Raamatun naiset – Liiton kertomuksia, osa 1
Teema: kutsumus, liitto, odottaminen, inhimillinen epävarmuus ja Adonain uskollisuus
Keskeiset raamatunkohdat: 1. Mooseksen kirja 11:29–23:20; Jesaja 51:1–2; Roomalaiskirje 4:16–22 ja 9:6–9; Galatalaiskirje 3:16–29 ja 4:22–31; Heprealaiskirje 11:8–16
Saaran elämä kuuluu Raamatun suuren liittokertomuksen alkuun. Hän ei ollut vain Abrahamin puoliso, vaan Israelin ensimmäinen kantaäiti ja henkilökohtaisesti osallinen Adonain antamaan lupaukseen. Hänen kauttaan syntyi Yitz’chak eli Iisak, jonka kautta liiton suku jatkui Ya’akoviin, Israelin kahteentoista sukukuntaan ja lopulta Yeshua Messiaaseen.
Haluamme ohjata lukemaan Raamattua yhtenäisenä juutalaisena kertomuksena, jossa Tanakh ja B’rit Hadashah todistavat samasta lunastussuunnitelmasta. Tässä kokonaisuudessa Saaraa ei voida irrottaa Abrahamille annetusta liitosta, Israelin kansan syntymisestä eikä Messiaan sukulinjasta.
Saaran kertomus ei kuitenkaan ole vain kertomus lupauksen täyttymisestä. Se kertoo myös pitkästä odottamisesta, pelosta, epäuskosta, inhimillisistä yrityksistä ja vaikeista ihmissuhteista. Raamattu ei esitä Saaraa virheettömänä sankarina. Hänen elämänsä osoittaa, että Adonain suunnitelma etenee ihmisten heikkouksista huolimatta, koska liiton perimmäinen perusta on Hänen uskollisuutensa.
Sarai – nainen mahdottoman lupauksen äärellä
Saaran alkuperäinen nimi oli Sarai. Hänet mainitaan ensimmäisen kerran Terahin suvun yhteydessä, kun kerrotaan Abramin ottaneen hänet vaimokseen. Heti tämän jälkeen Toora toteaa, että Sarai oli hedelmätön eikä hänellä ollut lasta.
Tämä lyhyt maininta valmistaa lukijaa kaikkeen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Adonai tulisi lupaamaan Abramille suuren kansan ja lukemattomia jälkeläisiä, mutta kertomuksen alussa lupauksen toteutumiselle ei näyttänyt olevan luonnollisia edellytyksiä.
Lapsettomuus merkitsi muinaisessa Lähi-idässä henkilökohtaisen surun lisäksi myös yhteiskunnallista epävarmuutta. Perheen jatkuvuus, perintö ja vanhuuden turva liittyivät jälkeläisiin. Sarain elämässä lapsettomuuden kipu kietoutui siksi hänen identiteettiinsä, tulevaisuuteensa ja asemaansa suvussa.
Adonai alkoi kuitenkin rakentaa liittokertomustaan juuri tilanteesta, joka näytti ihmiselle mahdottomalta.
Kutsu lähteä
Adonai kutsui Abramin lähtemään maastaan, sukunsa luota ja isänsä kodista maahan, jonka Hän näyttäisi. Kutsuun sisältyi lupaus suuresta kansasta, siunatusta nimestä ja siunauksesta, joka ulottuisi kaikkiin maan sukukuntiin.
Vaikka kutsun sanat osoitettiin Abramille, myös Sarai joutui vastaamaan siihen. Hän jätti tutun ympäristönsä, sukulaisensa ja aikaisemman elämänsä. Hän lähti matkalle, jonka määränpäätä ja vaiheita hän ei tuntenut.
Usko näkyi liikkeelle lähtemisenä ennen kuin lupaus oli toteutunut.
Heprealaiskirje kuvaa Abrahamia muukalaisena, joka asui luvatussa maassa teltoissa ja odotti kaupunkia, jonka suunnittelija ja rakentaja on Adonai. Sama telttaelämä oli myös Saaran todellisuutta. Hän kulki rinnalla, pystytteli kotinsa vieraaseen maahan ja eli lupauksen varassa ilman näkyvää täyttymystä.
