitä käytetään toisen häpäisemiseen.
Lapset olivat Peninnalle lahja. He eivät oikeuttaneet häntä halveksimaan lapsetonta Hannaa.
Hengellisessä yhteisössäkin voidaan satuttaa juuri niiden asioiden kautta, joiden pitäisi olla kiitoksen aiheita. Hannan elämä muistuttaa, ettei toisen haavaa pidä käyttää oman arvon korottamiseen.
Miksi sydämesi on surullinen?
Elkana näki Hannan itkevän ja kysyi, miksi tämä ei syönyt ja miksi hänen sydämensä oli surullinen. Hän kysyi myös, eikö hän ollut Hannalle parempi kuin kymmenen poikaa.
Elkana rakasti Hannaa ja halusi lohduttaa häntä. Hänen sanansa olivat vilpittömiä, mutta ne eivät täysin tavoittaneet vaimon surua.
Puolison rakkaus oli arvokas lahja, mutta se ei korvannut lapsen kaipuuta.
Joskus rakastava ihminen yrittää nopeasti ratkaista surun, jota hänen pitäisi ensin kuunnella. Elkana näki kyyneleet mutta ei pystynyt poistamaan niiden syytä.
Hanna ei ryhtynyt väittelemään miehensä kanssa eikä yrittänyt selittää kipuaan uudelleen. Hän nousi ja meni Adonain eteen.
Tämä ei tarkoita, etteikö ihmisten tuki olisi tärkeää. Se osoittaa, että Hannan syvin hätä tarvitsi tulla Hänen eteensä, joka yksin tunsi sen kokonaan.
Itkin Adonain edessä
Hanna nousi aterian jälkeen ja meni rukoilemaan. Eli istui tuolilla pyhäkön ovenpielessä.
Hanna oli syvästi murheellinen. Hän rukoili Adonaita ja itki katkerasti.
Raamattu ei peitä hänen tunnekuohuaan eikä arvostele sitä. Kyyneleet olivat osa hänen rukoustaan. Hän ei tullut Adonain eteen valmiiksi rauhoittuneena, vaan juuri sellaisena kuin oli.
Hanna ei purkanut kipuaan Peninnaan eikä yrittänyt vastata loukkauksiin samalla tavalla. Hän vei tuskansa Adonaille.
Raamatullinen rukous ei aina ala levollisuudesta. Joskus se alkaa siitä, ettei ihminen enää jaksa kantaa surua yksin.
Hanna opettaa, ettei Adonain edessä tarvitse peittää pettymystä, kaipausta tai katkeria kyyneleitä. Hän tietää jo sydämen todellisen tilan.
Hannan rukouksesta tuli paikka, jossa suru sai sanat ja jossa hän luovutti tulevaisuutensa Adonain käsiin.
Muista palvelijatartasi
Hanna teki lupauksen. Hän pyysi Adonai-Tzva’otia katsomaan hänen kurjuuttaan, muistamaan häntä ja olemaan unohtamatta palvelijatartaan.
Jos Adonai antaisi hänelle pojan, Hanna antaisi pojan takaisin Adonaille tämän koko elämän ajaksi. Partaveitsi ei koskettaisi hänen päätään.
Lupaus muistuttaa nasiirin erityistä pyhittäytymistä. Lasta ei pyydetty vain Hannan henkilökohtaisen tyhjyyden täyttämiseksi. Hän tarjosi jo rukouksessa pojan Adonain palvelukseen.
Hannan sanat ”muista palvelijatartasi” eivät tarkoita hänen uskoneen Adonain kirjaimellisesti unohtaneen hänet. Raamatullisessa kielenkäytössä muistaminen merkitsee usein sitä, että Adonai ryhtyy toimimaan armonsa ja tarkoituksensa mukaisesti.
Samaa ilmaisua käytetään Saaran ja Rachelin kertomuksissa. Adonai muisti heidät ja avasi heidän kohtunsa.