Kutsumus ei siis koskenut vain Abrahamia. Saara jakoi matkan hinnan.
Alttarit ja vielä täyttymätön lupaus
Abram ja Sarai kulkivat Kanaanin halki Sikemiin, Bet-Elin seudulle ja edelleen kohti etelää. Abram rakensi alttareita paikkoihin, joissa Adonai ilmestyi tai joissa hän huusi avuksi Adonain nimeä.
Alttarit olivat näkyviä merkkejä näkymättömästä lupauksesta. Abramilla ja Sarailla ei ollut maata omistuksessaan eikä yhteistä lasta, mutta he palvoivat Adonaita siinä maassa, jonka Hän oli luvannut heidän jälkeläisilleen.
Liiton elämä sisältää usein tällaisen jännitteen. Adonai on puhunut, mutta olosuhteet eivät vielä vastaa Hänen sanojaan. Usko rakentaa alttarin ennen täyttymystä. Se muistaa lupauksen silloin, kun ihminen näkee vasta teltan, vieraan maan ja avoimen tulevaisuuden.
Pelko Egyptissä
Kanaanin maahan tuli ankara nälänhätä, ja Abram meni perheineen Egyptiin. Matkalla pelko alkoi hallita hänen ajatteluaan. Hän tiesi Sarain olevan kaunis ja pelkäsi egyptiläisten tappavan hänet saadakseen Sarain itselleen.
Abram pyysi Saraita sanomaan olevansa hänen sisarensa. Tiedossa oli osatotuus, sillä Saara oli Abrahamin lähisukulainen, mutta suunnitelman tarkoituksena oli salata heidän avioliittonsa.
Sarai vietiin faraon hoviin. Abramin yritys pelastaa oma henkensä vaaransi hänen vaimonsa ja samalla sen lupauksen, jonka Adonai oli antanut heidän tulevaisuudestaan.
Adonai puuttui tilanteeseen, löi faraon taloa vitsauksilla ja varjeli Saraita. Liiton jatkuminen ei ollut Abramin viisauden tai rohkeuden varassa. Adonai suojeli lupaustaan myös silloin, kun pelko sai ihmiset tekemään vaarallisia ratkaisuja.
Samankaltainen tilanne toistui myöhemmin Gerarissa kuningas Avimelekin luona. Jälleen Abraham esitti Saaran sisarenaan, ja jälleen Adonai esti kuningasta koskemasta häneen.
Nämä kertomukset eivät kaunistele Abrahamin toimintaa. Ne osoittavat, kuinka usko ja pelko voivat olla samassa ihmisessä. Ne todistavat samalla Adonain uskollisuudesta: Hänen suunnitelmansa ei sortunut ihmisen horjumiseen.
Lupaus ja tyhjä teltta
Vuodet kuluivat, mutta Sarai ei saanut lasta. Adonai lupasi Abramille, että tämän jälkeläisiä olisi yhtä paljon kuin taivaalla tähtiä. Abram uskoi, mutta Sarain näkökulmasta lupaus liittyi ruumiiseen, joka vanheni vuosi vuodelta.
Odottaminen ei ollut Saaran elämässä lyhyt välivaihe. Siitä tuli vuosikymmeniä kestänyt todellisuus.
Raamatullinen usko ei tarkoita, ettei odottaminen sattuisi. Lupaus voi olla tosi, vaikka sen odottaminen synnyttää kysymyksiä, surua ja epävarmuutta. Saaran tyhjä teltta ei todistanut Adonain lupauksen tyhjyydestä, mutta se teki luottamisesta raskasta.
Adonain hiljaisuus ei kuitenkaan merkinnyt, että Hän olisi unohtanut.
Inhimillinen yritys toteuttaa lupaus
Pitkän odotuksen jälkeen Sarai päätti toimia. Hän antoi egyptiläisen palvelijattarensa Hagarin Abramille, jotta saisi tämän kautta lapsen.