Hanna asettui näiden kantaäitien rukousperinteeseen. Hän pyysi Adonaita näkemään, muistamaan ja toimimaan.
Huuleni liikkuivat hiljaa
Hanna rukoili pitkään. Hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut.
Eli tarkkaili häntä ja päätteli hänen olevan humalassa. Hän käski Hannaa luopumaan viinistään.
Tilanne oli ironinen ja surullinen. Hanna oli tullut pyhäkköön etsimään ymmärrystä Adonailta, mutta pyhäkön pappi tulkitsi hänen rukouksensa väärin.
Eli näki liikkuvat huulet mutta ei kuullut sanoja. Hän teki johtopäätöksen ulkoisen vaikutelman perusteella.
Hannan hiljainen rukous on merkittävä raamatullisessa rukousperinteessä. Adonai ei tarvitse kuuluvaa ääntä kuullakseen. Rukouksen voima ei riipu äänen voimakkuudesta, kauniista sanoista tai siitä, ymmärtävätkö ympärillä olevat ihmiset sitä.
Hanna ei pystynyt puhumaan ääneen, mutta hänen sydämensä huusi.
Adonai kuuli hiljaisuuden.
En ole juonut viiniä
Hanna vastasi Elille kunnioittavasti mutta selvästi. Hän sanoi olevansa murheen murtama nainen eikä olleensa juovuksissa.
Hän oli vuodattanut sielunsa Adonain eteen.
Ilmaus kuvaa rukousta, jossa ihminen ei anna Adonaille vain harkittuja ajatuksia vaan koko sisäisen kuormansa. Hanna oli vuodattanut surunsa, kaipauksensa, häpeänsä ja toivonsa Hänen eteensä.
Hän pyysi Eliä olemaan pitämättä häntä kelvottomana naisena. Hänen rukouksensa oli noussut suuresta ahdistuksesta ja surusta.
Hanna puolusti itseään muuttumatta hyökkääväksi. Hän korjasi hengellisen johtajan väärän tulkinnan mutta ei vastannut halveksunnalla.
Eli kuuli nyt sen, mitä ei ollut aluksi ymmärtänyt. Hän lähetti Hannan rauhassa ja rukoili Israelin Jumalan antavan tälle sen, mitä hän oli pyytänyt.
Pappi oli ensin tulkinnut Hannan väärin, mutta hänen viimeiset sanansa antoivat tälle siunauksen.
Hän ei enää näyttänyt surulliselta
Hanna palasi miehensä luo, söi eikä hänen kasvonsa enää näyttänyt samalta kuin aikaisemmin.
Tässä vaiheessa mikään näkyvä ei ollut vielä muuttunut. Hanna ei vielä tiennyt varmasti saavansa lasta. Peninna oli edelleen olemassa, eikä hänen elämäntilanteensa ollut ratkennut.
Muutos oli tapahtunut Hannan sisällä.
Hän oli vuodattanut sielunsa Adonaille ja saanut lähteä rauhassa. Hän ei enää kantanut pyyntöään yksin.
Rukouksen vastaus ei aina näy välittömästi olosuhteissa. Joskus ensimmäinen vastaus on rauha, joka syntyy ennen näkyvää täyttymystä.
Hanna ei lakannut toivomasta lasta. Hän oli kuitenkin luovuttanut asian Adonaille.
Usko ei merkinnyt varmuutta siitä, että kaikki tapahtuisi juuri Hannan haluamalla tavalla. Se merkitsi luottamusta siihen, että hänen rukouksensa oli kuultu ja hänen elämänsä oli Adonain käsissä.
Adonai muisti Hannan
Perhe palasi kotiinsa Ramaan. Elkana yhtyi vaimoonsa, ja Adonai muisti Hannan.
Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän antoi tälle nimeksi Sh’mu’el eli Samuel.
Kertomus liittää nimen siihen, että Hanna oli pyytänyt pojan Adonailta. Heprean sanoissa kuuluu sanaleikki pyytämisen, kuulemisen ja Jumalan nimen välillä.