Muinaisen maailman yhteiskunnallisten käytäntöjen valossa ratkaisu oli ymmärrettävä. Lapsettoman vaimon palvelijattaren kautta syntynyttä lasta voitiin pitää osana emännän perhettä. Raamatullinen kertomus osoittaa kuitenkin, ettei tämä ollut se tapa, jolla Adonai aikoi toteuttaa lupauksensa.
Kun Hagar tuli raskaaksi, perheen sisäinen tasapaino särkyi. Sarai koki asemansa uhatuksi ja kohteli Hagaria niin ankarasti, että tämä pakeni erämaahan.
Kertomuksessa näkyy, kuinka oman aikataulun mukaan toteutettu ratkaisu voi synnyttää kärsimystä. Sarain suru oli todellista, mutta se ei oikeuttanut Hagarin huonoa kohtelua. Raamattu ei peitä liiton kantaäidin virheitä eikä palvelijattaren kokemaa vääryyttä.
Adonain lupaus ei tarvinnut ihmisen järjestämää oikotietä. Hän oli kykenevä toteuttamaan sen omalla tavallaan ja omana määräaikanaan.
El-Roi näkee myös Hagarin
Adonain enkeli kohtasi Hagarin erämaassa vesilähteen luona. Hän puhui Hagarille, osoitti tuntevansa tämän tilanteen ja lupasi tälle lukuisia jälkeläisiä.
Hagar antoi Adonaille nimen El-Roi, Jumala, joka näkee minut.
Tämä on tärkeä osa Saaran kertomusta. Adonai oli valinnut Abramin ja Sarain liittosuunnitelmansa välikappaleiksi, mutta Hän ei ollut sokea Hagarin kärsimykselle. Valinta ei merkitse, ettei Adonai näkisi valitun perheen ulkopuolella olevia. Hän kuulee myös sorretun, muukalaisen ja erämaahan paenneen äänen.
Myöhemmin, kun Hagar ja Ismael lähetettiin pois Abrahamin kodista, Adonai kuuli pojan itkun ja avasi Hagarin silmät näkemään vesikaivon. Hän piti huolta heistä ja vahvisti lupauksensa siitä, että myös Ismaelista tulisi suuri kansa.
Iisak oli liiton lupauksen poika, mutta Ismael ei ollut Adonaille arvoton tai näkymätön.
Sarai saa uuden nimen
Kun Abram oli yhdeksänkymmentäyhdeksänvuotias, Adonai ilmestyi hänelle, vahvisti liittonsa ja antoi ympärileikkauksen sen merkiksi. Abram sai uuden nimen Abraham, sillä hänestä tulisi monien kansojen isä.
Myös Sarai sai uuden nimen: Sarah, Saara.
Adonai ilmoitti siunaavansa häntä ja antavansa Abrahamille pojan juuri hänen kauttaan. Saara ei ollut ainoastaan Abrahamin lupaukseen liittyvä sivuhenkilö. Adonai mainitsi hänet nimeltä, muutti hänen nimensä ja sisällytti hänet henkilökohtaisesti liiton lupaukseen.
Saaraa kutsuttiin kansojen äidiksi. Hänestä polveutuisi kansoja ja kuninkaita.
Nimenmuutos merkitsi uutta vaihetta hänen kutsumuksessaan. Adonai ei määritellyt häntä hänen lapsettomuutensa, ikänsä tai epäonnistumistensa kautta. Hän määritteli Saaran oman sanansa ja suunnitelmansa kautta.
Nauru teltan ovella
Mamren tammistossa Abrahamin luo saapui kolme vierasta. Yksi heistä ilmoitti, että seuraavana vuonna Saaralla olisi poika.
Saara kuunteli teltan ovella. Hän tiesi olevansa vanha ja luonnollisen lapsensaamisen ajan menneen. Siksi hän nauroi mielessään.
Naurussa saattoi olla epäuskoa, hämmennystä ja vuosikymmenten pettymysten synnyttämää itsesuojelua. Kun ihminen on odottanut tarpeeksi kauan, uusi lupaus voi kuulostaa liian hyvältä uskottavaksi.
Adonai kysyi Abrahamilta, miksi Saara nauroi, ja asetti kertomuksen keskelle ratkaisevan kysymyksen: onko mikään liian vaikeaa Adonaille?
Saara pelästyi ja kielsi nauraneensa. Adonai ei kuitenkaan peruuttanut lupaustaan. Hänen uskollisuutensa ei riippunut Saaran täydellisestä uskosta.
Saara nauroi lupaukselle ennen sen täyttymistä, mutta myöhemmin Adonai muutti saman naurun iloksi.
Adonai muisti Saaran
Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Adonai piti Saarasta huolen niin kuin oli sanonut ja teki hänelle niin kuin oli luvannut. Saara synnytti Abrahamille pojan määräaikana.
Pojalle annettiin nimeksi Yitz’chak eli Iisak, jonka nimi liittyy nauramiseen.
Kun Raamattu kertoo Adonain muistaneen jonkun, se ei tarkoita, että Hän olisi aikaisemmin unohtanut tämän. Jumalallinen muistaminen tarkoittaa usein sitä, että Adonai ryhtyy toimimaan aikaisemmin antamansa sanan mukaisesti.
Lupaus täyttyi määräaikana, ei liian aikaisin eikä liian myöhään.
Saara sanoi Adonain antaneen hänelle aiheen nauruun ja kaikkien, jotka kuulisivat asiasta, nauravan hänen kanssaan. Epäuskon nauru oli muuttunut täyttymyksen iloksi. Tyhjän teltan hiljaisuuden täytti lapsen ääni.
Heprealaiskirje nostaa Saaran uskon esimerkiksi. Vaikka hän oli ohittanut luonnollisen synnyttämisen iän, hän sai voiman tulla äidiksi, koska piti lupauksen antajaa uskollisena. Tämä ei tarkoita, ettei hän olisi koskaan epäillyt. Saaran usko kasvoi keskellä epäilyä ja odottamista.
Kaksi äitiä ja kaksi poikaa
Iisakin syntymä ei poistanut aikaisempien ratkaisujen seurauksia. Hagarilla oli Ismael ja Saaralla Iisak. Molemmat olivat Abrahamin poikia, mutta vain Iisak oli se poika, jonka kautta liiton sukuhaara jatkuisi.
Kun Saara näki Ismaelin käyttäytyvän tavalla, jonka hän koki uhkaavan Iisakin asemaa, hän vaati Abrahamia lähettämään Hagarin ja Ismaelin pois. Asia oli Abrahamille hyvin raskas.
Adonai vahvisti, että Abrahamin nimetty sukulinja jatkuisi Iisakin kautta. Samalla Hän lupasi tehdä myös Ismaelista kansan, koska tämäkin oli Abrahamin poika.
Kertomusta tulee lukea sekä liiton valinnan että inhimillisen kivun näkökulmasta. Iisakin valinta ei tarkoittanut, että Hagarin ja Ismaelin kärsimys olisi ollut merkityksetöntä. Adonai piti kiinni Iisakia koskevasta liittolupauksestaan ja huolehti samalla erämaahan joutuneista.
Galatalaiskirje käyttää Saaraa ja Hagaria vertauskuvana kahdesta erilaisesta suhteesta lupaukseen. Vertauskuvaa ei kuitenkaan pidä käyttää Hagarin, Ismaelin tai heidän jälkeläisikseen katsottujen kansojen halveksimiseen. Tooran oma kertomus osoittaa, että El-Roi näkee ja kuulee myös heidät.
Iisak Morian vuorella
Adonai koetteli Abrahamia ja käski tämän viedä Iisakin Morian maahan. Iisak oli poika, johon liittyi lupaus tulevasta suvusta. Siksi käsky näytti olevan ristiriidassa kaiken aikaisemmin luvatun kanssa.
Saaraa ei mainita tämän tapahtuman yhteydessä. Raamattu ei kerro, tiesikö hän Abrahamin matkasta tai mitä hän koki. Hänen mahdollista näkökulmaansa ei siksi pidä esittää raamatullisena tietona.