Samuelin syntymä oli vastaus rukoukseen, mutta hän ei ollut vain yksityinen lohdutus Hannalle. Adonai oli valmistamassa profeettaa koko Israelille.
Samuel tulisi kuulemaan Adonain äänen aikana, jolloin Hänen sanansa oli harvinainen. Hän johtaisi Israelia, kutsuisi kansaa parannukseen ja toimisi siirtymävaiheen johtajana tuomarien ajan ja kuningasajan välillä.
Hanna pyysi yhtä lasta. Adonain vastaus vaikutti koko kansan historiaan.
Ihminen ei aina tiedä, kuinka laajalle hänen rukouksensa vaikutus voi ulottua.
Lupauksen koetus alkoi vastauksesta
Kun Elkana lähti seuraavana vuonna perheineen uhraamaan ja täyttämään lupaustaan, Hanna jäi kotiin Samuelin kanssa.
Hän ilmoitti vievänsä pojan Shiloon vasta tämän vieroituksen jälkeen. Sen jälkeen Samuel jäisi sinne palvelemaan Adonain edessä.
Elkana hyväksyi Hannan päätöksen ja kehotti tätä toimimaan hyväksi näkemällään tavalla. Hän toivoi Adonain vahvistavan sanansa.
Hannan odotus ei siis päättynyt Samuelin syntymään. Nyt hänen oli kasvatettava poikaa tietäen, että tämä annettaisiin myöhemmin pyhäkköpalvelukseen.
Jokainen päivä Samuelin kanssa oli sekä lahja että valmistautumista luopumiseen.
Hannan lupaus ei ollut hätäisesti unohdettava tunnekuohun ilmaus. Hän piti sen mielessään vuosien ajan.
Adonailta saatu lahja ei muuttunut Hannan omaisuudeksi, josta hän voisi päättää välittämättä aikaisemmasta lupauksestaan. Hän ymmärsi pojan kuuluvan viime kädessä Adonaille.
Tätä lasta minä rukoilin
Kun Samuel oli vieroitettu, Hanna vei hänet Shiloon. Hän toi mukanaan uhrin ja meni Elin luo.
Hanna muistutti pappia naisesta, joka oli aikaisemmin seisonut samalla paikalla rukoilemassa. Hän ilmoitti Samuelin olevan se lapsi, jota hän oli pyytänyt.
Adonai oli antanut hänelle sen, mitä hän oli pyytänyt.
Nyt Hanna toi vastauksen takaisin Adonain eteen.
Hetkessä yhdistyivät hänen aikaisemmat kyyneleensä, hiljainen rukouksensa, Elin väärä tulkinta, saatu rauha, Samuelin syntymä ja lupauksen täyttäminen.
Hanna ei voinut enää kantaa lasta vain sylissään. Hänen täytyi kantaa lupauksensa loppuun.
Lapsen tuominen Shiloon ei tarkoittanut, ettei Hanna olisi rakastanut häntä. Juuri rakkauden vuoksi luopuminen oli kallista.
Todellinen pyhittäminen ei ole välinpitämättömyyttä. Se on rakastetun lahjan luovuttamista Adonain tarkoituksiin.
Minä lainaan hänet Adonaille
Hanna käytti sanoissaan samaa pyytämiseen liittyvää sanaperhettä, joka kuului Samuelin nimeen. Hän oli pyytänyt pojan Adonailta, ja nyt hän antoi pyydetyn takaisin Hänelle.
Samuel oli omistettu Adonaille koko elämänsä ajaksi.
Ilmaus voidaan kääntää lainaamiseksi, antamiseksi tai luovuttamiseksi. Ajatus ei ole siinä, että Adonai tarvitsisi ihmiseltä lainaa. Hanna tunnusti kaiken saamansa kuuluvan alun perin Hänelle.
Hän ei luovuttanut Samuelia tyhjyyteen vaan Adonain palvelukseen.