Morian vuorella Adonai esti Abrahamia surmaamasta poikaansa ja järjesti pässin uhriksi Iisakin sijaan. Iisak palasi vuorelta elävänä, ja liiton lupaus vahvistettiin.
Kertomuksen keskeinen sanoma liittyy Adonain huolenpitoon: Hän itse järjestää uhrin.
Messiaanisesta näkökulmasta Morian tapahtumat auttavat ymmärtämään sijaisuhrin periaatetta ja suuntaavat ajatukset Yeshuaan. Iisak ja Yeshua eivät kuitenkaan ole toistensa täydellisiä vastineita. Iisak säästettiin, mutta Yeshua antoi elämänsä vapaaehtoisesti ja nousi kuolleista. Yeshua on lunastuksen täyttymys, ei vain Iisakin kertomuksen toisto.
Saaran kuolema ja ensimmäinen maaomaisuus
Saara eli 127-vuotiaaksi ja kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa. Abraham tuli suremaan ja itkemään häntä.
Tooran jakso, joka kertoo Saaran kuolemasta, tunnetaan nimellä Chayei Sarah, ”Saaran elämä”. Nimi on puhutteleva. Vaikka jakso alkaa Saaran kuolemasta, hänen elämänsä vaikutus jatkuu liiton historiassa.
Abraham halusi haudata Saaran Kanaanin maahan. Hän osti heettiläiseltä Efronilta Machpelan luolan ja siihen kuuluvan pellon. Kauppa tehtiin julkisesti kaupungin portilla todistajien läsnä ollessa.
Machpelasta tuli Abrahamin suvun ensimmäinen laillisesti hankittu maaomaisuus Kanaanin maassa. Saara haudattiin maahan, jonka Adonai oli luvannut Abrahamin jälkeläisille.
Hautapaikka oli pieni verrattuna koko maan lupaukseen, mutta se oli konkreettinen merkki tulevasta. Saara ei eläessään nähnyt Israelin kansaa, maan jakamista sukukunnille eikä kuningaskunnan syntymistä. Silti hänet haudattiin lupauksen maahan.
Israelin kantaäiti
Jesaja kehottaa Israelia katsomaan Abrahamia, isäänsä, ja Saaraa, joka synnytti kansan. Saara ei siten ole vain yksityisen perheen äiti. Hän on Israelin yhteiseen muistiin kuuluva kantaäiti.
Saara synnytti yhden pojan, mutta Adonain lupauksen perusteella tästä yhdestä syntyi kokonainen kansa. Iisakille syntyi Ya’akov, joka sai nimekseen Israel. Ya’akovin pojista muodostuivat Israelin kaksitoista sukukuntaa.
Adonain toiminnassa pieni alku ei rajoita lopputulosta. Yksi teltta, yksi vanha pariskunta ja yksi lupauksen poika olivat alku kansalle, jonka kautta Adonai ilmoitti sanansa maailmalle.
Saaran äitiys oli siksi sekä henkilökohtainen lahja että osa suurempaa liittosuunnitelmaa.
Saara ja lupauksen Messias
Abrahamille annettuun lupaukseen kuului, että kaikki maan sukukunnat saisivat siunauksen hänen kauttaan. Lupaus kulki Saaran synnyttämän Iisakin, Ya’akovin ja Israelin kansan kautta.
B’rit Hadashah liittää tämän lupauksen Yeshua Messiaaseen. Yeshua syntyi juutalaisena Israelin kansan keskelle ja Daavidin sukuun. Hänessä Abrahamille annettu siunaus ulottuu kansoille.
Kansojen liittyminen Messiaan tuomaan siunaukseen ei kumoa Israelille annettuja lupauksia. Adonain uskollisuus kansoille perustuu samaan uskollisuuteen, jota Hän osoittaa Israelille. Kansat eivät korvaa Israelia, vaan ne saavat tulla osallisiksi siunauksesta Israelin Messiaan kautta.
Saaran kertomus muistuttaa, että Yeshua ei ilmestynyt historiasta irrallisena uskonnollisena hahmona. Hänen tulonsa liittyy Toorassa alkaneeseen liittokertomukseen, Israelin kansaan ja Adonain vuosisatojen ajan varjelemaan sukulinjaan.
Tie Messiaan tuloon kulkee myös Saaran teltan kautta.
Saara ei ollut virheetön
Raamatun rehellisyys näkyy siinä, ettei Saaraa kuvata ihanteelliseksi tai erehtymättömäksi ihmiseksi. Hän osoitti rohkeutta lähtiessään Abrahamin mukana, mutta hänen elämässään näkyivät myös epäusko, kärsimättömyys ja ankaruus Hagaria kohtaan.
Hänen kertomukseensa sisältyvät:
- rohkeus jättää kotimaa
- eläminen muukalaisena lupauksen maassa
- Egyptissä koettu turvattomuus
- pitkä lapsettomuuden suru
- yritys toteuttaa lupaus omin keinoin
- ristiriita Hagarin kanssa
- epäuskoinen nauru
- lupauksen täyttymisestä syntynyt ilo
- äidin rakkaus ja pelko
- kuolema ennen lupauksen koko laajuuden näkemistä
Saaran suuruus ei perustu siihen, ettei hän koskaan horjunut. Hänen elämässään näkyy Adonain armo ja uskollisuus keskellä todellisia inhimillisiä heikkouksia.
Liiton kertomuksen sankari on lopulta Adonai itse.
Mitä Saaran elämä opettaa?
Saaran elämä opettaa ensinnäkin, että kutsumus voi alkaa ennen kuin ihminen tietää, mihin tie johtaa. Sarai lähti kotimaastaan ilman täydellistä kuvaa tulevaisuudesta. Usko merkitsi ensimmäisen askeleen ottamista Adonain sanan perusteella.
Toiseksi Saara opettaa odottamisesta. Lupauksen ja täyttymyksen väliin voi mahtua vuosikymmeniä. Viivytys ei kuitenkaan tarkoita, että Adonai olisi unohtanut sanansa.
Kolmanneksi kertomus varoittaa toteuttamasta Adonain lupausta omin keinoin. Ihmisen kiire voi synnyttää kärsimystä, joka ulottuu myös sivullisiin. Hyvä päämäärä ei tee kaikista keinoista oikeita.
Neljänneksi Saara ja Hagar muistuttavat, että Adonai näkee samanaikaisesti sekä liiton linjan että yksittäisen kärsivän ihmisen. Hänen valintansa eivät tee Hänestä välinpitämätöntä muita kohtaan.
Viidenneksi Saaran elämä osoittaa, ettei luonnollinen mahdottomuus rajoita Adonaita. Saaran ikä ja lapsettomuus eivät estäneet Häntä täyttämästä lupaustaan.
Lopulta Saaran kertomus suuntaa katseen Adonain uskollisuuteen. Ihmiset voivat pelätä, epäillä, nauraa ja tehdä vääriä ratkaisuja, mutta Adonai ei lakkaa olemasta uskollinen omalle sanalleen.
Kutsumus, liitto ja lupauksen alku
Saaran elämä alkoi Tooran kertomuksessa lapsettomuuden maininnalla, mutta se ei päättynyt tyhjyyteen. Hänestä tuli Israelin kantaäiti ja osa sitä sukulinjaa, jonka kautta Yeshua Messias tuli maailmaan.
Hän lähti, vaikka ei tiennyt koko tietä.
Hän odotti, vaikka lupaus näytti mahdottomalta.
Hän horjui, mutta Adonai ei horjunut.
Hän kuoli näkemättä kaikkea, mutta liitto jatkui hänen jälkeensä.
Saaran elämä julistaa, ettei Adonain lupauksen voima riipu ihmisen kyvystä toteuttaa sitä. Sen perustana on Hän, joka kutsuu, varjelee, muistaa ja täyttää sanansa määräaikanaan.
Tyhjä teltta ei ollut kertomuksen loppu. Siitä tuli paikka, jossa mahdottomalta näyttävä lupaus muuttui nauruksi ja jossa Israelin liittokertomus sai alkunsa.