Tämä oli poikkeuksellinen kutsumus. Kertomusta ei pidä käyttää vaatimuksena, että vanhempien tulisi luopua lapsistaan samalla tavalla. Hannan lupaus liittyi hänen erityiseen rukoukseensa ja Samuelin erityiseen tehtävään Israelin historiassa.
Periaate koskee silti jokaista sukupolvea: lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta. He ovat Adonain lahjoja, joita kasvatetaan Hänen tarkoituksiaan varten.
Hanna kumarsi ennen kuin näki tulevaisuuden
Hanna ja Elkana kumarsivat Adonaita Shilossa. Samuel jäi palvelemaan Elin valvonnassa.
Hanna ei vielä nähnyt, millainen Samuelista tulisi. Hän ei tiennyt tämän kuulevan Adonain äänen yöllä, johtavan Israelia, voitelevan kuninkaita tai vaikuttavan kansan historiaan.
Hän näki vain pienen pojan jäävän pyhäkköön.
Silti hän kumarsi.
Palvonta ei tässä tilanteessa noussut siitä, että Hanna olisi saanut pitää kaiken haluamansa. Se nousi luottamuksesta Adonaihin myös luopumisen hetkellä.
Hannan usko oli kulkenut pyytämisestä vastaanottamiseen ja vastaanottamisesta luovuttamiseen.
Rukous oli muuttanut hänen sydäntään. Hän ei enää nähnyt Samuelia vain oman puutteensa täyttäjänä, vaan Adonain palvelijana.
Sydämeni riemuitsee Adonaissa
Samuelin luovuttamisen yhteydessä Hanna lausui yhden Tanakhin merkittävimmistä rukouslauluista.
Laulu alkaa sanoilla:
”Sydämeni riemuitsee Adonaissa.”
Hannan ilo ei ollut ensisijaisesti lapsessa vaan Adonaissa. Tämä ei vähennä Samuelin merkitystä. Se asettaa lahjan oikeaan suhteeseen Lahjanantajan kanssa.
Hanna sanoi sarvensa kohoavan Adonaissa. Raamatullisessa kuvakielessä sarvi merkitsee voimaa, kunniaa ja kohotettua asemaa. Aikaisemmin hän oli ollut Peninnan häpäisemä ja murheen murtama. Nyt hän saattoi puhua rohkeasti, koska iloitsi Adonain pelastuksesta.
Hanna ei ylistänyt omaa vahvuuttaan. Hän ylisti Adonaita, joka oli muuttanut hänen asemansa.
Hänen laulunsa alkaa henkilökohtaisesta kokemuksesta mutta laajenee pian koskemaan Adonain pyhyyttä, oikeutta, kansojen kohtaloita, kuninkuutta ja Voideltua.
Yhden naisen rukous muuttui profeetalliseksi näyksi siitä, kuinka Adonai hallitsee maailmaa.
Ei ole ketään pyhää kuin Adonai
Hanna julisti, ettei ole ketään pyhää niin kuin Adonai eikä muuta kalliota kuin Israelin Jumala.
Kallio kuvaa pysyvyyttä, turvaa ja luotettavuutta. Hannan elämässä monet asiat olivat horjuneet: hänen asemansa perheessä, tulevaisuudentoivonsa ja kykynsä saada lapsi. Adonai oli kuitenkin pysynyt muuttumattomana.
Hanna varoitti ylpeästä puheesta. Adonai on tiedon Jumala, joka punnitsee ihmisten teot.
Sanat voivat viitata Hannan kokemukseen Peninnan loukkauksista, mutta niiden merkitys ulottuu paljon laajemmalle. Kukaan ei voi rakentaa asemaansa ylimielisyydelle ja kuvitella Adonain olevan näkemättä.
Adonai ei arvioi ihmisiä vain ulkoisen menestyksen perusteella. Hän tuntee motiivit, kuulee hiljaiset rukoukset ja punnitsee teot oikein.
Eli oli katsonut Hannaa ja tehnyt väärän johtopäätöksen. Peninna oli katsonut Hannan lapsettomuutta ja pitänyt itseään tätä ylempänä. Adonai näki kummankin sydämen.
Adonai kääntää ihmisten asemat
Hannan laulun keskeinen teema on suuri käänne.
Sotureiden jouset särkyvät, mutta kompastelevat vyöttäytyvät voimalla. Kylläiset joutuvat tekemään työtä saadakseen leipää, mutta nälkäiset saavat levätä. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, mutta monen lapsen äiti kuihtuu.
Hanna ei kuvaa sattumanvaraista kohtalon vaihtelua. Hän julistaa Adonain kykenevän kumoamaan ihmisten rakentamat valta-asetelmat.
Se, joka näyttää vahvalta, ei ole Adonain yläpuolella. Se, joka näyttää heikolta, ei ole Hänen ulottumattomissaan.
Hannan oma elämä oli esimerkki tästä käänteestä. Lapseton nainen, jota kilpailija oli häpäissyt, sai pojan, joka vaikutti koko Israelin tulevaisuuteen.
Laulun sanoma ei ole, että kaikki kärsivät ihmiset saavat välittömästi juuri sen, mitä toivovat. Se julistaa, ettei nykyinen näkyvä asema ole lopullinen totuus.
Adonai voi nostaa alhaisen ja alentaa ylpeän.
Hän nostaa köyhän tomusta
Hanna sanoi Adonain nostavan köyhän tomusta ja puutteenalaisen tuhkaläjästä. Hän asettaa heidät ruhtinaiden rinnalle ja antaa heille kunniasijan.
Samanlainen ylistys esiintyy Psalmissa 113, jossa Adonai nostaa köyhän tomusta ja antaa hedelmättömälle naiselle kodin ja ilon lasten äitinä.
Hannan rukous ei jää yksityiseksi kiitokseksi. Se julistaa, millainen Israelin Jumala on.
Hän näkee ne, jotka yhteiskunta jättää syrjään.
Hän kuulee ne, joiden ääntä ihmiset eivät ymmärrä.
Hän pystyy muuttamaan sen aseman, jota ihmiset pitävät pysyvänä.
Hannan oma nousu ei tapahtunut poliittiseen valtaan. Hän palasi kotiinsa äitinä, joka oli luovuttanut poikansa Adonaille. Hänen kunniansa liittyi siihen, että Adonai oli kuullut hänen rukouksensa ja liittänyt hänet suunnitelmaansa.
Adonai varjelee uskollistensa askeleet
Hanna lauloi Adonain varjelevan uskollistensa askeleet, mutta jumalattomien vaikenevan pimeydessä. Ihminen ei voita omalla voimallaan.
Tämä sanoma valmistaa lukijaa Samuelin kirjojen tapahtumiin.
Israel tulisi pyytämään kuningasta voidakseen olla muiden kansojen kaltainen. Saul näyttäisi ulkoisesti vahvalta ja kuninkaalliselta, mutta hänen valtansa ei kestäisi ilman kuuliaisuutta Adonaille.
Daavid puolestaan olisi nuorin veljistään eikä ihmisten ensimmäinen valinta. Adonai katsoisi kuitenkin sydämeen ja nostaisi hänet kuninkaaksi.
Hannan laulu antaa tulkinta-avaimen koko alkavalle kuningasajalle: inhimillinen voima ei ratkaise. Adonai alentaa ja korottaa. Hän varjelee uskollisia ja murtaa Häntä vastustavan ylpeyden.
Samuel, jonka Hanna oli juuri luovuttanut, tulisi olemaan näiden käänteiden keskellä.
Hän korottaa Voideltunsa sarven
Hannan laulu päättyy profeetalliseen näkyyn. Adonai tuomitsee maan ääret, antaa voiman kuninkaalleen ja korottaa Voideltunsa sarven.
Tämä on merkittävää, koska Israelilla ei vielä ollut kuningasta.
Hanna näki rukouksessaan kohti tulevaa kuninkuutta. Hänen poikansa Samuel tulisi myöhemmin voitelemaan Saulin ja sen jälkeen Daavidin.
Heprean sana mashiach tarkoittaa voideltua. Kuninkaalle annettu voitelu merkitsi hänen asettamistaan Adonain määräämään tehtävään.
Daavidille annetun liittolupauksen kautta odotus suuntautui tulevaan Daavidin poikaan, jonka valtakunta pysyisi. Tämä messiaaninen toivo saa täyttymyksensä Yeshuassa.
Hannan henkilökohtainen rukous päättyy siis koko maan tuomioon, kuninkaan voimaan ja Adonain Voidellun voittoon.
Hän pyysi yhtä poikaa. Adonai antoi hänelle laulun Kuninkaasta.
Pieni viitta joka vuosi
Samuel palveli Adonain edessä pellavainen efodi yllään. Hanna ei kuitenkaan unohtanut häntä Shiloon.
Joka vuosi hän valmisti pojalle pienen viitan ja toi sen mukanaan tullessaan Elkanan kanssa uhraamaan vuotuista uhria.
Tämä yksityiskohta tekee kertomuksesta erityisen inhimillisen.
Hanna oli luovuttanut Samuelin Adonain palvelukseen, mutta pysyi hänen äitinään. Hän seurasi tämän kasvua viitan koon kautta. Jokainen uusi vaate kertoi vuoden kulumisesta ja pojasta, joka oli jälleen kasvanut.
Pyhittäminen ei sammuttanut äidin rakkautta. Se antoi sille uuden muodon.
Hanna ei voinut olla läsnä Samuelin jokaisessa päivässä, mutta hänen käsissään valmistunut viitta ympäröi pojan. Vuosi vuodelta hän toi konkreettisen merkin huolenpidostaan.
Adonaille annettu lapsi ei lakannut olemasta äidille rakas.
Adonai antoi lisää lapsia
Eli siunasi Elkanaa ja Hannaa ja pyysi Adonaita antamaan heille lisää lapsia sen pojan tilalle, jonka Hanna oli antanut Adonaille.
Adonai piti Hannasta huolen. Hän synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä.
Kertomus ei esitä uusia lapsia Samuelin korvikkeina. Jokainen lapsi oli oma lahjansa. Hannan koti, joka oli aikaisemmin ollut hänen lapsettomuutensa surun paikka, täyttyi elämästä.
Peninnan aikaisemmat loukkaukset eivät enää määritelleet Hannan tulevaisuutta.
Hanna oli rukoillut yhtä lasta ja pitänyt lupauksensa. Adonai antoi hänelle enemmän kuin hän oli pyytänyt.
Tämä ei ole kaava, jonka mukaan jokainen Adonaille annettu asia palautettaisiin aina moninkertaisena aineellisena siunauksena. Hannan kokemus oli hänen oma erityinen kertomuksensa.
Se kuitenkin todistaa Adonain nähneen hänen luopumisensa ja pitäneen hänestä huolen.
Samuel kasvoi turmeltuneen pappeuden keskellä
Samuel palveli Shilossa Elin valvonnassa. Samaan aikaan Elin pojat Hofni ja Pinchas väärinkäyttivät papin asemaansa. He ottivat uhrilihaa vastoin määräyksiä ja kohtelivat pyhäkössä palvelevia naisia väärin.
Kertomus asettaa Elin pojat ja Samuelin vastakkain.
Hofni ja Pinchas olivat syntyneet papin sukuun, mutta halveksivat pyhiä asioita. Samuel ei kuulunut Aaronin pappeuteen, mutta palveli uskollisesti Adonain edessä.
Hengellinen perintö tai virallinen asema ei takaa uskollisuutta. Ratkaisevaa on ihmisen suhde Adonaihin ja hänen kuuliaisuutensa.
Samuel kasvoi ympäristössä, jossa hänen oli mahdollista nähdä hengellisen vallan väärinkäyttö läheltä. Silti hän ei seurannut samoja tekoja.
Adonai valmisti uutta profeetallista johtajuutta keskellä vanhan järjestelmän rappiota.
Hannan rukouksesta syntynyt lapsi kasvoi juuri siihen hetkeen, jolloin Israel tarvitsi kuulevaa palvelijaa.
Puhu, palvelijasi kuulee
Eräänä yönä Adonai kutsui Samuelia. Poika luuli Elin kutsuvan ja juoksi tämän luo. Sama toistui useita kertoja, kunnes Eli ymmärsi Adonain puhuttelevan Samuelia.
Eli neuvoi poikaa vastaamaan: ”Puhu, Adonai, palvelijasi kuulee.”
Samuel teki niin, ja Adonai antoi hänelle ensimmäisen profeetallisen sanoman.
Kertomuksen alussa Hannan ääntä ei ollut kuultu oikein. Nyt hänen poikansa oppi kuulemaan Adonain äänen.
Samuel kasvoi, ja Adonai oli hänen kanssaan. Hänen sanojensa ei annettu raueta tyhjiin. Koko Israel Danista Be’er-Shevaan tiesi Samuelin olevan Adonain profeetta.
Hannan hiljainen rukous oli johtanut profeetallisen äänen palaamiseen Israelissa.
Nainen, jonka huulten liikkeet pappi oli tulkinnut väärin, synnytti pojan, jonka kautta kansa oppi jälleen kuulemaan Adonain sanaa.
Hannan laulu ja Mirjamin laulu
Hannan rukous liittyy Israelin aikaisempien naisten ylistyslaulujen jatkumoon.
Mirjam oli johtanut Israelin naisia laulamaan meren rannalla Adonain kukistettua faraon armeijan. Debora oli laulanut Barakin kanssa Siseran rautavaunujen tuhoutumisesta.
Hannan taistelu oli erilainen. Hänellä ei ollut vastassaan faraon sotajoukkoa eikä yhdeksääsataa rautavaunua. Hänen taistelunsa käytiin sydämessä, kodissa ja pyhäkön hiljaisessa rukouksessa.
Silti hänen laulunsa laajenee yhtä suureksi. Se puhuu Adonain vallasta, vihollisten murtumisesta, köyhien korottamisesta, maan tuomitsemisesta ja Voidellun kuninkaan voimasta.
Mirjam lauloi kansallisen vapautuksen jälkeen.
Debora lauloi sotilaallisen voiton jälkeen.
Hanna lauloi henkilökohtaisen rukousvastauksen äärellä.
Kaikki kolme laulua julistavat, ettei voitto kuulu ihmisen voimalle vaan Adonaille.
Hannan laulu ja Mirjamin ylistys
B’rit Hadashahissa Mirjam, Yeshuan äiti, lausuu ylistyslaulun kuultuaan Adonain valinneen hänet Messiaan äidiksi. Hänen laulussaan kuuluu selvästi Hannan rukouksen kaikuja.
Adonai hajottaa ylpeät.
Hän syöksee mahtavat valtaistuimilta.
Hän korottaa alhaiset.
Hän täyttää nälkäiset hyvillä lahjoilla.
Hän muistaa Israelia ja liittonsa lupausta.
Tämä ei merkitse, että Hannan laulu korvattaisiin myöhemmällä laululla. Hannan rukous muodostaa profeetallisen perustan, jolle Mirjamin ylistys rakentuu.
Hannan poika Samuel voiteli Daavidin. Mirjamin poika Yeshua on Daavidille luvatun kuninkuuden täyttymys.
Hanna lauloi Adonain korottavan Voideltunsa sarven. Vuosisatoja myöhemmin tämä toivo sai täyttymyksensä Yeshuassa, Israelin Messiaassa.
Kahden äidin laulut liittyvät näin samaan lunastuskertomukseen.
Hannan rukous ja Yeshua
Hannan elämä ei ole suora vertauskuva Yeshuasta, mutta hänen rukouksensa liittyy messiaaniseen toivoon usealla tavalla.
Hän synnytti Samuelin, joka voiteli Daavidin kuninkaaksi. Adonai teki Daavidin kanssa liiton ja lupasi tämän suvulle pysyvän kuninkuuden. Yeshua syntyi Daavidin sukuun ja on luvattu Messias.
Hannan laulussa esiintyvä suuri käänne näkyy myös Yeshuan opetuksessa ja toiminnassa. Ylpeät alennetaan, nöyrät korotetaan, nälkäiset täytetään ja Jumalan valtakunta avautuu niille, jotka tietävät tarvitsevansa armoa.
Yeshua on Adonain Voideltu, jonka sarvi korotetaan. Hän on Kuningas, joka ei rakenna valtakuntaansa ihmisen voimalla vaan totuudella, vanhurskaudella ja uhriksi antamallaan elämällä.
Hannan henkilökohtainen ilo ulottui näin paljon hänen omaa aikaansa pidemmälle. Hänen laulunsa ennakoi kuninkuutta, jonka lopullinen täyttymys on Messiaassa.
Mitä Hannan elämä opettaa?
Hannan elämä opettaa ensinnäkin, että surun saa viedä Adonain eteen sellaisena kuin se on. Rukoukseen voivat kuulua kyyneleet, ahdistus ja sanat, joita muut eivät kuule.
Toiseksi hänen kertomuksensa varoittaa käyttämästä omia siunauksia toisen haavoittamiseen. Peninnan lapset olivat lahja, mutta hän teki niistä kilpailun välineen.
Kolmanneksi Hanna osoittaa, ettei ihmisten väärä tulkinta estä Adonaita kuulemasta. Eli piti häntä humalaisena, mutta Adonai tunsi hänen sydämensä.
Neljänneksi kertomus opettaa lupauksen vakavuudesta. Hanna ei unohtanut lupaustaan saatuaan sen, mitä oli pyytänyt.
Viidenneksi hänen elämänsä osoittaa, että Adonaille luovuttaminen ei merkitse rakkauden loppumista. Pieni viitta kertoi äidin jatkuvasta rakkaudesta.
Kuudenneksi Hannan rukous haastaa katsomaan ihmisten asemia Adonain näkökulmasta. Mahtava voi kaatua ja alhainen nousta. Ulkoinen menestys ei ole lopullinen mitta.
Seitsemänneksi Hanna opettaa, että henkilökohtainen rukous voi liittyä paljon suurempaan suunnitelmaan. Hänen pyytämänsä poika tuli palvelemaan koko Israelia.
Sydämeni riemuitsee Adonaissa
Hannan kertomus alkaa naisesta, joka itkee eikä pysty syömään. Se päättyy äitiin, joka ylistää Adonaita, tuo pojalleen uuden viitan joka vuosi ja näkee tämän kasvavan profeetaksi.
Hän tuli pyhäkköön murheen murtamana.
Hän vuodatti sielunsa Adonain eteen.
Hänet ymmärrettiin väärin.
Hän sai lähteä rauhassa.
Adonai muisti hänet.
Hän piti lupauksensa.
Hänen pojastaan tuli Israelin profeetta.
Hänen laulunsa suuntautui Adonain Voideltuun.
Hannan suurin todistus ei ollut ainoastaan se, että hän sai lapsen. Hänen todistuksensa oli se, että hän löysi ilonsa Adonaissa.
Lapsi oli vastaus rukoukseen, mutta Adonai oli hänen ilonsa lähde.
Hannan elämä julistaa, että hiljainenkin rukous kuullaan. Ihmisten väärät tulkinnat eivät estä Adonaita näkemästä sydäntä. Pitkä odotus ei tarkoita, että Hän olisi unohtanut.
Hän nostaa köyhän tomusta.
Hän vahvistaa heikon.
Hän varjelee uskollistensa askeleet.
Hän antaa voiman Kuninkaalleen.
Hän korottaa Voideltunsa sarven.
Siksi Hanna saattoi laulaa:
Sydämeni riemuitsee Adonaissa.